Juhlaseminaarissa arvioitiin Kekkosta:
Ulkopoliitikko, talousmies ja kynänkäyttäjä
Presidentti Urho Kekkosen elämäntyötä luodattiin sunnuntaina arvovaltaisessa juhlaseminaarissa. Kekkosesta piirrettiin kuvaa kansainvälisenä toimijana, talouspoliitikkona ja kynänkäyttäjänä.Kekkosen ulkopoliittista työtä arvioinut presidentti Mauno Koivisto kysyi, jäikö Kekkosen Neuvostoliiton suhteiden järjestelyyn ajoittuneesta elämäntyöstä jotakin kestävää nykyiseen vaiheeseen, jossa Neuvostoliittoa ei enää ole. Vastauskin Koivistolla oli, koivistomainen vastaus:
- Oma vaikutelmani on, että Kekkosen tavassa käydä ottamaan mittaa eteen nouseviin ongelmiin ja etsiä niihin ennakkoluulottomasti ratkaisuja on edelleen paljon varteenotettavaa. Ei maantiede ole mihinkään hävinnyt eikä historia loppunut, hän arvioi.
Koivisto piti Kekkosta ristiriitojen miehenä, joka oli kuitenkin tarvittaessa valmis yhteistyöhön myös eilispäivän vastustajiensa kanssa.
- Hän ajoi eri aikakausina tavoitteita, jotka olivat keskenään ristiriidassa. Häneen kohdistettiin syytöksiä takinkääntämisestä ja opportunismista. Kuitenkin taustalla on nähtävissä yleisempiä ja kestävämpiä periaatteita ja pyrkimyksiä, joiden puolesta hän oli valmis ponnistelemaan.
Se mikä muuttui, oli Koiviston mielestä Kekkosen arvio ulkoisen tilanteen muuttumisesta ja sen asettamista vaatimuksista.
- Hän vain teki johtopäätöksensä äkkinäisemmin ja näyttävämmin kuin tapana on ollut.
"Kasvoilla olisi tänään leveä hymy"
Koivisto totesi Kekkosen ulkopoliittisessa ajattelussaan lähteneen siitä, että tosiasioita ei ole kiertäminen.
- Ja hänelle ratkaiseva tosiasia oli, että Neuvostoliitto tulisi Saksan häviön myötä nousemaan varsinaiseksi suurvallaksi toisessa maailmansodassa. Kun tämä hänelle syksyllä 1943 selvisi, hän ei käynyt pohtimaan sitä, oliko se tosiasia vastenmielinen vai ei, sen kanssa oli vain elettävä oman kansan eduista olosuhteisiin katsoen parhaalla mahdollisella tavalla huolehtien.
ETYK oli Urho Kekkosen elämänkaaren huipentuma. Sen jälkeen Suomelle kertyneet taloudelliset vaikeudet ja kasvanut kansainvälinen jännitys yhdessä Kekkosen oman heikentyvän terveyden kanssa toivat Koiviston arvion mukaan Kekkosen mieleen syvenevän pessimismin, joka varjosti hänen viimeisiä vuosiaan valtiolaivan ruorissa.
Varsovan liitto oli purkautumisen, Saksa yhdistymisen, ydinaseiden määrän supistumisen, Suomen uuden sopimuksen uuden Venäjän kanssa sekä Suomen EU-jäsenyyden kerraten Koivisto pohdiskeli, mitä Kekkonen kaikesta tästä olisi ajatellut, jos sen olisi nähnyt.
- Sen perusteella, mitä itse tiedän keskusteltuani hänen kanssaan niin Neuvostoliitosta ja kansainvälisestä politiikasta yleensä kuin Suomen asemasta ja erityisesti sen integraatiopyrkimyksistä, en epäröi olettaa, että hänen kasvoillaan olisi tänään leveä hymy. Ei hän näkisi ristiriitaa Suomen tämänhetkisen aseman ja omien pyrkimystensä välillä, Koivisto arvioi.
Vaurastumisohjelma ymmärrettiin myöhään
Kekkosta talouspoliitikkona arvioinut Tilastokeskuksen pääjohtaja Timo Relander jakoi esitelmässään Kekkosen yhteiskunnallisen vaikuttamisen useampaan ajanjaksoon: aatteellisuuden leimaamaan etsikkoaikaan, jälleenrakentamisen kauteen ja presidenttikauteen.
Kekkosen talouspoliittinen vaikuttaminen keskittyi Relanderin näkemyksen mukaan 1950-luvun alun jälkeiseen ajanjaksoon.
