 |
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi
9.4.1999
Kell´ oikeus onneen on…
Tärkein hallituspohjaan vaikuttanut tekijä olivat ohjelmakysymykset. Tunnustelijan itsensä mukaan ratkaisussa painottuivat sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset, mutta myös työelämään ja valtiontalouteen liittyvät seikat.
Ratkaisu pohjasta on nyt tehty, ja jos aikataulut pitävät, puolueet päättävät jo viikon 15 puolivälissä hallitukseen menosta, ohjelmasta sekä salkkujaosta. Näin hallitus voitaisiin nimittää viikon lopulla. Ennen kuin noin pitkälle ehditään, edessä ovat kuitenkin tiiviit - ehkä tiukatkin - viikonlopun yli kestävät ohjelmaneuvottelut.
Kokoomus on vaalien suurimpana voittajana lähtenyt siitä, että vaalituloksen on näyttävä sekä hallitusohjelmassa että paikkajaossa.
Käytännössä tämä merkitsee ohjelmapuolella mm. valtiontalouden tervehdyttämistä, kokonaisveroasteen maltillista alentamista, aktiivisuutta Eurooppa-politiikassa sekä työelämän uudistamista. Vaalien suurin voittaja edellyttää myös ministerisalkkujensa määrän kasvua.
Harjoitus ei tule olemaan helppo, onhan vasemmiston leirissä ehätetty vaatimaan hallituspolitiikan linjan tarkistamista vasempaan. Tätä vaativat demarit, mutta erityisesti entistä punertavampi vasemmistoliitto. Vihreiden suunnalla puolestaan torjutaan jyrkästi ydinvoimaan pohjaava perusvoimaratkaisu, jonka puolesta Kokoomus on liputtanut.
Keskustalle ratkaisu oli pettymys. Kuten arvata saattaa, keskustan mielestä hallituspohja päätettiin valtapoliittisin perustein. Keskustan ryhmäjohtaja Mauri Pekkarinen purkikin pettymystä heti torstaina julkisuuteen heittämällä kiviä päin Kokoomuksen näköä.
Pettymys vaalitulokseen on kuitenkin purkautunut jo ennen hallituspohjaratkaisua keskustan sisäisenä kädenvääntönä. Työreformin apostolina esiintynyt Seppo Kääriäinen on vedetty jo kahdesti patterin välistä, ensin eduskuntaryhmän puheenjohtajaratkaisussa ja sittemmin valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajaäänestyksessä.
Jos Lipposen kakkoskabinetti istuu koko vaalikauden, keskusta tulee viettäneeksi kahdeksan vuotta yhtäjaksoisessa oppositiossa. Sitä puolueessa kavahdetaan ja pelätään. Kääriäisen hyllyttämisessä voikin nähdä puolueen K- ja V-linjojen mittelön. Linjojen lyhenteet vain tulevat nyt eri sanoista kuin kahden tohtorin aikakaudella: kaupunki- ja vainio.
Ainakin toistaiseksi city-kepulaiset näyttävät olevan niskan päällä. Sitä he eivät kuitenkaan ole puoluekokouksessa. Niinpä vääntö jatkuu.
ILPO KIURU