Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys


Haku Verkkouutisista:






Pääkirjoitus


Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

1.12.2000


Vihreät politiikan keskiöön?


Kaikki puolueet pyrkivät politiikan keskiöön ja mielellään vielä valitsijan paikalle. Mitä paremmissa lähtöasetelmissa puolue on, sitä todennäköisemmin se saa kokoaan määräävämmän aseman. Nyt tähän himoittavaan asemaan ovat entistä todennäköisemmin nousemassa vihreät.

Vihreistä on hallitusvastuun myötä tullut yhteistyökykyinen "vanha puolue", joka on siirtymässä politiikan keskiöön.

Vihreitä pidettiin yhden asiaan liikkeenä ja liikkeen toimijoita poliittisina haihattelijoina. Heitä pidettiin myös toiminnaltaan epäennustettavina ja heidän ryhmänsä luotettavuuteen ja yhtenäisyyteen ei luotettu.

Kokoomus vierasti vihreitä heidän epärealististen ja osin vasemmistolaisiksi koettujen tavoitteidensa vuoksi, keskusta taas vierasti vihreitä osin samojen syiden ja lisäksi osin heidän maatalouden etujen vastaisten luonnonsuojelupyrkimystensä vuoksi.

Vihreät taas itse eivät sittenkään uskaltaneet ensimmäisten vihreiden liikkeiden joukossa osallistua hallitusvastuuseen, koska siitä ei ollut lainkaan eurooppalaista kokemusta ja sen epäiltiin koituvan puolueelle tuhoisaksi.

Ryhmäkurisyytöksien osalta he sen sijaan aiheellisesti muistuttivat siitä, että heillä oli kokemusta siitä kenellä on ollut sisua roikkua monta vuorokautta köytettynä puihin tai metsätyökoneisiin.

Mutta jo pelkkä osallistuminen hallitusneuvotteluihin antoi vihreille uutta uskottavuutta. Vihreistä tuli uskottava vaihtoehto puhtaan populistisen yhden asian haihatteluliikkeen sijasta. Samalla vihreiden luottamus itseensä kasvoi: puolue sai entistä uskottavampia ehdokkaita tuleviin vaaleihin, otti etäisyyttä anarkistivihreisiin ja karsi listoiltaan pahimmat risuparrat.

Oppositiopuolue SDP:n suurvoiton ja keskustan rökäletappion jälkeen koitti paluu sinipuna-aikaan. Nyt vihreät osallistuivat neuvotteluihin tosimielellä, heitä pidettiin yhteistyökelpoisina ja heidät haluttiin hallitukseen pehmentämään hallituksen julkikuvaa.

Kun vihreät käyttäytyivät hallituksessa siivosti ja kestivät yhteistyötä koko vaalikauden, heistä tuli peruuttamattomasti uskottava hallituspuolue. Samanlaisen asemanhan saavutti 1987-1991 SMP osallistuessaan Harri Holkerin hallitukseen.

Vastuun kantaminen ei ole kutistanut vihreiden kannatusta, vaan he ovat menestyneet kaikissa vaaleissa hyvin. Siksi vihreät myös tavoittelevat hallitusvaltaa. He ymmärtävät, että vihreitä tavoitteita voidaan toteuttaa vain hallituksesta käsin.

Kun vihreät kuitenkin poliittiselta yleislinjaltaan ajavat laajasti hyväksyttyjä arvoja, heitä myös tavoitellaan yhteistyökumppaneiksi. Hallituksen yleisilmeeseen vihreät tuovat edistyksellisyyttä, tuoreutta ja pehmeyttä.

Tulevaisuudessa vihreät voivat olla nykyistä ratkaisevammassa asemassa hallituksia muodostettaessa siten, että muut yhteistä hallitusta kaavailevat puolueet tarvitsevat heitä saadakseen kokoon riittävän eduskuntaenemmistön. Tämä voi tapahtua jo seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Vihreät ovat murtautumassa politiikan keskiöön.

