Savonlinnan elokuvajuhlat on levitystoimistojen juhlaa

Kolmannet Savonlinnan elokuvajuhlat päätettiin viime sunnuntaina. Tapahtuma on julkisuuden perusteella nousemassa muiden kotimaisten elokuvajuhlien rinnalle, mutta komeat seinät jäivät kaikumaan onttouttaan. Sitä paitsi esityspaikka kaikesta omintakeisuudestaan huolimatta on vain harvoin oikeaa elokuvasalia parempi.

Elokuvajuhlien päänäyttämö, Olavinlinna on tietysti eksoottisuudessaan ainutlaatuinen myös elokuvasalina: keskiaikaiset kiviseinät, Suomen suurin valkokangas ja yli 2000-paikkainen katsomo.

Valitettavasti hintana on hajavalo ja äänitehosteiden heikentyminen. Uudenkin katoksen saumoista paistaa päivä valoisaan aikaan häiritsevästi. Myöskään parhaat äänitehosteet eivät pääse jylisemään samaan malliin kuin uusimmissa elokuvasaleissa.

Kun vielä lisätään vaatimus lämpimästä pukeutumisesta, teatterinojatuoleihin verrattuna askeettiset ja ahtaat katsomotilat ja liki tuplahintaiset liput, niin miettiä sietää.

Toisaalta tunnelmanluojana ympäristö on parhaimmillaan ylittämätön. Ajatelkaa keskiyön pimeydessä Manaajan alkuperäinen leikkaamaton versio. Sellainen, jossa on mukana kymmenen jenkkisensuurin aikanaan pätkimää minuuttia. Loistava valinta.

Sitä paitsi elokuvan esittäminen oli perusteltua juuri nyt, viimeisenä videosensuurivuonna. Vuodenvaihteen jälkeen tämäkin on jo laillisesti videoliikkeiden hyllyllä.

Ohjelmistovalinta tuki hyvin saman päivän ensi-iltanäytöstä, William Friedkinin tuoreinta ohjausta Rules of Engagement.

Levitystoimistojen juhlaa

Savonlinnan elokuvajuhlien linja massaelokuvatapahtuma sai kiitosta ja ylistystä ainakin elokuvien levitystoimistojen edustajilta. Ei ihme sikäli, että vastaavaa tapahtumaa on puuttunut, jossa syksyn keskinkertaisiakin ensi-iltoja voisi yhtä hyvällä julkisuudella puffata.

Samalla avautuu mahdollisuus aina jollekin kotimaiselle uutuudelle päästä valkokankaalle Tänä vuonna tilaisuutta hyödynsi Markku Pölösen Badding.

Elokuvafestivaalit seisovat ja kaatuvat näin vuosittain sen mukana millaisia festivaalikopioita suurten levitysyhtiöiden suomalaiset toimistot saavat tänne haalittua.

Ristiriitaiseksi ongelmaksi muodostuu sitten se, että suurten yleisöjen elokuvia joudutaan esittämään myös tekstittämättöminä versioina, jolloin ne jälleen tavoittavat kapeamman katsojajoukon.

Myös linnan ulkopuolella esitettävät elokuvat nivoutuvat hatarasti ensi-ilta-aiheisiin. Pääosan esittäjän, joskus ohjaajan mukaan. Tänä vuonna tästä ota-kiinni-mistä-saat -linjasta joutuivat kärsimään lapsikatsojat.

Lyhyiden Disney-piirrettyjen kooste, Mikin juhlaparaati oli vaihtunut ilman ennakkotietoa Dumboon. Kun lipunmyyjältä kysyttiin onko kyseessä suomen- vai englanninkielinen versio hän totesi, ettei tiedä: "Elokuvat vain tulevat meille!".

Versio oli englanninkielinen, eikä hyvityksestä ollut puhettakaan.

Vastaavassa tilanteessa aikuiskatsojat saivat Rules of Engagementiin ostamallaan lipulla katsoa toisenkin elokuvan.

