Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Tuttuja lintuja katoaa, uusia tulee tilalle



Naurulokkien ja ruokkien määrän romahtaminen itäisellä Suomenlahdella askarruttaa lintuharrastajia. Syitä on etsitty mutta ei löydetty.


- Esimerkiksi Huovarin alueella pesinnässä on tullut nollatulos. Aikaisemmin saatiin rengastettua pari sataa ruokkia, nyt niitä on rengastettu vain viisi, kuvaa Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen linnunsuojeluvastaava Seppo Grönlund Hänen arvionsa mukaan kanta palautuu kymmenessä vuodessa "vai palautuneeko enää koskaan entiselleen kun pesintä meni pipariksi". Ruokki lisääntyy hitaasti. Lintu munii vain yhden munan eikä sekään onnistu kaikilta.

Toinen kummastelun aihe on naurulokkien katoaminen. Grönlund toteaa aikoinaan kuuluisan lintujärven, Haminan kupeessa olevan rehevöityneen Kirkkojärven rannalla, että ennen järvellä tavattiin 2 000 pesivää paria. Nyt pareja on vain muutama.

- Täällä ollaan naurulokin levinnäisalueen rajalla. Se saattaa olla linnun katoamisen taustalla. Lintu tuli maahamme vasta viime vuosisadalla ja asettui tänne menneen vuosisadan alkupuolella, kertoo Grönlund.

Ruisrääkkiä sen sijaan on havaittu "tolkuttomasti". Tänä kesänä on laskettu 800 linnun ääntely, kun niitä kuultiin viime vuonna 350. Kookas ja hyvin näkyvä merimetso on levittäytymässä Suomenlahdelle jopa "monelle harmiksi asti".


Lintujen katoamisen syy ei ole selvinnyt

Lintuharrastaja arvioi, että lintujen vähenemisen taustalla saattaa olla jokin luonnossa tapahtunut muutos, josta ei olla selvillä. Grönlund kertoo tutkimuksista, mutta ilmeisesti eivät edes eturivin tutkijoiden tieto tai välineet riitä asian selvittämiseen.

Hän ei sulje pois mahdollisuutta ympäristöön leviävien saasteiden tuhoisista vaikutuksista lintuihin ja luontoon yleensä.

Pyhtään lintuhoitolaa pitävä Arto Hokkanen on samoin pannut merkille naurulokkien katoamisen.

- Niillä oli ennen täällä Munapirtissä tuhansia pesiä, nyt ei ole ainuttakaan, Hokkanen on havainnut.

Hän arvelee "maiseman muutoksen" voivan vaikuttaa lintuihin hyvin voimakkaasti. Ruovikot ovat kasvaneet voimakkaasti ja peittävät nyt rantoja.

Rantojen rehevöityminen vetää puoleensa siitä pitäviä lintuja. Karujen rantojen linnut kaikkoavat. Kokonaisuutena lintulajien määrä Suomenlahdella on kasvanut.

Lintuhoitolassa on alkanut tervapääskyjen aika. Poikasia tippuu pesistä ja niitä kiikutetaan hoitoon. Pääkaupunkiseudulta on tullut hoitoon myös lokkeja, jotka ovat jääneet liikenteen jalkoihin.

- Kesällä on ollut jo yli 30 linnunpoikasta hoidossa, laskee Hokkanen tilastosta. - Lokkien lisäksi on ollut sarvipöllö, meriharakka ja tietysti sorsanpoikasia.

Hokkanen on saanut takaisin myös Ranskassa katastrofialueella vierailleen lintupesurinsa. Sitä ei ole kuitenkaan Pyhtäällä tarvittu, kun "Haapasaaren öljyvahingosta ja Haminan satamaan päässeistä myrkyistä selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä".


Bongareilla kiire sininärhen perässä

Vuoden ensimmäinen havainto sininärhestä heinäkuun lopulla oi kolmisen sataa lintubongaria Vehkalahdelle. Grönlundin mukaan myös kattohaikarat ja hanhikorppikotka ovat juoksuttaneet tarkkailijoita ja kesän mittaan on kaiken kaikkiaan kirjattu runsaasti harvinaisuuksia.

- Viime viikonvaihteessa sininärhi näkyi, siirtyi, katosi ja löytyi aina uudelleen,kuvailee Grönlund närhen seikkailuja. - Aivan samaan tyyliin kuin muutkin linnut.

Tesjoella Loviisan tuntumassa pitkään käyskennellyt kattohaikara ja Korppoon saaristossa viihtynyt "Matti" hanhikorppikotka ovat liikkeillään saaneet samoin vauhtia lintuharrastajiin.

Haikaroita meni keväällä kolmen, neljänkymmenen yksilön parvi Virolahdella tehdyn havainnon mukaan itään päin. Harhautuneet linnut palailivat samaa reittiä pitkin ja suuntasivat etelään pesimätouhuihinsa.

- Ehkäpä haikarat pyörivät täällä halutessaan laajentaa pesimäaluettaan, arvelee Grönlund. - Tai sitten Tesjoen haikara on vain joutilas yksilö.

Hanhikorppikotka on komea ilmestys. Sen siipien kärkiväli on 2,5-3 metriä. Iso lintu tarvitsee hyvän kelin, paljon nostetta ilmassa. Parhaimmillaan "se huitelee menemään 100 kilometriä tunnissa mutta matkalento sujuu noin 50 km tunnissa".

- Hanhikorppikotkan täällä oleskeluun ei ole järjellistä syytä, sanoo Grönlund. - Se havaittiin ensimmäisen kerran vapunaattona Lappeenrannassa.

Lintu siirtyi risteilemään Varsinais-Suomeen josta matkasi takaisin itään ja katosi. Sitten Matiksi ristitty lintu ilmestyi taas Hiittisten seudulle.

Harvinaisia lintuja tulee muutenkin kuin lentämällä. Yksi harvinaisimmista tavoista matkustaa oli luhtakanalla. Se tuli toukokuun puolivälissä portugalilaisen laivan ruumassa Loviisan satamaan.

Lintuhoitolasta salamatkustaja päästettiin eteläisessä Suomessa olevien noin 500 luhtakanan joukon jatkeeksi.

STT-VT
11.8.2000


Ajassa -sivulle