Viron venäläisiä ei enää vaieta kuoliaaksi

Vetik arvioi väitöskirjassaan, että virolaisenemmistön ja venäläisvähemmistön keskinäisen kyräilyn aika on jäämässä taakse.

Vetikin mukaan Viro on onnistunut suhteellisen hyvin etnisten jännitteidensä käsittelyssä: ristiriidat on tunnistettu, mutta ne eivät ole johtaneet väkivaltaisuuksiin.

Viron itsenäistyminen uudelleen vuonna 1991 tapahtui kansallismielisen innostuksen vallassa, viron kieltä ja virolaista kulttuuria korostaen.

Neuvostoajalla maahan muuttanut venäläisvähemmistö vastusti itsenäistymistä ja suhtautui uuteen hallintoon epäillen.

Epäluuloa lisäsi vuonna 1992 voimaan tullut kansalaisuuslaki, joka vaatii siirtolaisia ja heidän jälkeläisiään opettelemaan viron kielen ennen kuin heille voidaan myöntää kansalaisoikeudet. Tähän mennessä Viron venäläisistä vain noin 30 prosenttia on saanut Viron kansalaisuuden.

Raivo Vetikin valtio-opin alaan kuuluva väitöskirja Inter-Ethnic Relations in Estonia 1988-1998 tarkastettiin maanantaina Tampereen yliopistossa. Väitöskirja koostuu eri tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista, joiden pääsisältö on koottu laajahkoksi tiivistelmäluvuksi.

Viron taito pullonkaulana

Viron kansalaisuuslaki ja sen toimeenpano on herättänyt arvostelua paitsi Venäjällä myös muualla. Euroopan Neuvosto patisti vuonna 1997 julkaistussa raportissaan suorasukaisesti Viroa vauhdittamaan kansalaisoikeuksien myöntämistä Viron venäläisille.

Vetik toteaa, että prosessi on ollut hidas. Viron noin puolesta miljoonasta ei-virolaisesta vasta 150 000 on saanut maan kansalaisuuden. Venäjän kansalaisia on noin 100 000, ja noin 250 000 on vailla minkään maan kansalaisoikeuksia.

Venäläiset muodostavat nyt noin kolmasosan Viron asukasluvusta. Paikallishallinnossa käytetään sekä viroa että venäjää.

Kieli on osoittautunut kansalaisoikeuksien pullonkaulaksi erityisesti niillä alueilla, joilla venäläiset ovat enemmistönä eli lähinnä Narvan seudulla. Kielenopetusta varten perustetut kurssikeskukset toimivat omakustannusperiaatteella, eikä kaikilla ole varaa kielikurssiin. Opettajistakin on pulaa.

Vuonna 1998 Viron hallitus hyväksyi integraatio-ohjelman, jonka tavoitteena on saada maan venäläiset kunnolla mukaan yhteiskuntaan. Valtion budjettiin varattiin viiden miljoonan kruunun kielenopetusmääräraha, mutta Vetikin mukaan suuremmatkaan summat eivät olisi pahitteeksi.

- Oleellista on hallituksen pyrkimys asenteenmuutokseen. Venäläisiä ei enää pidetä kansakunnan ongelmana, vaan yhtenä maan voimavaroista, tiivistää Vetik.

Asennemuutosta puolin ja toisin

Lähes kymmenen vuotta itsenäisessä Virossa on muuttanut sekä virolaisten että maassa asuvien venäläisten asenteita. Yksi osa muutosta on se, että vastahakoisimmat asukkaat ovat poistuneet: vuosina 1989-98 noin 100 000 Virossa asunutta venäläistä muutti pois maasta.

Itsenäisyyden alkuvuosina monet Viron venäläiset haikailivat takaisin neuvostovaltaan. Nyt osa heistä suuntautuu mielessään lähinnä Venäjälle, osa läntiseen Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin - ja kasvava osa Viroon.

- Selvä enemmistö Viron venäläisistä ei ainoastaan pidä kotimaanaan pikemminkin Viroa kuin Venäjää, vaan myös uskoo että heidän näkemyksensä ovat erilaiset kuin entisten maanmiesten Venäjällä, toteaa Vetik.

Vuonna 1993 tehty mielipidekysely kertoi, että useimmat Viron venäläiset kokivat elämänsä vapaammaksi Virossa kuin entisessä Neuvostoliitossa. Peräti kolme neljännestä piti taloudellisia mahdollisuuksiaan parempina. Näin siitä huolimatta, että venäläisalueet kärsivät Viron pahimmasta työttömyydestä.

Muutos näkyy myös suhtautumisessa viron kieleen. Vuonna 1995 tehdyssä kyselyssä peräti 90 prosenttia Viron venäläisistä toivoi lastensa oppivan puhumaan viroa.

Viime vuosina Viron venäjänkieliset lehdet ovat arvostelleet kärkevästi maan hallitusta ja vaatineet venäläisvähemmistön aseman kohentamista.

Samaan aikaan vironkielisissä lehdissä toivotaan venäläisten löytävän paikkansa uudessa Virossa - toisin kuin itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina, jolloin venäläisvähemmistön asiat mieluummin haluttiin vaieta kuoliaaksi.

- Ei-virolaisia ei enää marginalisoida ja pidetä pelkkänä ongelmana, vaan heillä on nyt mahdollisuus uuden, myönteisen identiteetin rakentamiseen, arvioi Raivo Vetik.

STT-IA
7.5.1999