Suomessa talousahdinko johti tuottavuuden nousuun

Lamaan sisältyy uutta luovaa voimaa

- Suomessa 1990-luvun laman yhteydessä katosivat juuri heikoimmin tuottavat toimipaikat. Tämä paransi maamme kokonaistuottavuutta merkittävästi, sanoo tutkija Petri Böckerman Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.

Lamaa edeltäneinä vuosikymmeninä Suomen talouden helmasyntejä oli heikko pääoman tuottavuus, kuten professori Matti Pohjola on tutkimuksissaan osoittanut.

- Lama purki taloudestamme vanhoja, vuosikymmenten saatossa syntyneitä rakenteita, mikä voidaan nähdä myönteisenä asiana. Tosin emme tietenkään voi unohtaa laman aiheuttamia raskaita kustannuksia, kuten joukkotyöttömyyttä, Böckerman huomauttaa.

Ajatuksen talouden rakenteita mullistavasta luovasta tuhosta esitti ensimmäisenä itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter 1940-luvun alussa.

Schumpeterin ajattelua tutkinut Böckerman pitää luovaa tuhoa hyvänä jäsentelykehikkona Suomen lamaa arvioitaessa, mutta korostaa, etteivät taantumat läheskään aina puske taloutta rivakamman kasvun tielle.

- Voittopuolisesti taantumiin liittyy kielteisiä piirteitä. Kansainvälisten tutkimusten perusteella talouden kasvuvauhti jää yleensä heikoksi sellaisissa maissa, joissa esiintyy rajuja suhdannevaihteluita, tutkija korostaa.

Yrittäjät pitävät pyörät liikkeessä

Schumpeterin ajattelussa yrittäjät ovat keskeisessä asemassa. He etsivät jatkuvasti uusia ratkaisuja ja pitävät markkinatalouden liikkeessä.

Yrittäjiä ajaa eteenpäin kilpailu, joka pakottaa heidät hyödyntämään teknologian ja markkinoiden jatkuvia muutoksia. Näin ollen luova tuho on kapitalistisen talousjärjestelmän leimallinen piirre.

- Schumpeterin ajatusten pohjalta voi tarkastella esimerkiksi nykyistä it-alaa, jossa tuotesyklit ovat äärimmäisen lyhyitä. It-alan yritykset joutuvat koko ajan keksimään uutta pysyäkseen mukana markkinoilla, Böckerman painottaa.

Uudet innovaatiot syöksevät vallitsevat markkinat epätasapainoon ja palkitsevat kehityksen kärjessä kulkevat yritykset poikkeuksellisen nopealla kasvulla ja monopolivoitoilla.

Voitot jäävät kuitenkin aina tilapäisiksi, koska ennen pitkää ilmaantuu taas uusia innovaatiota, jotka pistävät asetelmat uusiksi. Tämä kuvio lienee tuttu nykypäivänä uuden teknologian parissa askarteleville yrityksille.

- Schumpeterin mukaan kansantalous ilman epävarmuudessa toimivia yrittäjiä jää pysyvään seisahdustilaan ja tukehtuu, Böckerman kertoo.

Työttömyyden syyt rakenteissa

Jos luova tuho nähdään osana markkinatalouden perusolemusta, lienee johdonmukaista vaatia sellaista talouspolitiikkaa, jossa julkisen vallan rooli jää pieneksi.

Schumpeter arvostelikin 1930-luvulla esitettyjä vaatimuksia elvyttää pula-ajan taloutta finanssipolitiikan keinoin. Hän perusteli näkemystään sillä, että julkiset elvytystoimet haittaavat sopeutumisen kannalta tärkeitä ratkaisuja ja estävät talouden elinvoiman palautumista.

Sen sijaan, että pumpataan talouteen läjäpäin julkista rahaa, Schumpeterin mielestä liikakapasiteetin pitää antaa laman aikana purkautua, koska se raivaa tilaa uudelle talouskasvulle.

Työttömyyttä selittäessään Schumpeter korosti teknologiasta johtuvia syitä. Teknologinen työttömyys kuuluu hänen mukaansa markkinatalouden ominaisuuksiin, koska tuotantotoimintaa syntyy ja häviää jatkuvasti.

- Aina rakenteiden muuttuessa syntyy työttömyyttä. Tätä taustaa vasten voidaan ymmärtää, miksi Suomessa työttömyys ei ole laman jälkeen alentunut toivotulla vauhdilla, vaikka talous on kasvanut rivakkaa tahtia, Böckerman toteaa.

Luovan tuhon oppi-isä uskoi sosialismin voittoon

Luovan tuhon oppi-isä itävaltalainen Joseph Schumpeter jäi omana aikanaan vähälle huomiolle. Tämä johtui pitkälti siitä, että toisen maailmansodan jälkeen taloustieteessä nousi parrasvaloihin John Maynard Keynes makrotalousteorioineen.

- Viime vuosina Schumpeter on löydetty uudestaan, kun ekonomistit ovat kehittäneet uutta kasvuteoriaa, kertoo tutkija Petri Böckerman Palkansaajien tutkimuslaitoksesta.

Schumpeter (1883-1950) kirjoitti tunnetuimmat tekstinsä 1940-luvulla Yhdysvalloissa, jonne hän lähti Euroopasta juuri ennen Hitlerin valtaantuloa.

Nykynäkökulmasta Schumpeter teki ainakin yhden perustavan virhearvion. Hän nimittäin uskoi sosialismin syrjäyttävän kapitalismin teollistuneissa maissa.

Schumpeter povasi sosialismin voittoa, koska katsoi yrittäjien häviävän kapitalistisessa taloudessa suuryritysten kasvun ja byrokraattistumisen vuoksi.

Hän katsoi, että yrittäjien myötä katoaa kapitalistisen talouden kyky uudistua ja tuottaa uusia innovaatioita.

- Schumpeterin tuotannosta nykypäivän ekonomistit saavat eniten irti hänen luovaa tuhoa koskevista ajatuksistaan, koska niitä voidaan myös empiirisesti tutkia. Muuten hän teoksensa ovat moniaineksisia ja vaikeaselkoisiakin, Böckerman huomauttaa.

STT-IA
1.9.2000

Talous -sivulle