Harmaat pantterit vastaan nuoret leijonat - syttyykö sukupolvisota?

Varttuneet ovat kuluttajina ja äänestäjinä tyystin toisenlaisia kuin eläkeläiset aiemmin. He ovat laatu- ja hintatietoisia, maksukykyisiä sekä vaativia kuluttajia ja samalla oman arvonsa tuntevia terveydenhuollon asiakkaita.

Naisilla, jotka elävät huomattavasti miehiä kauemmin, on oma työhistoria, omaa rahaa ja he tottuneet käyttämään terveyspalveluita.

Noin 3 000 lääkäriä kokoavilla Lääkäripäivillä Petäjäniemi valotti varttuneiden asenneilmastoa mm. vertaamalla heidän äänestysaktiivisuuttaan nuorten huolestuttavan alhaisiin lukemiin. Äänioikeutetuista eläkeläisiä on noin neljännes ja heistä runsas 80 prosenttia löytää tiensä vaaliuurnille toisin kuin 18-30 -vuotiaat.

Vuoden 1996 kunnallis- ja EU-vaaleissa nuorten äänestysaktiivisuus laski jopa hieman alle 50 prosentin.

Äänestäjien puoluevalinta on yleensä sitä vakiintuneempi mitä enemmän heillä on ikää. Aktiivisesti äänestävien, omien etujensa puolesta äänekkäästi taistelevien eläkeläisten suhteellinen osuus puolueiden jäsenkunnasta on kasvanut.

Eläkeläisillä on runsaasti aikaa ja nykyaikana myös terveyttä sekä tarmoa ottaa suoraan yhteyttä poliitikoihin ja heitä kiinnostaviin järjestöihin välittääkseen "kentän kuulumisia".

Tämä muovaa puolueitten harjoittamaa politiikkaa entistä säilyttävään suuntaan samaan aikaan, kun nuoret valitsevat vaikutuskanavikseen kernaammin yhden asian liikkeitä tai spontaanin kansalaistoiminnan Petäjäniemi on kuitenkin epäilevä sen suhteen, että eläkeläisten tasavalta olisi suoranaisesti agressiivinen.

Varttuneiden ihmisten asenteet ja arvot tulevat vastaan myös lääkäreiden vastaanotoilla. Lääkärit kohtaavat potilaita, jotka tuovat tullessaan valmiin diagnoosin ja pyytävät siihen täsmälääkettä. Lääkäreiltä edellytetään yhä enemmän ns. vuorovaikutustaitoja.

Monet tämän päivän eläkeläisjärjestöjen kannanotot antaisivat aiheen olettaa, että omista eduista halutaan pitää jyrkästi kiinni. EVA:n raportissa Harmaantuvat härmäläiset todetaan, että eläkeindekseistä käydyt kiivaat debatit ovat oireellisia, samoin kuin sekin, että esimerkiksi Kokoomuksen senioriliiton puheenjohtajavaalissa valituksi tuli kandidaatti, joka painotti liiton roolia eläkeläisten edunvalvonnassa.

Ei minulta mitään pois

Onko edessä kauhuskenaario vai sopuisa ikäyhteiskunta, vallitsee erilaisia näkemyksiä. Varmaa on, että tyyli muuttuu nykyisestä. Noin kymmenen vuoden kuluttua eläkeikään tulevat suuret ikäluokat ovat tottuneet laskemaan sosiaalietuuksia ja niiden eri vaihtoehtoja.

He ovat kilpailleet aikanaan koulutuspaikoista ja työpaikoista ja katsovat ansainneensa taloudellisesti ja muutoinkin turvatun vanhuuden. Arvotutkimusten mukaan monet näkevät, että rahaa arvostetaan enemmän kuin rehellisyyttä ja että elämä on siten mennyt kovaksi. Tutkijoiden mukaan tämä ajatus saattaa kääntyä pikku hiljaa ajatukseksi, että minulta ei saa ottaa mitään pois.

Petäjäniemi muistuttaa, että tulevilla eläkeläisillä on myös varallisuutta, jota "kannattaa" puolustaa. Kun samaan aikaan puhutaan nuorten sukupolvesta "minulle kaikki heti" -sukupolvena, ristiriidan siemenet on kylvetty.

Työterveyshuolto osaksi laatujärjestelmää?

Työikäisten määrän väheneminen on vakava haaste työterveyshuollolle, jonka pitäisi toimia mm. työnantajien sekä yritysten linjajohdon vastuun herättelijänä. Petäjäniemi näkisikin työterveyshuollon kernaasti osana yrityksiä arvioivaa laatujärjestelmää.

- Työikäisen väestön väheneminen ja väestörakenteen heikentyminen merkitsee sitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa päästää työntekijöitä pois työelämästä keskimäärin 59 vuotiaina niin kuin nyt tapahtuu.

- Tuloksellinen toiminta edellyttää, että nuorten hyvä koulutus ja innostuneisuus voidaan nivoa yhteen vanhempien työntekijöiden kokemuksen ja organisaatioiden sekä asiakkaiden toimintatapojen tuntemuksen kanssa. "Harmaat pantterit" ovat itse asiassa työmarkkinoilla yhtä merkittävä voimavara kuin "nuoret leijonatkin".

MARGIT HARA
8.1.1999