- Talouspoliittisena vaikuttajana Kekkonen oli paitsi ideoiden suodattaja ja toteuttaja myös aloitteentekijä. Aloitteellisuus ilmeni mm. lähipiirin "vuorimiesten" ja ulkoministeriön uskottujen laatimien, takin taskuun kerättyjen, viiden rivin muistilappuehdotusten muodossa, Relander kuvasi.
Relander kertasi Kekkosen poliittisen pamfletin "Onko maallamme malttia vaurastua?" keskeisen sisällön ja huomautti sen aikanaan herättäneen laajaakin arvostelua.
- Vasta myöhemmin on voitu todeta, että Kekkosen pamfletista muodostui operatiivinen talouspoliittinen ohjelma, jota pääpiirteittäin toteutettiin aina 1970- ja 1980-luvuille saakka, Relander muistutti.
Laajan hallituspohjan ohella Kekkosen toinen keskeinen 'kattotavoite' oli keskitettyjen tulo- ja vakautussopimusten aikaansaaminen. Keskitetyn tulopolitiikan myötä Suomessa siirryttiin kolmikantaiseen sovittelujärjestelmään.
- Laajat tulopoliittiset sopimukset ja vakauttamisohjelmat lisäsivät työmarkkinajärjestöjen valtaa ja ruokkivat korporatismia, mikä puolestaan kavensi eduskunnan ja hallitusten liikkumatilaa. Tässäkin Kekkoselle näytti tarjoutuvan mahdollisuus suomalaisen parlamentarismin oikaisemiseen, Relander sanoi.
"Kekkonen loi pohjan osaamiselle"
Valtion ja valtionyhtiöiden näkyvä rooli investointien edistämisessä oli Kekkosen talousmallin keskeisiä tekijöitä.
- Valtion väliintulo oli välttämätöntä uuden teollisuuden luomiseksi. Kulutuksen leikkaamisella ja verotuksella oli määrä hankkia varat teollisen rakenteen monipuolistamiseen, pääjohtaja Relander arvioi.
Myös sotien jälkeen syntynyt energiapolitiikan valtarakenne oli Relanderin mielestä suurelta osin Kekkosen käsialaa ja esimerkiksi Neste Oy yhtä hyvin Kekkosen kuin Uolevi Raadenkin aikaansaannos. Laskeepa Relander myös nykyisen korkean teknologisen osaamisen Kekkosen ansioksi.
- Kekkosen vauhdittama korkeakoulujen kehittämislainsäädäntö ja siitä seurannut kehitys loivat edellytykset sille tutkimuspolitiikalle ja korkeakouluopetukselle, josta Suomen nykyinen tietotekninen osaaminen ja huipputeknologian alojen menestys ovat osaltaan lähtöisin, hän sanoi.
Talouspolitiikan osa-alueista kauppapolitiikka oli kiinteästi sidoksissa Kekkosen omimpaan alueeseen, ulkopolitiikkaan ja idänkauppa lukeutui Kekkosen ehdottomiin vahvuuksiin.
- Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen 1980-luvulla tekemän selvityksen mukaan vienti Neuvostoliittoon lisäsi tuntuvasti Suomen kansantalouden käytettävissä olevia tuloja. Myös sen työllistävä vaikutus oli ajoittain hyvinkin merkittävä, Relander sanoi ja totesi Suomen kaikkiaan vaurastuneen idänkaupalla.
- Kekkosta ei voi syyttää siitä, että hänen jälkeensä kansallista vaurastumisohjelmaa ei kyetty uudistamaan riittävän nopeasti muuttuneita olosuhteita vastaavaksi. Malttia vaurastumiseen olisi pitänyt löytää vielä 1980-luvullakin eikä sallia maan ajautumista lamaan, Relander piikitti.
Professori Heikki A. Reenpää valotti seminaarin laajassa alustuksessaan Kekkosen kirjallista toimintaa ja totesi Urho Kekkosen presidenttikauden jäävän aikakirjoihin voittopuolisesti kirjallisuuden harrastuksen ja monien kirjailijoiden suorastaan henkilökohtaisen tukemisen ajanjaksona.
- Urho Kekkosen merkittävässä elämäntyössä oli taiteilla ja korkeimmalla henkisellä työllä keskeinen asema. Kekkosen suhde ja osuus oman aikansa suomalaiseen taiteeseen ja luomiseen on epäilemättä hänen monumentaalinen kirjallinen tuotantonsa, Reenpää sanoi.
ILPO KIURU
3.9.2000
