A. Nenäkäs

9.7.1999



Sukututkimus vastatuulessa

Ihmisellä on aina ollut tarve tuntea alkuperänsä ja näin samaistua johonkin jatkumoon, jotta voisi ihminen itse olla oma itse ja patsastella olemisellaan ja alkuperällään. Tätä tarkoitusta hyödyttävä tieteenala on sukututkimus, jota jokainen voi ryhtyä harrastamaan, jos ei rahat riitä tutkimusta muualla teettää eli tilata.


Tämä Nenäkkään maineikas suku on tähän asti ollut saavutuksiltaan lähinnä tuntematon, eikä sen alkuperästäkään tiedetä paljon mitään. Minä päätin korjata tämän erheen ja kirjata ylös sukumme mainehikkaan historian ja sukupuun aina apinasta alkaen - ja itseeni päättyen.

Hankkeen toteuttamiseksi hankin ensin sukututkimusohjelman, joka laitetaan tietokoneeseen ja se tutkii sukua, sekä piirtää siitä hienoja painokelpoisia kuvia, vähempiarvoiselle suvulle vaikka myytäväksi asti, joten investointi maksaa itsensä takaisin tuota pikaa.

Mutta sukututkimus on nykyisin pahasti vastatuulessa ja sitä on äärimmäisen vaikea suorittaa. Lopussa ahkera tutkija kuitenkin palkitaan, kun aateliset esi-isät on munaskuitaan myöten selvitetty ja oma ylemmyys näin ilminähtävää. Vaikeuksien kautta voittoon.

Avasin esitteestä ihastuneena hienon sukututkimusohjelman sisältävän paketin. Siellä oli kaksi tietokonelevykettä eli kansankielellä korppua, suomenkielinen 124-sivuinen ohjekirja ja joku lappu, jossa käskettiin soittaa Kajaaniin, jotta saisin sieltä tietää käyttäjätunnukseni eli jonkun koodin, jota ilman ohjelma ei tutki sukua ollenkaan.

Minä sinne soitin, eikä siellä ensin ollut ketään. Siten minä soitin joka numeroon, jonka vain jostakin sain, ja lopuksi kuulin, että melkein kaikki ovat lomalla. Ponnistelujen jälkeen pääsin jo yrityksen keskukseenkin, mutta koodeista vastaava virkailija oli sieltä jo lähtenyt jonnekin, mikä oli ymmärrettävää koska kello oli jo kaksi iltapäivällä, aurinko paistoi ja oli perjantai.

Sukututkimus ei alkanutkaan heti, vaan piti odottaa maanantaihin. Jätin koodihenkilölle soittopyynnön ja sarjanumeron sillä seurauksella, ettei hän ikinä soittanut. Joku muu kuitenkin soitti sukututkimusohjelmayrityksestä ja luetteli hirmukoodin, jota ei muista kukaan. Pyysin ja sain salakoodin sähköpostitse.

Ei muuta kun sukututkimusihmettä asentamaan. Käyttöohje käskee avata käynnistä-valikon kohdasta suorita, ja suorittaa sitten asennuslevykkeeltä komennon ”Suorita” eli englanniksi ”Run”, jota komentoa ei vastaa mikään levykkeellä oleva ohjelma eli muu apparaatti. Selaamalla löytyy kuitenkin Setup.exe, joka yllättävää kyllä asentaa sukututkimusohjelman suomeksi.

Tästä suomenkielisestä ohjelmasta olikin jo paljon apua, koska olen sattunut syntymään maahan, jonka nimi on Suomi ja jonka ensimmäistä äidinkieltä minäkin osaan puhua, vaikken paljon kielistä muuten ymmärrä. Suomalaista sukua tietenkin helpompi tutkia Suomeksi kuin muulla kielellä, jolle ei ole edes kielisukua. Vastaavasti on saksalainen suku tutkittava saksaksi jne., sillä mitä itua olisi tutkia ja kirjoittaa saksalaisille sukulaisille sukukirja englanniksi, jota kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä toisin kuin luultavasti saksaa.

Käynnistettäessä kovalevyltä sittenkin helposti asentuva sukututkimusohjelma, se ilmoitti jonkun tiedoston puuttuvan eli antoi virheilmoituksen, vaikka mitään ei taatusti pitänyt puuttua. Rohkeasti jatkettuna antoi ohjelma rekisteröidä itsensä virheilmoituksista huolimatta ja ilmaisi minulla olevan rajattomalla käyttäjämäärällä varustettu versio. Sehän sopi.

Sitten ohjelmaan piti syöttää henkilöitä, ennen kuin se koko Nenäkkään sukua tunsi. Syötin sinne omat tietoni ja julistin itseni ”keskushenkilöksi”, jonka ympärillä koko muu suku tulisi pyörimään. Syötin sinne myös akkani ja ilmoitin erillisellä sukulaisuussuhdelomakkeella, että kysymyksessä on minun akkani. Vihkimispäivää en muistanut.

Vaimon puolen sukua syötettäessä tarjosin sinne vaimon isää ja äitiä, joiden syntymä- tahi kuolinaikoja ei nyt ollut käsillä. Vaimon äidin kohdalla tuli lisäksi se ongelma, että enhän minä mistään tiennyt hänen tyttönimeä, joksi valitsin kuuluisan suomalaisen sukunimen ”Räpylä” liittäen itseni näin osaksi kuuluisaa paltamolaista Räpylän sukua.

Ylpeänä hienoista vaimon puoleisista sukulaisista soitin vielä hänen veljelleen, joka kiisti olevansa Räpylä, vaikka häntä kutsutaan Repeksi. Repe Räpylä osoittautuikin äidinpuoleiselta tyttönimeltään, joka ei siis kuulunut hänelle, vaan äidilleen, joksikin ihan tavalliseksi Karppiseksi, joka on Räpylää vähäisempi suku – paitsi lukumäärältään – ja joita on vankilat tänäkin päivänä täynnänsä asti.

Karppisia on maailmassa niin paljon, että loppuu tutkittaessa varmasti pian kovalevytila, toisin kuin Räpylöiden kohdalla olisi käynyt. Koska sukututkimukseni on juuri nyt pahanlaisesti vastatuulessa, täyttyy odottaa vaimon tuloa töistä ennen kuin Räpylöiden ja Karppisten sekasikiösuku tästä laisinkaan selviää.

Sitten tutkin lisää ainakin oman sukuni aina Aatamiin asti ja olkoot akan suku sitten Räpylöitä tai mitä hyvänsä, niin sen ehtii tarkemmin tutkia myöhemminkin. Tutkimuksen toisessa vaiheessa on anottava sukumme takaisinaatelointia, koska alkuperäinen ei jostakin syystä ole voimassa, sillä nimeäni ei ole aateliskalenterissa, vaikka siellä on monia vähäpätöisimpiä nimiä on (Mutta ei ole Räpylää eikä Karppista).

A. NENÄKÄS

(Kirjoittaja on kuuluisa historioitsija, joka parasta aikaa tutkii sukuaan, eikä halua paljastaa nimeään, ennen kuin on saanut selville kuka itse oikein on ja kenelle sukua).


KOLUMNIT -SIVULLE