Tietokone-ergonomiaa


Mikroa kotiin hankittaessa ei ensimmäisenä tule mieleen työpisteen suunnittelu. Kuitenkin mikrolla työskennellään paljon sekä työssä että kotona, ja pelatessa vierähtää helposti useita tunteja. Työskentely huonolla työpisteellä on kuin lomamatka puisilla autonpenkeillä. Vääristä työskentelyasennoista kielivät niska-, hartia-, ranne- ja päänsäryt.

Pienellä etukäteissuunnittelulla saadaan työpiste, jolla eri-ikäiset perheenjäsenet voivat työskennellä ja pelailla ilman kolotuksia.

Ensimäisenä valitaan paikka, johon työpöytä sijoitetaan. Aika paljon ratkaisee, mihin vuorokaudenaikaan työskennellään. Työpiste kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, missä ei ole jatkuvasti liikettä, jolloin saa työskennellä rauhassa.

Työpisteen sijoittamista lastenhuoneeseen tai välittömään läheisyyteen ei suositella. Himopelaajat ja -surffaajat työskentelevät mielellään yöaikaan eikä harrastus myöskään makuuhuoneessa paranna parisuhdetta tai nukkujien unta.

Työpöytä tulisi olla riittävän tilava, jotta kaikki tarpeellinen mahtuu pöydälle. Näyttö vie pöydän pinta-alasta suurimman osan. Syvyyttä 15" näyttö vie noin 40 cm, suurimmat jopa yli puoli metriä.

Näytön eteen täytyy vielä sijoittaa näppäimistö ja rannetuki. Näytön eteen siksi, että paras työskentelyasento on, kun istutaan suorassa näyttöä kohden.

Jos näyttö sijaitsee näppäimistöön nähden sivussa, joutuu niskoja vääntämään sivulle koko ajan. Tällaisessa työskentelyasennossa saa niskansa kipeäksi hyvinkin nopesti.

Lisätilaa saadaan pöytälevyn alle asennetulla erillisellä näppäintasolla. Kun taso liukuu kiskoilla pöydän alle, voidaan näppäimistö tarvittaessa työntää tieltä pois. Vaikkapa erilaisten peliohjaimien käytölle jää näin paremmin tilaa. Tasoa käyttämällä saadaan näppäimistö usein myös paremmalle työskentelykorkeudelle.

Kaiuttimet vievät tilaa ja usein myös keskusyksikkö sijoitetaan pöydälle. Tulostin kannattaa sijoittaa käden ulottuville ainakin paljon tulostettaessa. Silloin tulostimen paikka on usein pöydällä näytön vieressä.

Myös erilaiselle oheismateriaalille kannattaa varata riittävästi tilaa. Puolen metrin kasa lehtiä ja muuta sälää pöydällä ei ainakaan tehosta työskentelyä.

Paljon erilaisista lähdeaineistoista kirjoittava antaa arvoa ns. konseptitelineelle, joka kiinnitetään näytön kylkeen tai säädettävällä varrella pöytään. Telineeseen saa sijoitettua useampia, yleensä A4-koon arkkeja. Teline säädetään samalle korkeudelle näytön kanssa.

Lapset huomioon

Usein samaa mikroa käyttää koko perhe, jolloin on tärkeää, että myös lapset otetaan huomioon työpistettä suunniteltaessa.

Näytön yläreunan tulisi sijaita maksimissaan silmien tasalla, jolloin näyttöä katseltaisiin alaviistoon. Pöytämallisen mikron keskusyksikön paikka on vakiintunut näytön alle, mikä ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Keskusyksikkö nostaa näyttöä liian korkealle seurauksena niskojen ja hartioiden puutuminen.

Käyttäjän etäisyys näytöstä tulisi olla 60-80 cm näytön koosta riippuen. Ohjelmat käyttävät eri merkkikokoja, sekä niiden yksityiskohdat vaativat erilaisia tarkkuuksia.

Kannattaakin mieluummin vaihtaa näytön tarkkuutta pienemmäksi, kuin tihruttaa nenä kiinni näytössä. Samantien voi säätää näytön kirkkauden ja kontrastin itselle sopivaksi edellisen käyttäjän jäljiltä.

Keittiöjakkara ei ole työtuoli

Työpöydän yhteyteen kuuluu kunnon tuoli. Vaikka pöydän puolesta työskentelyetäisyydet olisivat kohdallaan, huono tuoli pilaa koko työskentelyn. Siinä tulisi olla riittävän korkea selkänoja tukeakseen koko selkää. Mitä useampi säätö tuolista löytyy, sen parempi tuoli on käyttäjälle.

Myös tuolia hankkiessa täytyy ottaa huomion perheen pienimmät. Halvalla ei saa hyvää, eikä keittiöjakkara ole työtuoli. Istumakorkeus on hyvä silloin kun käsivarret ovat hieman alaspäin. Myös hiirtä käytettäessä ranne tulisi olla mahdollisimman suorassa ja hiirimatossa saisi olla rannetuki.

Älä tihrusta

Valaistuksella saa työskentelyn miellyttäväksi. Työpiste ei saisi sijaita huoneen pimeimmässä nurkassa, ei ainakaan suoraan ikkunaa vastapäätä.

