EU:n turvapaikkapolitiikan yhtenäistäminen jää Tampereella alkuvaiheeseen
Tampereella ensi perjantaina ja lauantaina pidettävä huippukokous on saanut mutkikkaan tehtävän: yksi tavoitteista on luoda pohja EU:n yhteiselle maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikalle.
EU-maat ovat yksimielisiä siitä, että sääntöjä ja
käytäntöjä turvapaikanhakijoiden ja
maahanmuuttajien kohtelusta pitäisi yhtenäistää.
Mutta miten jäsenmaiden edut ja toiveet
sovitetaan yhteen, onkin jo paljon vaikeampaa.
Eurooppalaisten pakolaisjärjestöjen kattoelin Ecre
kannattaa myös yhteistä turvapaikkapolitiikkaa.
Ecre vaatii käytäntöjen harmonisointia
korkeimman tason mukaan ja EU:n rikkailta
jäsenmailta maailmanlaajuisen vastuun kantoa.
Mutta poliittiset paineet ovat vallan toiseen
suuntaan.
Suuret vastaanottajamaat haluavat toimia, joilla
rajoitetaan laittomien maahanmuuttajien
mahdollisuuksia päästä maahan.
Samalla vakuutetaan, että oikeasti turvapaikkaa
tarvitsevat ihmiset otetaan edelleen vastaan ja
ihmisoikeuksia kunnioitetaan.
Miten erotetaan laiton maahanmuuttaja
ihmisestä, jolla on perustellut syyt pelätä
henkensä ja turvallisuutensa puolesta - mieluiten
niin, ettei laiton pyrkijä pääse edes EU-rajan yli?
Tampereella tuskin löytyy tyydyttävää vastausta.
EU-maat ovat virkamiestyöryhmässä hahmotelleet
keinoja, joilla maahanmuuttovirtoja hillittäisiin jo
lähtömaissa käyttämällä kehitysapua ja poliittista
painostusta sekä jakamalla tietoa todellisista
oloista EU-maissa.
Pakolaisten halutaan ensi sijassa pysyvän
lähialueellaan, jos turvan tarvetta on. Työryhmä
selvitti erityisesti Afganistanin, Pakistanin,
Albanian, Marokon, Somalian ja Sri Lankan
tilannetta ja toimia, joilla muuttovirtoja näistä
maista voisi hillitä.
Saksa on täynnä
Kymmenen viime vuoden aikana Länsi-Eurooppaan
on saapunut yli neljä miljoonaa muuttajaa eri
puolilta maailmaa. Eri maissa tähän on reagoitu
eri tavoin.
Itävallassa Jörg Haiderin vapauspuolue
menestyi vaaleissa vaatimalla maahanmuutolle
loppua. Mutta myös useimpien EU-maiden
sosialistiset ja sosiaalidemokraattiset puolueet
ovat tiukemman linjan kannalla.
- Vastaanottokykymme yläraja on saavutettu,
sanoi Saksan sosiaalidemokraatteja edustava
sisäministeri Otto Schily.
Hän esitteli viime
viikolla Saksan, Ranskan ja Britannian yhteistä
asiakirjaa turvapaikkapolitiikasta, jossa
määritellään maiden yhteistä linjaa ennen
Tampereen kokousta.
Saksa on EU:n suurin vastaanottajamaa: lähes
miljoona pakolaista on saanut turvapaikan.
Muiden maahanmuuttajien lukumäärä lasketaan
myös miljoonissa.
Asiakirjassa korostetaan, ettei rajoja voi sulkea
maahanmuutolta, kuten äärioikeisto vaatii.
Toisaalta 1960-luvun työvoimapula on ohi, joten
silloista vapaata maahanmuuttoakaan ei enää
nähdä.
Kolme suurta EU-maata tähdentävät, että laillisia
maahanmuuttajia on autettava sopeutumaan.
Heille on tarjottava mahdollisuus tulla uuden
kotimaan kansalaisiksi, oppia kieltä ja saada
koulutusta sekä sosiaalipalveluja samoilla
ehdoilla kuin kotimaan kansalaisten.
Vastavuoroisesti heiltä vaaditaan sopeutumista,
kielen oppimista ja länsimaisen yhteiskunnan
perusarvojen hyväksymistä.
- Omaa uskonnollista
vakaumusta ei voi asettaa perustuslakien
yläpuolelle, Schily tiivisti.
