Sähköpaimen

9.7.1999

Kesäjuhlat

Joka kylässä on oma kesätapahtumansa. Paikalle, mädäntyneen ladon kurkihirren alle, palkataan Jari Sillanpää hintaan á 100 000 mk. Tappiota tulee 90 000 mk – ja maalaisliittolaiset järjestelijät ovat sitä mieltä, että valtion on korvattava tappio elävän kyläyhteisön turvaamisen nimissä.

EU:lta voidaan vielä jokunen vuosi, uutena jäsenmaana, uunottaa rakennerahaa kaiken maailman kissanristiäisiin. Sekin loppuu aikanaan. Silloin kunkin kesäsekoilun on pärjättävä omillaan. Hyvä niin.

Pieneen Suomeen ei kovin montaa – menestyvää – Tangomarkkinaa mahdu. On keksittävä jotain uutta. Sähköpaimen ehdottaa, että suomalaisten torstainen perinneruoka hyödynnetään jossain päin Suomea: piereskelyn kansalliset kisat vetävät varmasti yleisöä. Kunhan paikalla on kaljateltta. Sillanpäätä ei tavita.

Sähköpaimen pääsi tänä kesänä nauttimaan Kouvolan Tykkimäen ihanuuksista. Väkeä ei ollut tungokseen asti, mutta kiukuttelevia kakaroita sitäkin enemmän. Pullamössösukupolvi ei osaa kasvattaa edes jälkeläisiään... kurinpidosta puhumattakaan.

Pahinta meteliä Isänmaan toivot pitivät peliautomaatteja pullollaan olevan kojun ympärillä. Joka suunnasta kiiri itkunsekaista huutoa ”anna viäl satane”, ”saaks viikkikse etukätee” tai ”miks mä en KOSKAAN...”.

Ihan vinkiksi Sähköpaimen neuvoo: lastensa kanssa kannattaa sopia jo etukäteen käyttäytymis- ja muista menettelytavoista, että niistä ei tarvitse kaiken kansan kuullen kiistellä. Moisen älämölön pakkosyöttö on harvinaisen epämiellyttävää kuunneltavaa.

Ja kohottavaksi lopuksi: itäisen naapurin ykkösmesu Jeltsin meni kukkakauppaan.
- Saisinko yhden dementian.
Myyjä kysymään, että minkähänlainen kukka se mahtaa olla.
- En nyt muista kun minulla on tämä atsalea, selvitti Boris.