Suomen metsien kunto on tyydyttävä
Suomen metsien kunto on Metsäntutkimuslaitoksessa ilmestyneen raportin mukaan pysynyt tyydyttävänä viime vuosina.Happamoituminen ei ole metsien kannalta enää yleinen ongelma. Kaasumaisten ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ovat myös vähentyneet. Toisaalta eräät eläinten aiheuttamat tuhot ovat voimistuneet parin viime vuoden aikana: mm. hirvi ja pilkkumäntypistiäiset ovat aiheuttaneet paikoin vakavia tuhoja.
Puiden latvusten kunto on säilynyt viime vuodet melko vakaana. Vuonna 1999 mäntyjen keskimääräinen harsuuntumisaste oli havaintometsiköissä 9 prosenttia, kuusten 18 prosenttia ja lehtipuiden 11 prosenttia. Metsien kuntoon vaikuttavat ennen kaikkea puuston ikä, ilmasto ja sää.
Sadeveden happamuus on vähentynyt merkittävästi kymmenen vuoden aikana. Happamoituminen ei ole enää yleinen ongelma, vaikkakin rikki- ja typpilaskeumien kriittiset arvot ylittyvätkin paikoin. Kaasumaisten ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ilmassa ovat etenkin talvella vähentyneet vuodesta 1985 lähtien.
Lyijy-, kadmium- ja kromilaskeuma pienenee selkeästi siirryttäessä Etelä-Suomesta pohjoiseen päin. Poikkeuksena on kuparilaskeuma, joka on suhteellisen korkea Pohjois- ja Itä-Suomessa Kuolan alueen päästöjen takia.
Rikki- ja typpilaskeuma olivat Etelä-Suomessa suurempia kuin Pohjois-Suomessa. Viime vuosina sulfaattipitoisuus on vähentynyt etenkin Etelä-Suomessa, typpilaskeumassa vastaavaa ilmiötä ei todettu. Maaveden kemiallinen koostumus 13 havaintometsikössä osoitti puolestaan, että metsiköiden maaperä ei ole happamoitunut.
Metla inventoi puiden kunnon vuosittain noin 460 havaintoalalla, tarkemman seurannan piirissä on 31 metsikköä eri puolilla maata. Suomi on osallistunut yleiseurooppalaiseen metsien terveydentilan seurantaohjelmaan (ICP) vuodesta 1985 lähtien.
Euroopassa rikkilaskeumat ovat vähentyneet
YK:n Euroopan talouskomission ja Euroopan komission raportin mukaan maanosan metsien terveydentilan yleinen heikkeneminen on hidastunut. Yhtenä syynä myönteiseen kehitykseen on rikkipäästöjen merkittävä väheneminen viimeisen vuosikymmenen aikana.
Seurantaohjelman tulokset osoittavat, että metsien terveydentilaan vaikuttavat poikkeukselliset sääolot, ilman epäpuhtaudet, maaperässä tapahtuneet muutokset, tuhohyönteiset ja sienitaudit.
Lähes neljäsosa seurantaohjelmassa arvioiduista puista luokiteltiin vaurioituneiksi. Metsien terveydentilan kehitys vaihtelee eri alueilla ja puulajeilla. Välimeren ympäristössä neulas- ja lehtikato on lisääntynyt voimakkaasti kaikilla puulajeilla.
Latvuskunnon heikkenemisen pääsyynä on kuivuus, mutta osasyyksi epäillään myös otsonia. Sitä vastoin Itä-Euroopassa etenkin mänty on huomattavasti elpynyt, ja pääsyynä tähän lienevät vuosia kestäneet suotuisat sääolot.
Seuranta-aloilla rikkilaskeuma on vähentynyt, sen sijaan typpilaskeuma on pysynyt lähes vakiona viime vuosikymmenen ajan. Noin 55 prosentilla tutkituista havaintoaloista typpilaskeuma ylitti 14 kg/ha/v, mikä merkitsee laskeumatasoa, joka vaikuttanee haitallisesti metsäekosysteemeihin.
Seurantaohjelma alkoi vuonna 1985, ja tällä hetkellä siihen kuuluu 38 maata. Laaja-alainen seuranta tapahtuu 5700 havaintoalalla, ja lisäksi noin 860 havaintoalaa on intensiivisen seurannan piirissä.
ICP:n metsäohjelman seurantatiedot ovat osoittautuneet tärkeiksi paitsi metsien terveydentilan tarkkailun kannalta, myös tutkittaessa biologista monimuotoisuutta, ilmaston muutosta ja hiilen varastoitumista. Jatkossa on tarkoitus tehostaa erityisesti otsonivaurioiden ja ilman otsonipitoisuuden seurantaa.
Ohjelman sisäisessä arvioinnissa korostettiin ohjelman ulkopuolisten aineistojen laajempaa hyväksikäyttöä sekä erityisesti ilman epäpuhtauksien määrän ja metsävaikutuksien arvioinnissa käytettävien tietokantojen laatutasoa.
IA
1.12.2000