Luonnonvalolla on sekä hyvät, että huonot vaikutukset työskentelyyn. Ikkunasta tuleva valo riittää yleensä työskentelyyn päivällä. Kun vain muistaa ottaa lisävalaistuksen käyttöön ajoissa, sillä hämärä tulee hiipien.

Hämärässä työskentely rasittaa silmiä, vaikka se ei suoranaisesti huononnakaan näköä. Toisaalta taas liika auringonpaiste suoraan näytönpintaan häikäisee ja ainakin kesäisin kuumentaa näytön komponentteja, jolloin näytön ikä lyhenee. Kuumuus kun on yksi näyttöä pahiten kuluttavista tekijöistä liian suuren resoluution lisäksi.

Keinovaloa tarvitaan iltaisin ja talvella jopa koko päivän. Loisteputkivalaistus on tarpeen, jos tietoa tarvitsee hakea esimerkiksi kirjoista tai muusta lähdeaineistosta. Pelaamiseen riittää usein kunnon hehkulamppuvalaistus luonnollisemman valonsa ansiosta. Siksi kannattaakin käyttää valaistuksessa sekä loisteputki- että hehkulamppuja yhdessä tilanteen mukaan.

Valo ei saisi tulla suoraan näytön takaa, jolloin kirkkausero näytön ja ympäristön välillä on suuri. Katsealueella sijaitseva, usein pöytävalaisin häikäisee ja kiinnittää huomion näytön sijasta. Tällöin silmä yrittää kohdistaa katseen huomaamatta lamppuun ja silmiä joutuu liikuttamaan koko ajan, josta seuraa silmäsärkyä.

Tällaisella valaistuksella työskentely on rauhatonta. Paras paikka valaistukselle on hieman käyttäjän takana; tarpeeksi korkealla, ettei se heijastelisi näytön pinnasta.

Myös tuulettimien ja tulostimen käyntiääniin kannattaa kiinnittää huomiota. Kunnollisella laakeroinnilla saadaan keskusyksikön melutaso laskemaan. Lasertulostin on usein mustesuihkua hiljaisempi, mutta tulostimen valintaan vaikuttaa lähinnä käyttötarpeet.

Vinkkejä työskentelymukavuuden parantamiseksi

Työpöydän voi tehdä myös itse, vaikka vanhojen koulupöydän laatikoiden ja kaappien päälle. Näin saadaan halutun kokoinen pöytä ja keskusyksikölle, sekä tulostimelle voidaan suunnitella omakohtaiset sijoituspaikat.

Tilan ahtauteen pöydällä saa helpotusta rakentamalla tason pöydänpinnan päälle, johon voi sijoittaa lehdet, romput, kaiuttimet yms. Muista kuitenkin varata näytön ja keskusyksikön jäähdytykselle riittävä ilmankierto.

Näppäimistöjä on useita eri malleja, myös palapeliversioita, jotka saa useampaan osaan. Niitä saadaan kallistettua suuntaan, jos toiseen. Harvemmin tarvittu numero-osa voidaan sijoittaa hieman kauemmaksi, jolloin hiiri saadaan lähemmäksi käyttäjää.

Erilaisia näppäimistön ja hiiren rannetukia on runsaasti tarjolla. Hiiren ja näppäimistön mallista riippumatta rannetuki on aina hyvä hankinta. Myös kyynärtukia on myynnissä ja ne tukevat koko käsivartta. Kyynärtuet vähentävät käsivarsien rasitusta.

Melua voidaan ehkäistä jo mainituilla tuulettimilla, mutta myös itse laitekoteloa voidaan vaimentaa. Myynnissä on äänierityslevyjä sekä äänieristysmassaa, Noise Killeriä.

Massaa voidaan levittä pensselillä tai sitä voidaan ruiskuttaa valmiista spraypullosta. Jos koneen osat ottavat resonanssia esim. romppuaseman pyöriessä, voidaan äänet hiljentää pelkällä sähkömiehenteipillä. Kotelon äänieristyksessä täytyy huomioida jäähdytysilman esteetön kierto.

Pelkällä työpisteen suunnittelulla ei särkyjä vältetä. On hyvä pitää kunnon taukoja työskentelyn lomassa. Puolentunnin tai tunnin välein 10-15 minuuttia taukoa on hyväksi niin ruumiille kuin sielulle.

Lasten mikroilua tulee tarkkailla. Parin tunnin käyttö päivittäin osiin jaettuna on riittävän pituinen aika. Siinä jää myös aikaa muihin leikkeihin.

Valmiiksi väsyneenä on turha alkaa työskentelemään. Mieluummin herää seuraavana aamuna tuntia aikaisemmin, kuin alkaa illalla väsyneenä väkisin työskennellä.

Taukojumppaa voi harrastaa myös kotona. Kädet, selkä ja hartiat voi rentouttaa pienellä pyörityksellä. Silmät saa vetreiksi katselemalla välillä ympärilleen ja rapsyttämällä niitä muutamia kertoja. Urakkatyöskentelyn välillä voi ottaa vaikka rentouttavan kuuman, tai virkistävän kylmän suihkun. Ulkonakin voi käydä happihyppelyllä.

MIKA KULMALA
9.4.1999

AJASSA -SIVULLE