Olavit ensi kertaa jaossa

Savonlinnassa on myös ryhdytty monien muiden elokuvajuhlien tapaan jakamaan palkintoja. Ensimmäistä kertaa jaossa olleet Olavit, kymmenkiloiset pyhän Olavin patsaan pienoisversiot, myönnettiin vuoden merkittävimmistä ansioista.

Naisnäyttelijän Olavin sai Eeva Litmanen roolistaan todellisuudesta vieraantuvana, pakkomielteisenä Mairena Veikko Aaltosen ohjaamassa elokuvassa Rakkaudella, Maire.

Miesnäyttelijän Olavin kaappasi Kai Lehtinen. Taru Mäkelän ohjaama Pikkusisar -elokuva tuo esille Kai Lehtisen monipuolisuuden näyttelijänä, jonka roolisuoritus silmiin haavoittuneena sotilaana on ainakin yllätyksellisyydessään mieliinpainuva, todettiin palkinnon perusteluissa.

Ohjaajan Olavi meni Veikko Aaltoselle elokuvasta Rakkaudella, Maire. Se on arvioijien mukaan tasapainoinen ja hallittu kokonaisuus, visuaalisesti näyttävä ja dramaturgisesti ehjä ja tiivis elokuva. Myös sisällöltään puhutteleva ja koskettava; puhuu vaikeiden asioiden käsittelemisestä ja yli pääsemisestä.

Yleisön äänestämän elokuvaolavin sai Levottomat.

Elokuvajuhlilla jaettiin nyt toista kertaa myös elokuvatuottajien vuotuinen palkinto. 39-jäseninen liitto valitsi keskuudestaan kultaisella kelalla palkittavaksi Marko Röhrin.

Käytetäänkö mahdollisuuksia?

Kaiken kaikkiaan Savonlinnan elokuvajuhlista jäi tänä vuonna perin nirkoisesti käteen. Mahdollisuuksia toki olisi ollut ja olisi jatkossakin. Tänä vuonna esiin nostettujen tuottajien osuutta voisi jatkossa nostaa esiin omalla sarjallaan.

Ja miksei palkintoja voitu ennakoida niin, että esimerksi Röhrin erinomaista dokumenttituotantoa olisi saanut nähdä suurelta kankaalta?

Myöhäisillan erikoisnäytökset sopivat erinomaisesti Olavinlinnaan. Samoin musiikkielokuva pääsee oikeuksiinsa suuressa tilassa ja massiivisella kankaalla.

Olisipa komeaa katsoa vaikka loistavat rock-konserttileffat Talking Headsien Stop Making Sense ja U2:n Rattle and Hum samassa näytöksessä.

Savonlinnan elokuvajuhlia on pidetty tärkeinä myös alueen matkailun kannalta. Kaupunginisät painottavat mielellään, että linnaan on saatava vetovoimaisia tapahtumia myös oopperajuhlien jälkeen.

Elokuvajuhlista on nykymuodossaan vaikea kuvitella turistirysää. Suurimman matkailupanoksen antavat juhlille saapuvat elokuva-alan työntekijät ja toimittajat. Niillä ehkä yksi hotelli parantaa katettaan.

Tavallinen elokuvankatsoja tuskin kaupunkiin vaivautuu jonkin sellaisen vuoksi, jota voi katsoa vähän myöhemmin, huomattavasti mukavammin, omassa kotikaupungissa ja halvemmalla. .

Varsinaista yleisöä ovatkin Savonlinnan ja lähiseutujen asukkaat. Heidän elokuvatarjontaansa juhlat eivät loistavasti lisää. Massaelokuvat on nimittäin pikkukaupungissakin joko vastikään nähty tai sitten kohta tulossa.

Ensi vuoden ohjelmistosta ei tänä vuonna ollut paljoa kerrottavaa. Kielineekö se siitä, että Savonlinnassa otetaan jatkossakin kiinni siitä mistä saadaan.

PETE PAKARINEN
11.8.2000

Lisää Savonlinna elokuvajuhlista:
http://www.savonlinnanelokuvajuhlat.net.

Ajassa -sivulle