Terveysvaikutteinen elintervike epäselvä käsite
Kiinnostus terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Tälle elintarvikeryhmälle ei ole kuitenkaan toistaiseksi olemassa yksiselitteistä virallista määritelmää ja lainsäädäntöä muualla kuin Japanissa.Se, että käsitettä terveysvaikutteinen elintarvike ei ole pystytty vielä yhtenevästi määrittelemään, on synnyttänyt monia nimityksiä ja nostattanut pinnalle monia kysymyksiä kuluttajien, valmistajien, kaupan ja viranomaisten tahoilta.
Elintarvikkeiden valmistajat pyrkivät aina tuomaan markkinoille tuotteita, jotka vastaavat kuluttajien tarpeisiin ja kysyntään. Kuluttajien terveyssuuntautuneisuuden lisääntyminen on ollut mieleinen kehityssuunta monille elintarvikevalmistajille, joista monet ovat havainneet terveysvaikutteisten elintarvikkeiden suuren markkinapotentiaalin.
Sallitut ja kielletyt väitteet
Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinointia koskevat samat säädökset kuin muitakin elintarvikkeita. Niillä ei ole erityisasemaa lainsäädännössä.
Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinoinnissa ei saa käyttää väitteitä, joissa annetaan ymmärtää, että elintarviketta nauttimalla voitaisiin ehkäistä ("ehkäisee osteoporoosia"), hoitaa ("auttaa ripulin hoidossa") tai parantaa ("helpottaa vaihdevuosivaivoja") sairautta tai sen oiretta.
Elintarvikeviraston lääke- ja terveysväitteiden valvontaoppaassa sallittuja väitteitä ovat ravitsemusväitteet eli ravitsemukselliset väitteet, elintarvikkeen osuutta terveellisessä ruokavaliossa koskevat väitteet eli ravitsemuskasvatukselliset väitteet ja tiettyihin elintoimintoihin viittaavat väitteet eli ns. terveysvaikutteiset väitteet.
Sallittuja väitteitä ovat esimerkiksi energia- tai suojaravintoaineita koskevat väitteet, kuten "sisältää natriumia", "laktoositon", "runsaskuituinen" tai "vähärasvainen". Lisäksi sallittuja väitteitä ovat esimerkiksi luuston vahvistamiseen, ruoansulatukseen, suolen toimintaan, rasvatasapainoon ja veren kolesterolin hallintaan viittaavat väitteet.
Kaikki elintoimintoihin viittaavat väitteet eivät kuitenkaan ole sallittuja. Sydämen, maksan ja aivojen toimintaan viittaavat väitteet ovat elintarvikelain vastaisia.
Muita sallittuja väitteitä ovat alkuperää, viljelystapaa, valmistusmenetelmää ja aineosia koskevat merkinnät ja väitteet silloin, kun ne pitävät paikkansa ja noudatetaan annettuja määräyksiä.
Tarkemmat ohjeet siitä, mitkä väitteet ovat sallittuja ja kiellettyjä, on annettu Elintarvikeviraston vuonna 1997 julkaisemassa valvontaoppaassa. Opas on tarkoitettu avuksi sekä elintarvikkeiden markkinoinnin valvontaan että elinkeinoelämälle elintarvikkeiden pakkausmerkintöjen ja mainonnan suunnitteluun.
Joka kolmas yritys sallisi kielletyt väitteet
Kuopion yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskuksen tutkimuksessa selvitettiin, mitä itäsuomalaisissa elintarvikeyrityksissä ajatellaan terveysvaikutteista elintarvikkeista sekä niiden markkinoinnissa sallittujen väitteiden käytöstä.
Tutkimus toteutettiin postikyselynä 432:lle Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun maakuntien elintarvikealan yritykselle keväällä 1999. Kyselyyn vastasi 113 yritystä.
Kyselyyn vastaajat eivät osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö terveysväitteet sallia elintarvikkeiden markkinoinnissa. Ainostaan joka kolmannen vastaajan mielestä kielletyt väitteet pitäisi sallia elintarvikkeiden markkinoinnissa.
Ruoansulatuskanavan toimintaan liittyvät väitteet haluttiin sallia useammin kuin luustoon liittyvät väitteet. "Tuote X on luonnollinen apu ummetukseen" -väitteeseen kohdistui suurimmat muutospaineet, sillä 40 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että väite pitäisi sallia.
Vähiten muutospainetta kohdistui kiellettyyn väitteeseen "Käytä/käyttämällä tuotetta X, ehkäiset osteoporoosia" (22 prosenttia vastanneista).
Terveysväitteiden käytön sallimiseen elintarvikkeiden markkinoinnissa ei osattu ottaa kantaa ehkä siksi, että terveysvaikutteisia elintarvikkeita koskeva tilanne on epäselvä.
Kyselyyn vastanneet eivät ehkä halunneet, että terveysväitteisiin tai lääkkeellisiin väitteisiin perustava markkinointi jakaisi elintarvikkeet terveellisiin ja epäterveellisiin ja raja elintarvikkeen ja lääkkeen välillä hämärtyisi.
Kyselyyn vastanneista kolmasosa suhtautui kuitenkin myönteisesti terveysväitteiden sallimiseen. Yhtenä perusteluna väitteiden myönteiselle suhtautumiselle on ehkä näkemys, että terveysväitteet toimisivat terveysvalistuksen tavoin.
Täsmällisillä ja luotettavilla terveysväitteillä voisi olla myönteinen vaikutus myös kuluttajien ruokavalintoihin ja heidän tietoonsa ravitsemuksen yhteydestä sairastumisen riskeihin.
ANNA-MARIA SAARELA
1.12.2000
Kirjoittaja on FM (biokemia), TTM (ravitsemustiede) ja laillistettu ravitsemusterapeutti
