Puola siirtynyt käytännöllisyyden aikaan politiikassa
Puolan lokakuiset presidentinvaalit, jotka istuva presidentti Aleksander Kwasniewski voitti ylivoimaisesti, olivat merkki maan poliittisen kulttuurin muutoksesta. Voidaan sanoa, että puolalaiset ovat siirtyneet perinteisestä romanttisuudestaan käytännönläheiseen pragmatismiin.Presidentinvaaleissa muuttui myös maan symboli. Ulkomaillakin aletaan jo muistaa, että Kwasniewski on Puolan presidentti, kun taas romanttinen solidaarisuuden sankari Lech Walesa on jäänyt historiaan.
Tämän tunnusti Walesa itse ilmoittaessaan luopuvansa merkittävistä poliittisista tehtävistä. Hän teki johtopäätöksensä saatuaan vain prosentin äänistä.
Vielä jokin aika sitten Walesa uhosi voittavansa viiden vuoden kuluttua järjestettävät presidentinvaalit. Ensimmäistä kertaa entinen presidentti onnitteli Kwasniewskia vaalivoitosta. Tähän asti Wales on sanonut, että hän vastaa Kwasniewskin kädenojennukseen ojentamalla jalkansa.
Solidaarisuuden johtajan ja hallituksen taustahahmon Marian Krzaklewskin raivoisa yritys päästä vaalien toiselle kierrokselle tuotti vain kolmannen sijan ja 15 prosenttia äänistä.
Krzaklewskin edelle kiilasi sitoutumaton Andrzej Olechowski, joka poliittisesti edustaa keskustaa. Tämä oli murskatappio, josta alkoi solidaarisuusliikkeen avoin, jo jonkin aikaa kytenyt kriisi.
Vanhat jakolinjat hiipumassa
Puolalaiset, jotka 1980-luvulla taistelivat ankarasti kommunismia vastaan, valitsivat jo toista kertaa presidentikseen entisen kommunistin. Kwasniewski toimi 1980-luvulla jopa ministerinä ja oli myöhemmin entisten kommunistien perustaman demokraattisen vasemmistoliiton johtohahmo. Vaaleissakin demokraattinen vasemmistoliitto oli Kwasniewskin tärkein ase.
Kommunismin aikana merkittävissä valtiollisissa viroissa olleet ehdokkaat; Kwasniewski, Olechowski ja talonpoikaispuolueen johtaja Jaroslaw Kalinowski; saivat 80 prosenttia äänistä. Antikommunismilla ja vanhojen rintamalinjojen vaalimisella ei siis Puolassa enää menestytä. Jako solidaarisuuden leiriin ja entisiin kommunisteihin on menettänyt merkitystään.
Monille puolalaisille solidaarisuuden 1980-luvun sankariajat ovat vain muisto, joka on hukkunut markkinatalouden hermostuttavaan arkeen. Romanttisista puolalaisista onkin tullut pragmaatikkoja.
Ennen Puolassa arvostettiin ihmisten sodat ja vankilat kestänyttä isänmallisuutta, jota Walesa vielä edusti. Nyt ei nähdä suurta pahaa siinä, että presidentti Kwasniewski oman etunsa nimissä valitsi 1980-luvulla valtaa pitävien kommunistien leirin, vaikka tunsikin sympatiaa solidaarisuutta kohtaan.
Puolalaiset eivät myöskään enää äänestä uskonnollisin perustein. Kwasniewskin syyttämisestä paavin parodioinnista ja muutamien piispojen tämän takia esittämästä presidentin erovaatimuksesta ei ollut apua Marian Krzaklewskille, joka antikommunisminsa lisäksi korosti omaa katolisuuttaan ja uskollisuuttaan paaville.
Puolalaisten uskonnollisuus kuuluu enemmän sunnuntaipäivään ja kirkkoon kuin ihmisten arkiseen ja poliittiseen elämään.
Presidentin teot ratkaisevat
Kwasniewskissa painavat enemmän hänen aikaansaannoksensa kuin menneisyys tai opportunismi. Tämäkin kertoo puolalaisten ajattelutavan käytännöllistymisestä. Poliittiset vastustajatkin myöntävät, ettei presidentti ole tehnyt montakaan virhettä tärkeimmällä alueellaan ulkopolitiikassa.
Hän on johtanut Puolan NATO:on, eikä sillä, ettei hän aiemmin kannattanut Puolan NATO-jäsenyyttä, ole enää paljon merkitystä. Samoin Kwasniewski on edistänyt järkevällä tavalla Puolan jäsenyyttä EU:ssa.
Hän ei ole esittänyt epärealistisia vaatimuksia EU:n ja länsimaiden avun lisäämisestä Puolalle, kuten Walesa, vaan on maltillisesti kiirehtinyt jäsenyyspäätöstä.
Kwasniewskilla on nyt entistä enemmän arvovaltaa neuvotella EU-maiden johtajien kanssa, sillä presidentinvaaleissa EU:ta vastustavat, perinteistä puolalaista nationalismia edustavat ehdokkaat saivat vain muutaman prosentin äänistä.
Presidentti Kwasnieswkin menestystä presidentinvaaleissa lisäsi Marian Krzaklewskin samastuminen johtamansa oikeistopuolueiden koalition epäsuosittuun hallitukseen, joka on onnistunut huonosti maan tärkeimpien uudistusten toteuttamisessa.
Vasemmistoliiton valtaa pelätään
Kansalaiset ovat lähestulkoon yksimielisiä siitä, että esimerkiksi terveydenhuollon uudistaminen on toteutettu huonosti ja että siitä on ollut vain haittaa. He vaativat uudistajien vaihtamista. Tiedotusvälineet syyttävät hallitusta poliittisista virkanimityksistä ja kaiken vallan hamuamisesta.
Monilla tahoilla arvioidaan, että solidaarisuus on valtakoneistona alkanut muistuttaa entistä kommunistista puoluetta, jossa myös ideologinen sopivuus ohitti pätevyyden. Samaan aikaan keskustalaisista ja vasemmistolaisista on yhä enemmän tullut pragmaattisia politiikan hoitajia.
Presidentinvaalien jälkeen Aleksander Kwasniewski ilmaisi selvästi tukensa demokraattiselle vasemmistoliitolle ensi vuoden parlamenttivaaleissa. Tämä lisää puolueen mahdollisuuksia saada enemmistö parlamenttiin.
Oikeisto pelkää avoimesti demokraattisen vasemmistoliiton yksinvaltaa. Se pelkää, että entiset kommunistijohtajat eivät ole unohtaneet vanhaa, autoritaarista johtamistyyliä.
On kuitenkin vaikea kuvitella, että presidentti Kwasniewski antaisi tukensa puolueen itsevaltaisille pyrkimyksille.
Hänen laaja kannatuksensa perustuu tasapuolisuuteen ja sovittelevuuteen. Myös solidaarisuuden murskavoitto vuoden 1989 parlamenttivaaleissa, joissa kommunistien valtamonopoli murtui, muistuttaa siitä, että itsevaltaiset pyrkimykset voisivat koitua vasemmistoliiton tuhoksi.
JUHA JÄRVINEN
17.11.2000
Kirjoittaja on Varsovassa toimiva vapaa toimittaja.
