Jo 4,3 miljoonaa selvityspyyntöä:
Stasi-arkistot pakottavat kohtaamaan menneisyyden
Entisen Itä-Saksan eli DDR:n poliittiseen jäämistöön kuuluvat valtiollisen poliisiin Stasin arkistot ovat maailmanlaajuisesti ainutkertaiset. Niiden avulla on saatu kuva siitä, miten kansalaisia alistava yhteiskunta toimi.Moni entinen itäsaksalainen on saanutkin vasta nyt tietää, mihin ja kenen antamiin tietoihin hänen kohtaamansa kohtuuttomat vaikeudet Itä-Saksassa perustuivat. Stasin arkistoon on tehty jo 4,3 miljoonaa selvityspyyntöä.
Vaikka suurimmat paljastukset Stasin arkistoista on jo julkaistu, tutkijat etsivät edelleen kuumeisesti varmennusta tiedoille, joiden mukaan Stasi suunnitteli ja toteutti myös murhaiskuja sekä DDR:ssä että Länsi-Saksassa.
Stasin jälkeensä jättämää valtavaa arkistoa hallinnoivan BStU-viraston kakkosmies Johannes Legner arvioi, että tiedot murhaiskuista saadaan julki lähimmän vuoden aikana.
Tutkijoiden käytössä on jo dokumentteja, joista on selvinnyt, että Stasi suunnitteli likvidointioperaatioita, mutta toteuttamisvaiheita ei ole toistaiseksi voitu todentaa.
Vuoden 1992 alusta toimineella virastolla on varsin itsenäinen asema. Esimerkiksi Saksan ministeriöt eivät voi ohjailla sen toimintaa.
Legnerin mukaan virastoa ei juuri yritetä painostaa, sillä tekee painostusyritykstä julkisia. Toiseksi se voi ottaa itsenäisesti tutkittavakseen jonkin aiheen tai henkilön, joka on pyydetty pitämään sivussa.
Salailu pääasiana
Legnerin mukaan Itä-Saksassa tietojen salailu oli itsetarkoitus, mikä lopulta kääntyi valtiota itseään vastaan.
- Mitä avoimemmin yhteiskunta pystyy käsittelemään asioita, sitä todennäköisemmin se pystyy löytämään ongelmiin oikeat vastaukset. Jos tietoja salataan, vastaukset ovat usein vääriä, eikä mikään yhteiskunta kestä sitä, Legner kuvailee.
Legner kertoo esimerkin miehestä, joka työskenteli vuosikausia aseteknologisessa projektissa tietämättä, mihin siinä pyrittiin. Miehelle asia selvisi vasta arkistopapereista DDR:n romahdettua.
Hän ei koskaan DDR:n aikana saanut tavata muita projektin tiedemiehiä kuin yhden häntä alempiarvoisen ja yhden ylempiarvoisen.
Hän arveli, että kehitystyön alla ollut ristelyohjus olisi saatu valmiiksi, jos työtä olisi tehty aidossa yhteistyössä. Koko kehitystyön ajan tiedemiehelle uskoteltiin, että tavoitteena oli kehittää laite maissipeltojen tutkimiseen.
Legnerin mukaan DDR:n valtio tukahdutti salailun- ja kontrollinhalussaan lähes kaiken muun paitsi puolue-elämän. Kun se lopulta romahti, jäljelle ei jäänyt mitään. Vain kirkko pystyi pitämään pintansa.
Suomi läpikulkumaa
Legnerin mukaan arkistoista ei ole löytynyt erityisen merkittäviä tietoja suomalaisista. Suomi oli dokumenttien mukaan vakoilussa lähinnä läpikulkumaa, eikä kohde. Esimerkiksi Ruotsista ja Tanskasta on huomattavasti enemmän materiaalia.
- Vakoiluverkosto ulottui entisten kommunistimaiden lisäksi myös länsimaihin, ja usein taustalta löytyi raha. Varsinkin ihmisten oikeuksia rajoittavissa maissa on aina korruptiota.
- Stasi maksoi yhteistyöstä korkeassa viroissa oleville ihmisille valtavia summia, joita he eivät voineet kommunistimaissa käyttää, koska ei ollut mitään ostettavaa.
- DDR:n puolelta tulikin muurin murtumisen jälkeen Länsi-Saksan pankkeihin ihmisiä, jotka avasivat tilejä miljoonien itämarkkojen suuruisille Stasi-palkkioilleen, Legner toteaa.
