Lottien roolina 20- ja 30-luvuilla yhteiskunnallinen äitiys


Lotta Svärd -järjestön ilmaantuminen suomalaiseen järjestökenttään vuonna 1921 oli vuosisadan alun tyypillistä järjestökehitystä. Naiset toimivat itsenäisesti omassa järjestössään, jossa he pyrkivät miesten rinnalla yhteisiin isänmaallisuutta korostaviin tavoitteisiin.

Filosofian lisensiaatti Pia Olssonin kesäkuun lopulla tarkastettu väitöskirja kertoo, että Lotta Svärd -järjestö oli perustettu miehisen suojeluskunnan sisarjärjestöksi ja täydentäjäksi.

"Eteen vapahan valkean Suomen" kansatieteellinen väitös Helsingin yliopistosta huomauttaa, että järjestön toiminnallisen puolen, muonittamisen ja varustamisen lisäksi järjestöllä oli kansakunnan yhteisyyttä korostavat aatteelliset ihanteet.

Lottien työ noudatteli kuitenkin perinteisiä naisten töitä ja paikallisosastoissa aatteellinen toiminta, kuten valistus jäi vähemmälle. 20- ja 30 -lukujen yleisten rooliodotusten mukaan naisten tehtävänä oli kansakunnan yhdistäminen "rakkaudella" ja "kotilieden lämmöllä". Naiskuvan myötä lottien roolina nähtiin "yhteiskunnallinen äitiys".

- Valistamalla ja Jumalan avulla tuli luoda uusi identiteetti. Uskonto muodosti tukipilarin isänmaalliselle työlle idän kommunismia vastaan, Olsson mainitsee.

Lottatoiminnan lähtökohtana oli ensisijaisesti isänmaan etu. Kansakunnan jakautuminen kansalaissodan jälkeen tiedostettiin, mutta käytännössä työtä "punaisten" ja "valkoisten" välisen kuilun kiinni kuromiseksi ei lottajärjestössä tehty.

Yhteisyyttä vahvistava aatteellinen ohjelma koski vain samanhenkisten yhteisyyttä lottien kesken ja lottien sekä suojeluskuntalaisten välillä. Esimerkiksi työmiehen tai vuokralaisen vaimo Lotta Svärd -järjestössä oli harvinaisuus.

"Pienimuotoinen" työ vaikutti maan puolustuskykyyn

Lottien toiminta vakiintui nopeasti 30-luvulle mentäessä. Suojeluskunnan tarpeisiin muonitettiin ja varustettiin. Omaa ja suojeluskuntien taloutta vahvistettiin myyjäisillä, arpajaisilla ja iltamilla. Ompeluilloissa kohotettiin lotta-aatetta esimerkiksi lukemalla ja laulamalla.

Uutta lottajärjestössä merkitsi 30-luvulla alkanut liiketoiminta kahviloineen, ravintoloineen ja matkustajakoteineen. Tärkeämpää kuin rahallinen tulos oli kuitenkin isänmaallisen hengen juurruttaminen paikkakunnalla.

Jäsenistöä koulutettiin ahkerasti, eikä passiivista rivijäsenyyttä sallittu kuin kannatusjäsenille. Toimivan lotan tuli aina olla käytännössä toimiva lotta.

- Samalla kun lottatyössä toteutettiin perinteistä roolijakoa miesten ja naisten kesken, lottatyö toi naisille uusia toimintamahdollisuuksia. Työskentely naisten omassa järjestössä kasvatti jo sinällään muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan. Naisten "pienimuotoinen" työ vaikutti suoraan maan puolustuskykyyn, Olsson kirjoittaa.

STT-IKK
9.7.1999

AJASSA -SIVULLE