Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Rotuhygienia torjui rappiota itsenäisyyden alkutaipaleella



Eugeniikka eli rotuhygienia saavutti laajaa kannatusta suomalaisten asiantuntijoiden, tiedemiesten sekä lääketieteen ja hoiva-alan edustajien keskuudessa maan itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä.


Suomalaisesta rodunjalostuksesta on valmistunut väitöskirja Tampereen yliopiston Historiatieteen laitoksella.

Filosofian lisensiaatti Markku Mattilan tutkimus nimeltä Kansamme parhaaksi - Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti tarkastetaan 9. lokakuuta. Tutkimus on julkaistu Suomen historiallisen seuran julkaisusarjassa.

Väitöskirjan mukaan rotuhygienia liittyi yhtenä osana siihen yhteiskunnalliseen kuri- ja sopeuttamiskampanjaan, jota heijastavat myös muut 1930-luvun huoltolait kuten alkoholisti- ja irtolaislaki.

Näyttää siltä, että suomalainen valtaeliitti kannatti sterilointeja hyvässä uskossa estääkseen kansan degeneraation eli rappeutumisen.

Ongelmaryhmiksi määrittyivät selvimmin rikolliset, köyhät, itsestään huolta pitämään pystymättömät ja ihannekansalaisten elämänmalleihin sopeutumattomat ihmiset.

Tylsämielisiksi leimattujen ihmisten kuviteltiin hillittömän sukupuolivietin vuoksi sikiävän kuin kaniinit ja muodostuvan rasitukseksi yhteiskunnalle.

Eräs ratkaisu ongelmaan oli heidän toteamisensa henkiseltä tasoltaan epänormaaleiksi ja sterilointia tarvitseviksi. Mattila korostaa, että asian merkitys ei suinkaan ole siinä, että tällaista on joskus tehty.

Merkitys on siinä, että geeniteknologia on sellaisessa pisteessä, että kaikki nämä ajatusrakennelmat ovat tulossa uudestaan.

- Kun lehden avaa ja lueskelee pikku-uutisia Amerikasta, niin joka toinen viikko on löydetty rikollisuuden geeni. Joka toinen viikko ne ovat löytäneet jonkun muun ihmisen käyttäytymistä ja sosiaalista puolta säätelevän geenin, Mattila kärjistää.

Se on Mattilan mukaan aivan samanlaista geeniuskoa kuin 1920-30-luvulla. Silloinkin uskottiin, että rikollisuus varmaankin johtuu perimästä.


Sterilointeja ilman lakia

Väitöskirjan mukaan sterilointeja tehtiin ennen vuotta 1935 mm. Perttulan tylsämielisten kasvatuslaitoksessa, Kuopion lääninsairaalassa ja Naistenklinikalla Helsingissä.

Perttulassa Hämeenlinnan lähellä sterilointiin 19 oppilasta. Operaatiot tehtiin sairaalassa lähinnä tyräleikkauksen varjolla. Vain yksi steriloiduista oli tyttö, muut olivat poikia.

Naistenklinikalla ja Kuopion lääninsairaalassa sterilointiin rotuhygienisin perustein yhteensä ainakin 41 naista. Väitöskirjassa on selvitetty yksityiskohtaisesti Kuopiossa tehdyt yhdeksän operaatiota. Naistenklinikan potilastiedot eivät ole julkisessa arkistossa, vaan edelleen sairaalan hallussa.

Vuoden 1935 laki uudistettiin 1950 ja viimeksi 1970. Kun muissa Pohjoismaissa steriloinnit kääntyivät jyrkkään laskuun 1950-luvun paikkeilla, Suomessa ne saavuttivat huippunsa vasta 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Huippukautena sterilointeja tehtiin 400-500 vuodessa.

Ennen vuotta 1970 Suomessa on steriloitu 54 000 ihmistä, joista 7 500 rotuhygieenisin perustein. Vuosien 1935 ja 1950 lait sallivat pakkosteriloinnin ilman steriloitavan suostumusta.

Nykyinen laki ei salli enää pakkosterilointeja. Menetelmää käytetään kuitenkin edelleen vapaaehtoisesti mm. varmana ehkäisykeinoja.


Namusediltä munat pois

Sterilointi poistaa suvunjatkamiskyvyn, mutta ei seksuaalista viettiä. Sen sijaan kastraatio vie halutkin, kun kivekset poistetaan.

Ensimmäisessä vuoden 1935 sterilointilaissa yhtenä perusteena oli luonnoton sukupuolivietti, joka tarkoitti lähinnä namusetiä, lapsenraiskaajia. Heidät määrättiin kastroitaviksi. 1950 kastrointi erotettiin erilliseksi laiksi.

Kastraatioita tehtiin Suomessa noin 120, kunnes lupaviranomainen lääkintöhallitus lopetti 1950-luvulla lupien myöntämisen, vaikka hakemuksia tuli sisään. Mattilan mukaan "namusediltä munat pois" -ajattelu saa aika ajoin uutta kannatusta.

Rotuhygieninen ajattelu tuli Suomeen Saksan ja Pohjoismaiden kautta. Ajatukset saivat Suomen tiedepiireissä kannatusta. Aikalaiskritiikki piti sterilointilakia jopa liian löysänä. Lakiin oltiin pettyneitä ja sterilointia haluttiin tehostaa.

Mattilan mukaan esimerkiksi 1941 perustettu Väestöliitto ajoi aluksi rotuhygienian tehostamista.

Ajan henki oli sellainen, että rotuteorioiden ja rodunjalostuksen vastustajia oli harvassa. Näkyvimmin näitä ideoita vastusti Tulenkantajat -lehti.


Ruotsinkieliset palkintoäidit

Mattilan mukaan vuosisadan alkuvuosikymmeninä rotuhygieeninen ajattelu puhutteli voimakkaasti maamme ruotsinkielistä asiantuntijakuntaa. Samaan aikaan ruotsinkielinen kulttuuri näki tulevaisuutensa uhattuna.

- Siinä missä suomenkieliset turvautuivat vielä tiivistetysti sanoen hygieniaan, pesäpalloon ja valistukseen, ottivat ruotsinkieliset patriootit keinovalikoimaansa myös uudet positiivisen rotuhygienian opit.

Ruotsinkielinen positiivinen rotuhygienia keskittyi käytännön toimintana oman ryhmän hyväksi, ja sen näkyvimpänä muotona olivat äidinpalkintokilpailut.

Kilpailussa palkittiin perimältään terveiden perheiden äitejä, joilla oli vähintään neljä tervettä ja hyvinhoidettua lasta. Samalla levitettiin rotuhygienistä valistusta.

Florinin komitean ja Samfundet Folkhälsan i Svenska Finlandin äidinpalkintokilpailussa 1920-1941 palkittiin rahapalkinnolla tai kunniakirjalla 629 äitiä. Haastatteluja ja rotuhygieenistä valistusta tehtiin yli 1 200 perheessä ruotsinkielisillä alueilla.

STT-IA
8.10.1999


Ajassa -sivulle