Selittely ei auta
Legner on kyllästynyt pakkoyhteiskunnissa eläneiden ihmisten selityksiin, ettei heillä ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä mukaan esimerkiksi vakoilemalla naapureita tai jopa oman perheen jäseniä.
- Arkistoista ei ole tullut tietooni yhtään tapausta, jossa yhteistoiminnasta Stasin kanssa kieltäytynyttä olisi rangaistu. Suurin osa entisistä itäsaksalaisista ei työskennellyt ilmiantajina tai salaisina agentteina, vaan sanoi yksinkertaisesti ei, Legner toteaa.
Menettelytapa oli sama myös natsi-Saksan aikaan. Julmuuksiin syyllistyneet olivat Legnerin mukaan vapaaehtoisia; tavallisia sotilaita ei sellaiseen yleensä pakotettu. Tästäkin syystä moni entinen itäsaksalainen mieluusti jättäisi menneisyyden taakseen tekemättä tiliään selväksi.
- Menneisyys on osa ihmisten elämää, ja he ovat sen vankeja, jos eivät pääse sopuun tapahtuneiden asioiden kanssa, Legner sanoo.
Stasi-arkistojen avautuminen on merkinnyt uutta tilintekoa myös natsiaikaan, sillä arkistoista on löytynyt huomattava määrä kansallisosialismia koskevaa aineistoa. Kansioita käytettiin DDR:n aikana jonkin verran entisten natsiupseereiden kiristämiseen.
Paperisilpusta arkeiksi
Stasin entisessä päämajassa ja erityisesti sen arkistossa Berliinissä työskennellään kuumeisesti. Salaisen poliisin kaikkein pyhimmässä paikassa restauroidaan asiapapereita, filmejä ja ääninauhoja, jotka Stasi yritti kiireessä tuhota DDR:n romahduksen alettua 1989.
Ennen kuin raivostuneet itäsaksalaiset valtaisivat arkiston vuoden lopulla, Stasin virkamiehet olivat ehtineet tuhota merkittävän osan asiapapereistaan. Jäljelle jäi kuitenkin myös yli 17 000 säkillistä käsin revittyä aineistoa, josta on onnistuttu niin ikään käsin yhdistelemään jo 380 000 sivua tekstiä.
Arkistoissa on 180 hyllykilometriä paperia. Suurin osa tiedoista on ihmisiä koskevia kirjallisia raportteja, mutta myös ääni- ja kuvatallenteita on satojatuhansia. Papereista 58 hyllykilometriä saatiin DDR:n romahdettua vahingoittumattomina talteen.
Arkistonhoitajat korjaavat silppurin läpi ajettuja papereita, joita on edelleen 15 422 säkkiä. Stasi yritti tuhota mahdollisimman paljon arkistojaan, joten papereita ajettiin valtavalla vauhdilla sadan paperisilppurin läpi.
Lopulta ne ylikuumenivat ja hajosivat. Sen jälkeen osa papereista yritettiin tuhota kastelemalla ja keittämällä ne. Kuitenkin jo kolme neljäsosaa ihmisiä koskevista arkistoista on saatettu jälleen käyttökuntoon.
Stasin arkistojen kimpussa työskentelee vajaat 2 800 ihmistä sekä Berliinissä että muualla Saksassa. He ovat ottaneet vastaan 4,3 miljoonaa arkistoja koskevaa kyselyä.
Joka kuukausi tavallisilta kansalaisilta tulee yli 10 000 uutta kyselyä omista papereistaan. Stasin arkisto avattiin syyskuun lopussa kolmen vuoden tauon jälkeen myös yleisölle.
Stasin arkistoja hallinnoivan BStU-viraston tehtävänä on kansalaisten tietojen hakemisen lisäksi tehdä tutkimusta, antaa tietoja esimerkiksi ihmisten maineen palauttamiseksi tai korvausten saamiseksi DDR:n vankilassa vietetyistä vuosista.
Tuomioistuimet, erilaiset tutkintakomissiot, tiedotusvälineet ja tutkijat saavat tietoja arkistoista. Myös työnantajat voivat pyytää selvitystä esimerkiksi avaintyöntekijöidensä menneisyydestä. Jotkut viranomaiset ovatkin selvittäneet kaikkien työntekijöidensä taustat.
STT-IA
8.10.1999