TIMO KERVINEN


Kansanedustajat rohkenevat käyttää päätösvaltaansa


Helsingin Sanomien tuore kysely kertoo, että selvä enemmistö kansanedustajista ei kannata kansanäänestyksen järjestämistä ydinvoiman lisärakentamisesta. Koska asiasta on tehty useita kansanäänestykseen tähtääviä lakialoitteita, eikä yksikään niistä näyttäisi menevän läpi, asiasta päättää ydinenergialain mukaisesti eduskunta.

Kansanedustajien perustelut kielteiselle kannalleen poikkeavat toisistaan eivätkä rintamalinjat suhtautumisessa kansanäänestykseen ja suhtautumisessa lisäydinvoimaan ole yhtenevät. Tulos ei siis kerro vielä mitään tulevan päätöksen sisällöstä.

Neuvoa antava kansanäänestys ja sitä seuraava eduskunnan äänestys olisivat merkinneet lopullisen päätöksen viivästymistä ja samalla tehneet vuoden 2003 eduskuntavaaleista leimallisesti ydinenergiavaalit. Tästä olisi voinut koitua etua lähinnä vain vihreille ja ydinvoimaa selkeimmin kannattavalle Kokoomukselle. Nämäkin edut olisivat olleet kyseenalaisia.

Kansanedustajat rohkenevat siis käyttää heille kuuluvaa päätösvaltaa ja kantaa vastuun päätöksistään. Kansanäänestys suhtautumisesta ydinvoiman lisärakentamiseen ei olisikaan ollut sellainen merkittävä periaateäänestys, jollaisia olisivat olleet äänestäminen siitä, rakennetaanko ydinvoimaa ylipäätään vai luovutaanko ydinvoimasta kokonaan.

Kansanedustajien kyselyssä osoittama luottamus omaan kykyynsä ymmärtää monimutkaisia asioita ja kantaa myös vastuu päätöstensä seurauksista on omiaan nostamaan eduskunnan arvostusta ja lisäämään luottamusta poliittiseen päätöksentekokykyyn.

Käytävältä ydinvoimakeskustelulta on oikeus odottaa rehellisyyttä ja pitäytymistä tosiasiapohjaiseen argumentointiin. Tätä sopii odottaa erityisesti poliitikoilta itseltään, mutta myös niiltä lobbaajilta, jotka pyrkivät nyt kansanedustajiin ja ministereihin vaikuttamaan. Se olisi huomattava laadunparannus edellisen lisärakentamishakemuksen yhteydessä käytyyn keskusteluun.

Vihreät ovat uhanneet lähteä hallituksesta, mikäli eduskunta tekee hakemuksen johdosta myönteisen päätöksen. Koska uhkaus ei kohdistu hallituksen käsittelyvaiheeseen vaan vasta eduskunnan päätökseen, sillä ei ole mitään todellista merkitystä.

Jos vihreät lähtevät hallituksesta, se ei hallitusta juuri hetkauta. Vihreille se voi antaa jonkin verran etua vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, mutta vuoden 2003 hallitusneuvotteluissa lähtö on jo vanhentunut. Uusiin yhteistyömahdollisuuksiin se ei enää olennaisesti vaikuta, ellei sen nimenomaisesti haluta esimerkiksi valtapoliittisista tai muista syistä sitä tekevän.

Mahdollinen hallituksesta lähteminen saa vain tarpeettoman demonstraation arvon. Populistin mantteli jäi tässä jaossa niille, jotka ehättivät ensimmäisenä tekemään aloitteita neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä.

Tämähän tapahtui tavattomalla kiireellä heti sen jälkeen, kun oli julkistettu tutkimustulos, jonka mukaan enemmistö suomalaisista kannatti neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä.

Nyt vastakkain jäivät yhtäältä ne, jotka perustelevat ydinvoiman lisärakentamista ainoana vaihtoehtona Kioton ilmastosopimuksen täyttämiselle ja toisaalta ne, jotka pitävät tätä argumentointia virheellisenä.

TIMO KERVINEN


Sivun alkuun