Sähköpaimen

8.1.1999

Uusi ministeri

Politiikassa ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Postin ja Telen synnyttämää Soneraa yksityistettäessä unohdetun kansan Posti-Pekka sai osakkeita, kurssivoittoa - ja potkut. Hyvä, hyvä huutaa kansa.

Kolmannen polven ministeri Matti Aura hoiti omaa postiaan suomalaiseen pisnesmalliin, joka täällä tunnetusti osataan. Tosin varsin vähän. Aura luotti Vennamoon. Olisi pitänyt politikoida. Olla luottamatta.

Yllätys oli, että kun Vennamon luotto loppui niin Aurakin lähti. Sähköpaimen on "vähän" kyyninen: Aura politikoi. Olisipa politikoinut ajoissa, niin jatkaisi ministerinä. Osaavana ministerinä.

Toisaalta on niinkin, että Aura hankki tempauksellaan Kokoomukselle tuhansia lisä-ääniä tulevissa maalisvaaleissa. Ja itselleen.

On hommassa sekin hyvä puoli, että Suomessa ministerit eroavat - jos eroavat - oikeista syistä: kuka koplaa, kuka jakaa kansan verorahat rosvoille ja kuka luottaa. Ulkomaanpellet saavat lähteä paljastuttuaan kaappihomoiksi, jolleivät ehdi tukehtua sukkahousuihin.

Uutta ministeriä valittaessa Sähköpaimen näkee jo sielunsa silmin ne argumentit, jotka valintaa siivittävät: aluepolitiikka, sukupuoli, parlamentaarinen virkaikä, vaalipiiri... Osaamisesta ei puhu kukaan.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän valistunut valinta "osuu" taas kerran johonkin sitoutumattomaan hautausurakoitsijaliiton toiminnanjohtajaan tai muuhun vastaavaan merkittävään yhteiskunnalliseen toimihenkilöön. Naiseen.

Ansioillaan paikan saisi kansanedustaja Martti Tiuri, säälistä edustaja Kati Dromberg, kiitokseksi lähtevä parlamentaarikko Minna Karhunen - joka palaa vielä - ja muuten vaan Suvi Lindén... joka ei olisi edes kompromissi.

Sähköpaimen onnittelee valittua jo etukäteen. Parin kuukauden ministeriydestä siunaantuu neljän vuoden kakku Arkadian tivolissa - siellä uudessa lisärakennuksessa.

Uutta Vuotta 1999. Ai niin se euro. Mahdottoman hyvä juttu se Euro: hyvä KNL!!!