Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kasvavan tytön luusto tarvitsee liikuntaa ja lisää D-vitamiinia



Nuorten tyttöjen D-vitamiinin saanti on suuremman osan vuotta liian niukkaa. Vitamiinin puutos yhdistettynä vähäiseen liikuntaan lisää tytön riskiä sairastua myöhemmin elämässään luukatoon eli osteoporoosiin.


Lääketieteen lisensiaatti Marjo Lehtonen-Veromaa tutki väitöskirjaansa varten lähes kahdensadan tytön liikunta- ja ravintotottumusten vaikutusta heidän luustoonsa. Voimistelua ja juoksua harrastavien tyttöjen luuston kehitystä verrattiin tyttöjoukkoon, joka ei harrastanut liikuntaa lainkaan. Tytöt olivat 9-15 vuotiaita.

Kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen tulokset tukivat käsitystä, jonka mukaan liikunta edistää teinityttöjen luuston kasvua. Erityisen tehokasta oli voimistelu.

- Voimistelu vahvisti tyttöjen reisiluun kaulaa niin, että liikuntaa harrastavien tyttöjen reisiluun tiheydenkasvu oli vuodessa 115 prosenttia suurempaa kuin liikuntaa harrastamattomien tyttöjen, Lehtonen-Veromaa kertoo.

Nuoren naisen luusto kasvaa aina 20. ikävuoteen saakka, jolloin se saavuttaa huipputiheytensä. Mitä tiheämmät ja vahvemmat luut aikuistuva nainen on hankkinut sitä paremmin hänen luustonsa sietää vaihdevuosien jälkeen kiihtyvää luukatoa.

Jos luumassaa on jo alkujaan vähän, ikääntyvän naisen riski saada osteoporoosi ja kärsiä luunmurtumista on paljon suurempi kuin hänen vahvaluisella kanssasisarellaan.


Kalsiumia tulee, D-vitamiinia ei

Liikunnan luita rasittava vaikutus saa ne kasvamaan, mutta luun varsinaisia "kasvuaineksia" ovat kalsium ja D-vitamiini. Toisin kuin on arvioitu, ainakin Marjo Lehtonen-Veromaan tutkimat tytöt saivat ravinnostaan hyvin kalsiumia.

- Kalsiumin saanti oli keskimäärin runsaat 1 500 milligrammaa päivässä. Tosin joukossa oli paljon tyttöjä, joilla päivittäinen kalsiummäärä jäi alle 1 000 milligramman. Kalsiumsuositus tämän ikäisillä on 900 milligrammaa, mutta onko suositus sitten riittävä, on toinen asia, Lehtonen-Veromaa aprikoi.

D-vitamiinista tytöillä oli puutetta talviaikaan jolloin peräti 68 prosenttia heistä sai vitamiinia liian vähän. Vakava D-vitamiinin puutos oli 13 prosentilla tutkituista.

Marjo Lehtonen-Veromaan mielestä tyttöjen D-vitamiinin saanti pitäisi saada nopeasti kuntoon. Luonnollisinta tietä eli ruokavalion kautta se tuskin onnistuu.

- Me yritimme sitä. D-vitamiinia saisi kalasta mutta kasvuikäiset eivät sitä syö. Suosittelimme tytöille kala-aterioita, mutta heidän ruokavalionsa ei siitä muuttunut mihinkään, Lehtonen-Veromaa kertoo.

D-vitamiinia on myös sienissä ja vitaminoiduissa margariineissa, mutta niilläkään ei teineille tarpeellista D-vitamiiniannosta turvata. Auringonvalo taas riittää vain muutamina kesäkuukausina käynnistämään ihon D-vitamiinin tuotannon.

- Ja pelkästään talvella annettavalla lyhyellä D-vitamiinihoidolla ei näytä olevan riittävästi tehoa, Lehtonen-Veromaa kertoo.


Apua apteekin hyllyltä

- Nuorten tyttöjen D-vitamiinin puutoksen apu löytyy apteekin hyllyltä. Puutos pitäisi hoitaa monivitamiinivalmisteilla, sillä toistaiseksi pelkkiä D-vitamiinivalmisteita ei ole vielä tarjolla, Lehtonen-Veromaa sanoo.

Nykyisin Suomessa annetaan D-vitamiinia vauvaiästä 2-4 vuoden ikään saakka. Lehtonen-Veromaa suosittelee, että D-vitamiinin antoa ei lopettaisi, vaan sitä jatkettaisiin yli teini-iän. Tytöille D-vitamiinin saantisuositus on nykyisin viisi mikrogrammaa vuorokaudessa.

- Itse asiassa tämä ei ole mitään uutta. Meillä on voimassa suositus, jonka mukaan D-vitamiinia pitäisi antaa sekä tytöille että pojille koko kasvuiän ajan, mutta suositusta ei noudateta, vaan se on jäänyt unholaan, tutkija huomauttaa.

Marjo Lehtonen-Veromaan väitöskirja Liikunta, ravitsemus ja luumassan kehitys nuorilla tytöillä tarkastettiin Turun yliopistossa viime viikon lauantaina. Lehtonen-Veromaan vastaväittäjänä toimivat dosentti Pekka Kannus ja kustoksena professori Auli Toivanen.

STT-IKK
1.9.2000


Ajassa -sivulle