Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Me kansakoulun käyneet



Esa Keron juuri ilmestyneessä Kansakoulu-kirjassa koulun alkua innokkaasti odottava Jaakko joutuu nurkkaan heti ensimmäisenä koulupäivänä. Syynä oli vilkkaus. Toisena koulupäivänä Jaakon vatsa oli hyvin kipeä.


En muista, oliko oma vatsani kipeä jo ensimmäisinä koulupäivinä, mutta sittemmin aika usein. Olen käynyt kansakoulua kuten Jaakko, Risto, Tiina ja muut Kansakoulu -kirjan lapset, joiden koulukavereita vilahtelee kirjan ryhmäkuvissa.

Kansakoululaisia ei kuvattu yksitellen. Me olimme osa suurta yhteisöä, josta ei ollut pienintäkään syytä erottautua edes kuvausten ajaksi. Me toteutimme osaltamme kansakoulun jaloa sivistystehtävää. Me olimme kansakoulu.

En esittänyt koulun joulujuhlissa oravaa kuten Risto, jonka näkemys oravan luontaisesta käytöksestä poikkesi opettajan näkemyksestä. Olin enkeli, koska tukkaani ei totisesti tarvinnut kihartaa ja tiettävästi enkeleillä oli pitkä kihara tukka.

Opin myös nopeasti vuorosanat ja puhuin kuuluvalla äänellä, josta sittemmin on riittänyt harmia. En muista, haaveilinko enkelin osasta, mutta ei siinä ollut valittamistakaan, vaikka siivet olivatkin aika isot ja painavat.


Niskasta nurkkaan ja potku persuksiin

Meidän koulussa pelottavinta oli johtajaopettaja, jolla oli poikkeuksellisen alhainen ärsytyskynnys. Pahaksi onnekseni hänestä tuli opettajani kansakoulun viimeiseksi ratkaisevaksi vuodeksi.

Opettaja Heimo H:n kasvojen punaisuuden aste kertoi, milloin poikaa vietiin nurkkaan. Pienellä ja pullealla miehellä oli tapana nostaa poika niskasta pulpetista ja potkaista hänet lopuksi nurkkaan.

Olin kai luokan ainoa tyttö, joka pääsi käsittelyyn. En edes muista miksi. Opettajan mielestä olin ollut röyhkeä. Isästä temppu oli raukkamainen ja hän soittikin heti opettajalle mielipiteensä. Opettaja puolustautui sillä, ettei tiennyt olinko lintu vai kala. En oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti.

Johtajaopettaja oli koulutoimensa ohella lehti- ja vakuutusasiamies, joka menestyi silläkin urallaan. Meille ei tilattu opettajalta lehtiä enää nurkassa oloni jälkeen. Se näkyi kevättodistuksessa.

Kansakoulussa opettaja oli aina oikeassa. Se käy ilmi myös Keron kirjasta. Kun joutsenia lapsille kaunopuheisesti kuvaillut opettaja kysyi lapsilta mikä on kaunein lintu Taivaan Isän tarhassa, olisi lapsen luullut ymmärtävän, ettei varis voinut olla oikea vastaus.

Eivät kaikki opettajatkaan ymmärtäneet tehtävänsä vastuullisuutta. Kero kertoo yhdestäkin, joka halusi lasten heittävän keväällä kengät jaloistaan ja kirmaavan kylän niityllä. Syksyn tullen koululautakunta erotti opettajan tehtävästään.


Kaikki rakastavat kaunista ja terävää

Päättäjiä huolestuttaa se, että "erilaiset" lapset joutuvat nykyisin peruskoulussa muiden oppilaiden kiusattavaksi. Kansakoulussa opettajakin yhtyi usein pilkkaajiin.

Opettaja naureskeli syrjäkylän veljesten outoa vaatepartta ja silmille venähtänyttä otsatukkaa. Opettajaa ei kiinnostanut, että pojat joutuivat tulemaan joka aamu kouluun navetan kautta.

Keron kirjassa opettajan suosikkipoika on kaunis ja terävä. Luultavasti hän oli myös kauniisti puettu ja hyvästä perheestä. Tekee mieli lainata Mika Waltaria ja sanoa :"Sillä niin on aina ollut ja niin on aina oleva.

Ei kansakoulu hullumpi paikka ollut, jos kohdalle sattui mukava opettaja. Sen käsityötunnilla kukin lapsi luki vuorollaan Mestaritontun seikkailuja patalappua virkkaaville.

Sen laulutunnilla oppilaat pääsivät valitsemaan lauluja. Ei se mitään, vaikka pojat aina halusivatkin laulaa Oolannin sotaa. Lähellä istuvalla Maurilla oli niin kaunis ääni.

STT-IA
17.11.2000


Ajassa -sivulle