Rutiköyhä Albania kamppailee pakolaisten kanssa

Albania on siten saanut osakseen suurimman osan pakolaistulvasta ja runsas kansainvälinen apu on tarpeen. Sitä on jo alettu saada.

Pakolaisvirtaa osattiin odottaa NATO:n aloitettua pommitukset. Presidentti Slobodan Milosevicin aloittamien etnisten puhdistusten rajuus ja laajuus hämmästytti ja kauhistutti kuitenkin myös Albaniaa.

Alkujärkytyksen jälkeen pääkaupungissa Tiranassa vallitsee nyt jonkinlainen järjestäytynyt kaaos. Raja-alueilla tilanne on sen sijaan kriittinen mahdottomien tieolojen vuoksi.

Naapurimaahan Makedoniaan verrattuna Albania on kuitenkin selviytynyt tähän mennessä hyvin. Kansalaiset ovat kilvan ottaneet pakolaisperheitä omiin koteihinsa, ja raha- sekä vaatekeräyksiä on järjestetty melkein joka työpaikalla.

Tuntuu siltä, että vaikeuksien keskellä toivottomuuteen ja apatiaan vaipuneet kansalaiset olisivat heränneet huomatessaan, että asiat voisivat olla huonomminkin, kuten Kosovon "serkuilla". Albanian tilanne oli nimittäin vaikea jo ennen tätä kolmatta "maaliskuun kriisiä".

Maaliskuu kriisien kuukausi Albaniassa

Viime vuoden maaliskuussa alkoi Kosovosta kuulua hälyttäviä uutisia albaanisukuisen väestönosan aseellisesta noususta serbien valtaa vastaan. Ensimmäiset pakolaiset tulivat Albaniaan touko-kesäkuun vaihteessa. Näitä vuodentakaisia pakolaisia on maassa edelleen noin 18 000.

Tästä huolimatta albaanien perinteinen vieraanvaraisuus on herännyt henkiin. Tiranassa on kymmeniätuhansia pakolaisia. Niille, jotka eivät mahtuneet perheisiin tai muihin suojarakennuksiin, on rakennettu telttakyliä.

Tiranan kaupunkikuvassa ei vielä ole suurta muutosta, koska pakolaiset eivät erotu kansalaisista ulkonäkönsä tai kielensä perusteella.

Albaaniperheet Kosovossa ovat aina olleet suuria, keskimäärin 5-lapsisia; tämä on ollut heidän tapansa varmistaa, että enemmistö Kosovon väestöstä on albaanisukuisia.

Albania on pääministeri Pandeli Majkon mukaan valmis majoittamaan kaikki tänne tulevat pakolaiset, jopa kouluja on suljettu pohjoisessa, jotta on saatu lisää majoitustilaa. Lehdistössä kosovolaiset ovat esittäneet kiitoksensa "albaaniserkuilleen".

Moneen kertaan kuluneen vuoden aikana on Albanian väestön vallannut todellinen pelko sodan leviämisestä. Pääministeri Majko antoi pari viikkoa sitten jopa käskyn siivota kommunistisen diktaattorin Enver Hoxhan aikana rakennetut lukuisat betonibunkkerit sodan varalta.

Nyt näyttää kuitenkin usko NATO:on ja Yhdysvaltoihin haudanneen pelon, ja kansakunnan energia on suunnattu Kosovon onnettomien auttamiseen.

Ulkoalbaaneja virtaa Kosovoon

Durres on Albanian pääsatama, josta on päivittäin yhteys Italiaan. Miehet ovat aikaisemmin muuttaneet Kosovosta, mutta ovat päättäneet palata taistelemaan UCK:n riveissä. Heitä on lehden mukaan saapunut jo useita satoja.

Kosovoon he kulkevat Pohjois-Albanian kautta.

Albanian oppositiojohtajat ovat myös viimeksi kuluneen viikon aikana puhuneet lehdistössä Albanian velvollisuudesta lähettää miehiä taistelemaan "serkkujen" rinnalla. Tämä ajatus ei ole kuitenkaan saanut ainakaan Tiranassa kannatusta; ehkä pohjoisessa, lähellä rajaa ajatellaan toisin.

Pakolaisten joukossa olevat nuoret miehet, joita ei ole paljon, ovat antaneet ymmärtää palaavansa Kosovoon puolustamaan maataan heti kun perheet ovat asettuneet turvaan.

NATO:n pommitusten sekä etnisen puhdistuksen vain kiihtyessä autonomia ei enää tunnu olevan mahdollinen ratkaisu. Jonkinlaisten turvajoukkojen varmistama jälleenrakennus ja lopuksi itsenäisyys näyttävät nyt ainoalta mahdollisuudelta.

STT-IA
9.4.1999