Ostopalvelut eivät sovi suurten väestöryhmien hammashoitoon
Ostopalvelut tulevat hammashuollon laajetessa lisääntymään myös suun terveydenhuollossa. Suurten väestöryhmien hoidon järjestämiseen ostopalvelut eivät kuitenkaan sovi, katsoo Suomen Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Anja Eerola.Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt ostopalvelujen nykyistä laajempaa käyttöä yhtenä keinona saada koko aikuisväestö tuetun hammashoidon piiriin.
Paineita ostopalvelujen lisäämiselle on havaittu Eerolan mukaan myös kunnissa, missä ne saatetaan nähdä helppona ja halpana vaihtoehtona.
Mielikuvan helppoudesta ja halpuudesta ei Eerolan mukaan kuitenkaan vastaa todellisuutta. Helppoa se voi olla, jos unohdetaan ostajan velvollisuus huolehtia potilaan oikeuksista ja laadunvarmistamisesta.
Hoitosuhteen epävarmuus arveluttaa
- Halpaakaan se tuskin on, sillä tuotantokustannukset julkisella ja yksityisellä puolella eivät juurikaan eroa toisistaan, toteaa Eerola.
Yksityishammaslääkärin saattaa myös olla vaikea suunnitella toimintaansa, jos suuri osa potilaista hoidetaan vuoden voimassa olevan ostopalvelusopimuksen nojalla. Potilaan kannalta ostopalvelujen heikkoutena voi olla myös epävarmuus hoitosuhteen jatkumisesta.
Eerolan mielestä on kuitenkin hyvä, että lainsäädäntö antaa kunnalle mahdollisuuden ostopalvelujen käyttöön. Ostajan ja myyjän on kuitenkin tunnettava ostopalveluihin liittyvät pelisäännöt.
Hammaslääkäriliitto haluaisi pitemmän siirtymäajan
Suomen Hammaslääkäriliitto haluaisi hammashoitouudistukselle vielä suunniteltua pitemmän siirtymäkauden. Tämä on liiton mielestä tarpeen varsinkin suurissa asutuskeskuksissa, jotta terveyskeskuksissa voidaan säilyttää nykyinen laatutaso.
Hammaslääkäriliitto uskoo, että suurten asutuskeskusten terveyskeskukset pystyvät tarjoamaan entistä rajoitetumpaa hammashoitoa, jos potilaita ei ohjata enää yksityisvastaanotoille.
Hammashoitouudistus pohjautui laskelmaan, jonka mukaan uusista tuetun hammashoidon piiriin tulevista ikäluokista 30 prosenttia saisi hoidon yksityisvastaanotoilla ja 25 prosenttia terveyskeskuksissa.
Laskelmat perustuivat siihen, että aiemmin yksityishammaslääkärien hoidossa olleet potilaat tuskin haluavat luopua pitkistä hoitosuhteista, kun yksityisestäkin hoidosta alkaa saada sairausvakuutuskorvausta.
Hammaslääkäriliiton mielestä yksityisen hoidon ja kunnallisen hoidon omavastuuosuuksien ero jää varsin pieneksi. Esimerkiksi keskikokoisesta paikasta joutuu maksamaan terveyskeskuksessa 160 markkaa ja yksityisvastaanotolla korvauksen jälkeen 213 markkaa.
Omavastuuosuuksien ero johtuu siitä, että Kela on tarkistanut korvauksen perusteena olevia taksojaan viimeksi yli kymmenen vuotta sitten.
STT-IKK
1.9.2000
