Arkadianmäen ääni
11.8.2000
Verotuksessa yhteiskuntapoliittisia valintoja
Valtiovarainministeriön esitys tulevan vuoden talousarvioksi on ilahduttavaa luettavaa. Pohjaesitys antaa erinomaiset lähtökohdat budjetin eduskuntakäsittelylle.
Sauli Niinistön esittämä, suomalaisille tarjottava yli kuuden miljardin markan tuloverohelpotus on mittava uudistus ylikireänverotuksen maassa. Verohuojennuksilla lisätään ihmisten valinnan vapautta kuitenkin säilyttäen sivistysvaltiolle kuuluva palvelutaso.
Yleisesti hyväksytty tosiasia on, että liian kireä tuloverotus on yksi keskeisimpiä työllistämisen esteitä. Työllisyyden parantamisen nimissä onkin oikein, että veroale suunnataan nimenomaan tuloverotukseen.
Mm. tästä syystä on merkittävämpää alentaa tuloveroa kuin vaikkapa polttoaineveroa. Toivoa kuitenkin sopii, että polttoaineen hinta jatkaa laskuaan. Nyt sen hinta on jo laskenut sen verran, mitä Keskusta vaati alennettavaksi viimekeväisessä välikysymyksessään.
Verotuksen alentamisen ongelma piilee yleensä siinä, että yksilön kannalta pienehkötkin veronalennukset ovat mittaviksi valtion talousarvion sivuilla.
Meidän on kuitenkin muistettava, että jokainen markka veronkevennyksiin tarkoittaa lyhyellä tähtäimellä käytettävissä olevan rahamäärän vähentymistä valtion kassasta.
Tilanteessa, jossa yksinomaan valtionvelan korot nielevät noin 30 miljardia markkaa vuodessa, verotuksen alentamisen ja palvelujen lisärahoitus mahdollisuudet ovat rajalliset. Näin ollen "verot alas, palvelut ylös -politiikka", onkin ratkaisematon yhtälö.
Tuloveron alennuksella on selkeä tavoite lisätä ihmisten käteen jäävää summaa ja samalla kasvattaa jokaisen omaa valinnanvapautta ja vastuuta henkilökohtaisesta elämästä. Rahan maksimaalinen kierrättäminen valtion byrokratian kautta ei liene useimman mielestä mikään itse tarkoitus.
Me suomalaiset olemme tottuneet maksamaan korkeita veroja, jolla on rahoitettu hyvinvointiyhteiskunnan palvelutasoa. Syvän laman aikana jouduimme kuitenkin yhä tiukemman verorasituksen kantajaksi mm. välttämättömien työttömyyskulujen kasvaessa.
Tottumus ei kuitenkaan saa sumentaa harkintakykyämme siitä, mitä talouskasvun ja alenevan velkatakan aikakaudella olemme valmiita tekemään suomalaisten maksamilla veroilla.
Vaikka useimmat meistä puolustammekin hyvinvointiyhteiskuntaa, ei se tarkoita sitä, että talouskasvu ohjataan suoraan lisämenojen kateeksi, ilman että ihmisillä itsellään on mahdollisuutta tehdä omia valintojaan tulojensa suhteen.
Niinistön veroale on pitkästä aikaa virkistävä ja jollakin tapaa myös herättelevä poliittinen avaus, jolla on paljon muitakin seurauksia kuin vain talouspoliittisia.
Verotuksen keventämistä ei tule nähdä valtiovallan kansalaisille tarjoamana lisäetuutena, vaan pikemminkin rakenteellisena oikaisuna, jolla on periaatteelliset ja kauaskantoiset syyt ja seuraukset.
Verotuksen keventämisen yhtenä rakenteellisena tavoitteenahan on mm. työllisyyden lisääminen. Ylikireän tuloverotuksen maassa veroalennukset on nähtävä pikemminkin yhteiskunnallisen tilanteen normalisointina.
Kireän verotuksen olosuhteissa on vaara, että tuhoamme hyvinvointi- ja sivistysyhteiskuntamme tulevaisuuden edellytyksiä. Maa jossa työnteko ei kannata tai työtä ei ole, on ennen pitkää kyvytön rahoittamaan sivistysyhteiskunnan palveluja.
Tuloveroalen ohjaaminen yksinomaan pienituloisille, kuten on vaadittu, vääristäisi verotusta ja tekisi sitä entistä epäoikeudenmukaisempaa. Tämä kiristäisi jo ennestään ennätyskireää veroprogressiota.
Jo tällä hetkellä keskituloisilla ihmisillä on vaikeuksia sen suhteen, ettei palkankorotuksista jää käteen juuri mitään. En halua samaa ongelmaa pienituloisille.
Mielestäni olisi epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta jos progressiota kiristämällä pienituloisen ihmisen palkankorotuksesta tai lisäansioista ei olisi mitään hyötyä.
Niinistön veroalemalli onkin suunnattu tasaisesti jokaiseen tuloluokkaan. Kaikkein pienituloisimpien ihmisten verotukseen tullaan puuttumaan kuitenkin tulonhankkimisvähennystä ja valtionverotuksen alarajaa korottamalla.
Olen hämmästellyt, miten syvälle eläkeläisten verotusta koskevat virheelliset tiedot ovatkaan juurtuneet. Toisaalta ei ole ihme, että epätietoisuus kansalaisten keskellä leviää, sillä vääriä tietoja näyttää olevan jopa joillakin politiikan ammattilaisilla.
Tänä kesä olen kuullut mm. väitettävän, ettei eläkeläisten verotusta haluta keventää vaan kevennykset suunnataan vain palkansaajille.
Tällaiset väitteet ovat virheellisiä, sillä kaikki valtionverotukseen tehtävät muutokset vaikuttavat yhtälailla myös eläkeläisten verotukseen, mikäli heidän tulorajansa on sellainen, että he maksavat valtionveroa.
Niinistön esityksen mukaan pientä tai keskimääräistä eläkettä nauttivat vapautettaisiin ensivuonna kokonaan valtionverosta, sillä sen alarajaa on tarkoitus nostaa siten, että alle 66 000 markkaa verotettavaa tuloa ansaitsevien ei tarvitse maksaan lainkaan valtionveroa.
Samaan aikaan eläkkeensaajien korotettua SAVA-maksua alennetaan 0,3 prosenttia ja kansaneläkkeeseen tehdään 50 markan tasokorotus. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan noin 5000 mk eläkettä saaville käteen jäävä osuus tulee kasvamaan noin 260 markalla kuukaudessa.
Myös Veronmaksajain keskusliitto on arvioinut, että kaikki eläkeläiset tulevat saamaan enemmän käteen ensi vuona kuin tänä vuonna. Saman lähteen mukaan eläkeläisten ja palkansaajien verotus onkin aika lailla yhteneväinen.
On siis iloista huomata hallituksen lunastavan lupauksiaan tuloveron kevennyksistä ja tukevan näin työllisyyttä. Samoin positiivista on, että samaan aikaan kykenemme tekemään tulevaisuuspolitiikkaa lyhentämällä velkataakkaa yli 13 miljardilla markalla.
Nämä ovat keskeisimpiä lääkkeitä sille, että meillä olisi jatkossakin vara ylläpitää ja kehittää kannustavaa sivistys- ja hyvinvointiyhteiskuntaamme.
JYRKI KATAINEN
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Kuopion vaalipiiristä.
