Ehkäisystä haetaan ratkaisua Yhdysvaltain peuraongelmaan
Pihanurmikolla ruokaileva tai maantiellä säntäilevä valkohäntäpeura on erittäin yleinen näky Yhdysvaltain itärannikolla.Alueen peurakanta on kasvanut voimakkaasti, sillä peurojen luontaiset viholliset ovat kadonneet rakentamisen myötä, ja samalla metsästys on vähentynyt. Peurojen määrän kasvun mukana myös kiista eläinten kohtalosta on kiihtynyt.
Washingtonin esikaupungeissa ympäriinsä juoksentelevat peurat ovat tuiki tavallisia ja niiden aiheuttamat liikenneonnettomuudet ovat yleistyneet.
Esimerkiksi Washingtonin naapurissa sijaitsevan Marylandin osavaltiossa Montgomeryn kunnan alueella peurakolareiden määrä on lisääntynyt lähes kaikissa asutuskeskuksissa.
Asukkaat valittavat myös siitä, että pihaistutukset sekä yrttimaat menevät lähes kaikkiruokaisten peurojen suihin; luonnostaan arat eläimet uskaltautuvat nykyään suojaisiin pihoihin ruokailemaan joskus isollakin joukolla.
New Jerseyn osavaltiossa on arvioitu, että alueen peurakanta on kasvanut yli miljoonan yksilön samalla, kun metsästyslupien määrä laskenut lähes puolet.
Metsästys hankalaa
Peurojen kontolle on laitettu myös Lymen taudin eli borrelioosia leviäminen. Yhdysvalloissa tautia levittää nimenomaan valkohäntäpeurojen mukana kulkeutuva peurapunkki.
Peurojen hävittäminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista. Metsästys on erittäin hankalaa sekä vaarallista asuinalueiden läheisyydessä, sillä vahingonlaukausten vaara on suuri.
Jokamiehen oikeutta ei ole, eikä yksityismaille voi lähteä ilman erillistä lupaa kivääri kourassa.
Osa asukkaista vastustaa myös kiihkeästi metsästystä. Tarkka-ampujia puoltaneet paikallispoliitikot ovat saaneet niskaansa vihaisia kansalaisjärjestöjä sekä yksityisiä eläintenystäviä.
- Peurat ovat kyllä todellinen ongelma ja jotain pitäisi tehdä, valittaa Montgomeryn kunnassa asuva Jay Kuhn.
- Olen koettanut istuttaa joitakin hyötykasveja, mutta kaikki kalutaan piloille kuten uusi päärynäpuuni. Naapurini on kokeillut kaikkia mahdollisia karkotteita kuten koipalloja ja saippuaa, mutta mikään ei tepsi pitkään, sanoo Jay Kuhn.
- Metsästys ei kyllä ole oikea rajoituskeino, se on aivan liian riskialtista, hän miettii.
Omat ehkäisyvälineet
Peurojen lisääntymisen hillitsemiseksi on kehitetty erilaisia ehkäisimiä. Paikoin naaraspeuroihin on ammuttu hedelmöitystä ehkäiseviä hormoneja. Menetelmä on kuitenkin käytännössä hankala ja hormonipistokset on uusittava vuosittain tuloksien varmistamiseksi.
Yhdysvalloissa onkin ryhdytty kokeilemaan, miten peurojen ravintoon saataisiin ujutetuksi ehkäisyvalmisteita. Jo nyt on kehitetty muuntogeeninen tomaatti, joka sisältää hedelmöitystä ehkäisevää ainetta.
Samantyyppinen tuote soveltuisi myös muiden asutusalueita häiritsevien luontokappaleiden kuten preeriakoirien ja kojoottien kantojen hillitsemiseen.
Tässäkin menetelmässä on ongelmansa: ehkäisevä aine on saatava peuran ulottuville joka vuosi, jotta tulosta saataisiin aikaan. Eläinehkäisy tulee myös kalliiksi, sillä peurojen perässä juokseminen nielee työtunteja.
Peuroja on ryhdytty häätämään teiden varsilta ja asutusalueilta nyt myös erilaisten heijastimien avulla ja hajustein, jotka parhaimmillaan saattavat karkottaa eläimet hieman etäämmälle pihanurmilta ja maanteiltä.
STT-VT
11.8.2000
