Rotuhygienia torjui rappiota itsenäisyyden alkutaipaleella
Eugeniikka eli rotuhygienia saavutti laajaa kannatusta suomalaisten asiantuntijoiden, tiedemiesten sekä lääketieteen ja hoiva-alan edustajien keskuudessa maan itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä.
Suomalaisesta rodunjalostuksesta on valmistunut väitöskirja
Tampereen yliopiston Historiatieteen laitoksella.
Filosofian
lisensiaatti Markku Mattilan tutkimus nimeltä Kansamme
parhaaksi - Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935
sterilointilakiin asti tarkastetaan 9. lokakuuta. Tutkimus on
julkaistu Suomen historiallisen seuran julkaisusarjassa.
Väitöskirjan mukaan rotuhygienia liittyi yhtenä osana siihen
yhteiskunnalliseen kuri- ja sopeuttamiskampanjaan, jota
heijastavat myös muut 1930-luvun huoltolait kuten alkoholisti-
ja irtolaislaki.
Näyttää siltä, että suomalainen valtaeliitti kannatti sterilointeja
hyvässä uskossa estääkseen kansan degeneraation eli
rappeutumisen.
Ongelmaryhmiksi määrittyivät selvimmin rikolliset, köyhät,
itsestään huolta pitämään pystymättömät ja
ihannekansalaisten elämänmalleihin sopeutumattomat ihmiset.
Tylsämielisiksi leimattujen ihmisten kuviteltiin hillittömän
sukupuolivietin vuoksi sikiävän kuin kaniinit ja muodostuvan
rasitukseksi yhteiskunnalle.
Eräs ratkaisu ongelmaan oli heidän toteamisensa henkiseltä
tasoltaan epänormaaleiksi ja sterilointia tarvitseviksi.
Mattila korostaa, että asian merkitys ei suinkaan ole siinä, että
tällaista on joskus tehty.
Merkitys on siinä, että
geeniteknologia on sellaisessa pisteessä, että kaikki nämä
ajatusrakennelmat ovat tulossa uudestaan.
- Kun lehden avaa ja lueskelee pikku-uutisia Amerikasta, niin
joka toinen viikko on löydetty rikollisuuden geeni. Joka toinen
viikko ne ovat löytäneet jonkun muun ihmisen käyttäytymistä
ja sosiaalista puolta säätelevän geenin, Mattila kärjistää.
Se on Mattilan mukaan aivan samanlaista geeniuskoa kuin
1920-30-luvulla.
Silloinkin uskottiin, että rikollisuus varmaankin johtuu
perimästä.
Sterilointeja ilman lakia
Väitöskirjan mukaan sterilointeja tehtiin ennen vuotta 1935
mm. Perttulan tylsämielisten kasvatuslaitoksessa, Kuopion
lääninsairaalassa ja Naistenklinikalla Helsingissä.
Perttulassa Hämeenlinnan lähellä sterilointiin 19 oppilasta.
Operaatiot tehtiin sairaalassa lähinnä tyräleikkauksen varjolla.
Vain yksi steriloiduista oli tyttö, muut olivat poikia.
Naistenklinikalla ja Kuopion lääninsairaalassa sterilointiin
rotuhygienisin perustein yhteensä ainakin 41 naista.
Väitöskirjassa on selvitetty yksityiskohtaisesti Kuopiossa
tehdyt yhdeksän operaatiota. Naistenklinikan potilastiedot
eivät ole julkisessa arkistossa, vaan edelleen sairaalan
hallussa.
Vuoden 1935 laki uudistettiin 1950 ja viimeksi 1970. Kun muissa
Pohjoismaissa steriloinnit kääntyivät jyrkkään laskuun
1950-luvun paikkeilla, Suomessa ne saavuttivat huippunsa
vasta 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Huippukautena
sterilointeja tehtiin 400-500 vuodessa.
Ennen vuotta 1970 Suomessa on steriloitu 54 000 ihmistä,
joista 7 500 rotuhygieenisin perustein. Vuosien 1935 ja 1950
lait sallivat pakkosteriloinnin ilman steriloitavan suostumusta.
Nykyinen laki ei salli enää pakkosterilointeja. Menetelmää
käytetään kuitenkin edelleen vapaaehtoisesti mm. varmana
ehkäisykeinoja.
Namusediltä munat pois
Sterilointi poistaa suvunjatkamiskyvyn, mutta ei seksuaalista
viettiä. Sen sijaan kastraatio vie halutkin, kun kivekset
poistetaan.
Ensimmäisessä vuoden 1935 sterilointilaissa yhtenä perusteena
oli luonnoton sukupuolivietti, joka tarkoitti lähinnä namusetiä,
lapsenraiskaajia. Heidät määrättiin kastroitaviksi. 1950
kastrointi erotettiin erilliseksi laiksi.
Kastraatioita tehtiin Suomessa noin 120, kunnes
lupaviranomainen lääkintöhallitus lopetti 1950-luvulla lupien
myöntämisen, vaikka hakemuksia tuli sisään.
Mattilan mukaan "namusediltä munat pois" -ajattelu saa aika
ajoin uutta kannatusta.
Rotuhygieninen ajattelu tuli Suomeen Saksan ja Pohjoismaiden
kautta. Ajatukset saivat Suomen tiedepiireissä kannatusta.
Aikalaiskritiikki piti sterilointilakia jopa liian löysänä. Lakiin oltiin
pettyneitä ja sterilointia haluttiin tehostaa.
Mattilan mukaan esimerkiksi 1941 perustettu Väestöliitto ajoi
aluksi rotuhygienian tehostamista.
Ajan henki oli sellainen, että rotuteorioiden ja rodunjalostuksen
vastustajia oli harvassa. Näkyvimmin näitä ideoita vastusti
Tulenkantajat -lehti.
Ruotsinkieliset palkintoäidit
Mattilan mukaan vuosisadan alkuvuosikymmeninä
rotuhygieeninen ajattelu puhutteli voimakkaasti maamme
ruotsinkielistä asiantuntijakuntaa. Samaan aikaan
ruotsinkielinen kulttuuri näki tulevaisuutensa uhattuna.
- Siinä missä suomenkieliset turvautuivat vielä tiivistetysti
sanoen hygieniaan, pesäpalloon ja valistukseen, ottivat
ruotsinkieliset patriootit keinovalikoimaansa myös uudet
positiivisen rotuhygienian opit.
Ruotsinkielinen positiivinen rotuhygienia keskittyi käytännön
toimintana oman ryhmän hyväksi, ja sen näkyvimpänä muotona
olivat äidinpalkintokilpailut.
Kilpailussa palkittiin perimältään terveiden perheiden äitejä,
joilla oli vähintään neljä tervettä ja hyvinhoidettua lasta.
Samalla levitettiin rotuhygienistä valistusta.
Florinin komitean ja Samfundet Folkhälsan i Svenska Finlandin
äidinpalkintokilpailussa 1920-1941 palkittiin rahapalkinnolla tai
kunniakirjalla 629 äitiä. Haastatteluja ja rotuhygieenistä
valistusta tehtiin yli 1 200 perheessä ruotsinkielisillä alueilla.
STT-IA
8.10.1999
Ajassa -sivulle
|