Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Laestadiuksen suurteos:

Lappalaisten mytologian katkelmia julkaistiin tieteellisesti toimitettuna



Ranskan tiedeakatemian La Recherche -tutkimusryhmän jäsen Xavier Marmier teki syksyllä 1838 matkan läpi Lapin. Tutkimusmatkastaan kirjoittamassaan kirjassa Marmier kertoo retkikunnan saamelaisoppaasta ja tämän nuotiotulien lappalaistarinoista.


Tämä opas oli Karesuannon kirkkoherra Lars Levi Laestadius (1800-1861), myöhemmin uskonnollisen herätyksen saanut, lestadiolaisuuden perustaja. Laestadiuksen syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan 200 vuotta.

Myöhemmin Laestadius kokosi tarinansa Lappalaisten mytologian katkelmiksi. Mytologian teksti valmistui keskellä Laestadiuksen omaa uskonnollista murrosta, mutta jäi painamatta.


Tieteellisesti suomeksi

Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) suurteos lappalaisten historiasta ja mytologiasta on ilmestynyt tieteellisesti toimitettuna suomeksi.

Suomalaisen kirjallisuuden seuran kustantaman teoksen on toimittanut uskontotieteen prof. Juha Pentikäinen ja suomentanut teol. lis. Risto Pulkkinen. Ruotsiksi teos ilmestyi kolme vuotta sitten.

Laestadiuksen mytologian suomentajat ovat osallistuneet Ruotsin ja Norjan tiedeakatemioiden kanssa yhteistyöhön, jossa on kartoitettu Laestadiuksen monipuolista tutkijanprofiilia - tuntematonta Laestadiusta.

- Kun häneen liitettiin herätyssaarnaajan perikuva, Linnén ahkerimman oppilaan merkittävät tieteelliset saavutukset kasvitieteilijänä lähes unohdettiin. Syynsä on siinäkin, että Laestadiuksen kritiikki oli purevaa niin Ruotsin tieteen aatelia kuin myös suomalaista Kalevalan ja mytologian tutkimusta kohtaan, huomauttaa professori Pentikäinen.


Toden erottaminen väärästä

"Toden erottaminen väärästä lapintutkimuksessa vaatii sekä muinaisten että nykyisten lappalaisten olosuhteiden lähempää tuntemusta. Tämän kirjoittaja on syntynyt ja kasvanut Lapissa, ja hän on ehkä enemmän kuin kukaan toinen vaeltanut kaikissa Lapinmaissa."

"Samalla hän kuitenkin katsoo, että lappalaisten sisäisessä taloudessa on paljon sellaista, jota hän ei katso voivansa varmasti arvioida. Kuinka vähemmän luotettavia ovat ne kirjoittajat, jotka ovat vain muukalaisina käyneet maassa ennalta varmojen ideoiden ja ennakkoluulojen kanssa?"

"Heidän tietonsa täytyy perustua sellaisten henkilöiden tietoihin, jotka ovat lappalaisten sisäisestä taloudesta yhtä asiantuntemattomia kuin matkustajat itse". Yllä oleva on lainaus Laestadiuksen mytologian esipuheesta.


Sammalkodat ja pyhät ovet

Laestadius kirjoittaa lappalaisten sammalkodista ja niiden kakkosovista. Tsuudien ja karjalaisten ryöstöretkien aikana niiden kautta maja hylättiin ja ryömittiin maakoloihin piiloon. Pako-ovet toimivat muuten pyhinä ovina, joiden kautta kaikki uhraamiseen liittyvä kulkeminen tapahtui.

Lappalaisten taikavälinettä, noitarumpua Laestadius ei onnistunut koskaan itse näkemään. Lappalaisten uhraamiseen liittyivät myös metsästysvarusteet, joihin naisilla, kuten pyhään oveenkaan, ei ollut koskemista.

Jonkin sylen päässä kodasta lappalaisella oli alttarinsa eli uhrilavansa. Lapiksi sen nimi oli lowe.

Puuttomilla tuntureilla uhrilavan korvasi luoksepääsemätön kivi. Itse uhrilahja käsitti sarvia, luita tai lihaa sen mukaan, mitä jumaluuden uskottiin haluavan. Porokarjaa suojeltiin mm. koirilta ja susilta. Uhripuu taas oli jumaluutta kuvaava pölkky.


Koirankuonolaisia ja jättejä

Tarinoita omasta ja toisten muistista valitessaan Laestadius mainitsee ihmisenkaltaiset olennot koirankuonolaiset (ruotsiksi hundturk) ja jättiläiset (saameksi jeettanis). Hän puhuu myös saamelaistytöstä, jonka hämmästyttävä koko (13 korttelia ja 3 tuumaa eli noin 180 senttiä) tulkittiin yliluonnollisella tavalla.

Eniten ihmisiä muistuttavat olennot olivat stalloja, jotka söivät mieluusti ihmisiä. Kertomukset tsuudeista ja karjalaisista ovat vieläkin vanhempia ja kuvaavat suomea puhuvien naapurien ryöstöretkiä Lapissa.

Pahimpia olivat kuitenkin pirkkalaiset, lappalaisten muinaiset veronkantajat, joihin liittyy Laestadiuksen mielestä itse paholaisen nimi, Perkel.

STT-IA
17.11.2000


Ajassa -sivulle