Arkadianmäen ääni
1.9.2000
Onko varmasti kotimaista?
Ruuan turvallisuus kiinnostaa kuluttajia enenevässä määrin. Kahden pienen lapsen äitinä ruuan turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtiminen on arkipäivää.
Monet ruokaskandaalit, kuten hullun lehmän tauti ja Belgian dioksiinikanasotku ovat tehneet meistä jokaisesta enemmän tai vähemmän epäluuloisen. Huomaan kaupan hyllyillä tarkistavani yhä useammin tuotteen alkuperämaan.
Erityisesti lihan alkuperä kiinnostaa. Kasvissyöjänä olen lasten syntymisen jälkeen saanut opetella niin lihan ostamisen kuin valmistamisenkin.
Suomessa on jo jonkun aikaa ollut voimassa naudanlihan alkuperän merkitsemispakko Suomessa tuotetun lihan osalta. Suomessa on kattavat tiedot kaikista naudoista, missä ne ovat syntyneet ja missä merkitty. Jatkossa on mahdollista tietää myös teurastuspaikka.
Ulkomaista lihaa ei ole ollut pakko merkitä. Kuitenkin noin 15 prosenttia Suomessa syödystä lihasta on ulkomaista.
EU:n maatalousneuvosto on vihdoin päässyt sopuun naudanlihan merkitsemispakosta EU-alueella. Syyskuusta lähtien on kaikessa naudanlihassa oltava merkintä teurastusmaasta. Siirtymäajan jälkeen vuoden 2002 alusta lähtien on oltava merkintä myös naudan syntymä- ja kasvumaasta.
Suomalaiselle kuluttajalle uudistus on varmasti mieleen. Lihan alkuperän ilmoittaminen on tärkeä ase taistelussa kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi.
Uudistus ei ole kuitenkaan riittävä. Puuttumaan jäävät edelleen tiedot rodusta, ja mikä vielä pahempaa, ruokinnasta. Ruokintatietojen ilmoittamisvelvoitetta on kiirehdittävä ja rehuhygieniaa lisättävä, sillä rehu on yleisin syy eläinperäisiin sairauksiin.
Iso puute on myös se, että lihajalosteisiin käytettävän ja ravintolassa tarjottavan lihan alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Tässä onkin ravintoloilla mahdollisuus luottamuspisteiden hankkimiseen.
Elintarviketurvallisuuteen on kiinnitetty EU -maissa kasvavaa huomiota, skandaaleista on siis ollut hyötyäkin. Vielä on kuitenkin monia pulmia ratkaistavana.
Elintarviketurvallisuuden lisäksi erityistä huolta aiheuttavat edelleenkin epäinhimilliset teuraseläinten kuljetukset joissakin EU-maissa. Surkeat kuvat muutaman vuoden takaa ovat valitettavasti vielä tämänkin päivän todellisuutta.
EU-maiden onkin luotava yhteisölle tiukka turvallisuuslinja elintarvikepolitiikalle. Kun maataloustuotantoon menee unionin budjettivaroista melkein puolet ja huomattavia summia kansallisella tasolla, on varaa oltava myös ruuan turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtimiseen.
SARI SARKOMAA
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja.