Otteet kovenevat
Laittomille maahanmuuttajille, niille, joiden
katsotaan hakevan vain parempaa elämää
rikkaista maista, on tarjolla vain kylmää kättä.
Belgiassa kohuttiin, kun viranomaiset äskettäin
karkottivat 174 Slovakian romania yhdellä
tilauslennolla. Ihmisoikeusjärjestöt katsoivat,
että yhteiskuljetus loukkasi turvapaikanhakijoiden
oikeutta saada yksilöllinen ja perusteellinen
kohtelu.
Poliisi ei kunnostautunut hienotunteisuudellaan.
Virkavallan edustajat keksivät kirjoittaa istuimen
numeron tussilla jokaisen karkotettavan käteen,
jotta istumajärjestystä olisi helpompi valvoa
koneessa.
Monilla tapaus herätti ikäviä muistoja
ei kovin kaukaisista ajoista, jolloin ihmisiä
viimeksi numeroitiin.
Suomessa ei tällaisia tapauksia ole nähty. Täällä
monet slovakialaiset turvapaikanhakijat jo
odottelevat, että ulkomaalaisvirasto saisi
peruttua heidän turvapaikanhakemuksensa, jotta
he pääsisivät palaamaan vapaaehtoisesti takaisin.
Odotukset paremmasta elämästä Suomessa eivät
toteutuneet turvapaikkahakemusten tultua
torjutuiksi. Hakemusten käsittely valituksineen voi
kestää Suomessa kauan, mutta Suomi on ottanut
vastaan hyvin vähän turvapaikanhakijoita
verrattuna muihin EU-maihin.
Suomi säilynyt lintukotona
Muualla kuin pienessä Suomessa parinkymmenen
palestiinalaisen saapuminen turvapaikkaa
hakemaan tuskin ylittäisi uutiskynnystä.
Britanniassa laskettiin äskettäin, että pelkästään
elokuun aikana maan eteläosaan tuli tuhatkunta
maahanpyrkijää piiloutuneina juniin tai rekkoihin.
Suurin osa haki turvapaikkaa, eikä käsittely tule
olemaan nopeaa - viranomaisten jonossa on 80
000 käsittelemätöntä turvapaikkahakemusta.
Osa selitystä Suomen rauhallisiin oloihin ja
vähäiseen vetovoimaan lienee
yhteiskuntarakenne, jossa ei harmaita alueita ole.
Täällä laiton maahanmuuttaja ei voi elää "maan
alla", tehdä pimeästi töitä tai elää pikkurikoksilla,
kuten tuhannet tekevät esimerkiksi Ranskassa,
Belgiassa tai Saksassa. Nämä "paperittomat"
ihmiset elävät vailla oikeuksia ja jatkuvassa
poliisin pelossa, mutta pyrkijöitä riittää.
Laittomia maahanmuuttajia tuovat moniin maihin
järjestäytyneet ihmissalakuljettajat kovasta
hinnasta.
100 000-200 000 markan hintaista matkalippua
lännen ihmemaahan voi joutua maksamaan
pitkään, orjatyöllä, rikoksilla tai prostituutiolla.
Naiskauppa Länsi-Eurooppaan onkin kasvanut
räjähdysmäisesti Berliinin muurin murtumisen
jälkeen, kun yksinkertaisia maalaistyttöjä
Venäjältä tai Puolasta ja kehitysmaista
houkutellaan "hyväpalkkaisiin töihin" länteen.
Miten jaetaan taakkaa?
EU-maat keskustelevat Tampereella myös
taakanjaosta. Kosovon kriisi herätti keskustelua
siitä, miten pitäisi auttaa niitä maita, joiden on
nopeasti otettava vastaan suuria määriä
turvanhakijoita.
Useimmat torjuvat ajatuksen kiintiöistä tai
ihmisten lähettelemisestä paketteina paikasta
toiseen.
Suurempaa kiinnostusta herättää
yhteinen rahasto, josta tuettaisiin maita, jotka
ottavat vastaan suuria ihmismääriä. Täyttä
yksimielisyyttä ei tästäkään vallitse, eikä vielä ole
selvää, kuka mitäkin maksaisi.
Esillä on ns. tilapäisen suojelun käsite, jota
EU-maat haluavat soveltaa Kosovon kaltaisiin
kriiseihin. Tilapäinen suojelu antaa luvan tulla
maahan, mutta ei suo täyttä pakolaisstatusta.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat arvostelleet tätäkin
yrityksenä vesittää Geneven sopimusta.
STT-IA
11.10.1999
Politiikka -sivulle
|