Sähköpaimen
1.9.2000
Kekkonen
Viime päivinä on saatu seurata aika eriskummallisia tapoja kunnioittaa Suomen pitkäaikasimman presidentin Urho Kaleva Kekkosen syntymä- ja kuolinpäivää. Sähköpaimen olisi suonut UKK:lle "hieman" arvokkaamman muisteluksen.
Torstaina tuli kuluneeksi 14 vuotta UKK:n kuolemasta. Ylihuomenna sunnuntaina on hänen syntymästään sata vuotta.
Erinäiset kirjoittelijat ovat kunnioittaneet UKK:ta tavalla joka ei ole kunniaksi tekijöilleen. Mestarillisimpiin suorituksiin on - jo vuosia - yltänyt dosentti Hannu Rautkallio.
Herra Dosentin "tieteellisenä" pontimena on historioitsijoiden mukaan ollut osoittaa UKK Neuvostoliiton agentiksi ja maanpetturiksi. Sitä mielikuvaa ei voi välttää kadunmieskään Rautkalliota lukiessaan.
UKK:n ansiokkaan elämänkerran kirjoittaja professori Juhani Suomi suomi Rautkalliota ansiokkaan osuvasti viikolla. Historiasta mitään tietämätönkin tuntee jo termin "yhden lähteen tohtori". Kyse ei ole juomavedestä.
Sähköpaimen ei edes yritä vihjailla, ettäkö UKK:ta ja hänen tekemisiään ei saisi arvostella. Niissä on aika lailla arvostelemista.
Pitkä valtakausi teki UKK:sta välinpitämättömän. Hän ei piitannut muiden mielipiteistä vaan teki niin kuin hyväksi näki. Siinä savotassa tuli kokolailla myös sutta ja sekundaa.
Juopottelut, naisjutut, jyrääminen... Listaa riittää. Toisaalta valta antaa, jos ottaakin. Ja ottihan UKK.
Elämäntyötään, Suomen ulkopolitiikkaa, UKK kuitenkin ohjasi sellaisella ammattitaidolla, että sen rinnalla moni muu maailmanpoliittinen näyttö kalpenee. Esimerkkejä riittäisi kirjaksi saakka, mutta Juhani Suomi teki sen - oikeammin ne - jo.
Asioiden esittäminen on puolet kokonaisuudesta niin kuin ruoan kaunis kattaus. Pinaattikeittoon se ei päde, historiaan kyllä.
Toimittaja Pekka "Maikkari" Hyvärisen kekkoskirja ei ole UKK:ta mairitteleva. Hänen esiintymisensä on kuitenkin niin asiallista ja ansiokasta, että se ansaitsee kunniamaininnan. Hän osaa sanoa rumatkin asiat sivistyneesti - toisin kuin Sähköpaimen. Perkele.
Suomi saa kiittää nykyisestä kansainvälispoliittisesta asemastaan monia. Suurimmat kiitokset kuuluvat UKK:lle, J.K. Paasikivelle ja Mauno Koivistolle. Tässä järjestyksessä. Sähköpaimen ei unohtanut Mannerheimia.
UKK oli kansanmies, innokas metsissä samoilija Savosta. Hänen kertomansa on viikon perinteinen kevennys.
Varis istuu puussa mitään tekemättä. Jänis kysyy:
- Voisinko minäkin istuskella paikallani koko päivän mitään tekemättä?
- Varmasti voit, varis vastaa.
Ja jänis istuu - maassa koko päivän. Yht'äkkiä kettu tulee paikalle ja syö jäniksen!!
Kertomuksen opetus: jos aiot istua koko päivän tekemättä mitään, sinun pitää istua hyvin, hyvin korkealla pallilla.
Sähköpaimenelle voi myös lähettää emailia; tyhmyyksissään kun lupautui niitä lukemaan... (Mutta EI vastaamaan).
