Kaukasus-asiantuntija Anatol Lieven:
Länsi suhtautuu tekopyhästi Tshetshenian sotaan
Brittiläinen Kaukasus-asiantuntija Anatol Lieven arvostelee länsimaita tekopyhästä suhtautumisesta Venäjän toiseen Tshetshenian-sotaan.Hänestä Ranskan kaltaisten entisten siirtomaavaltojen, joilla on takanaan verisiä siirtomaasotia, olisi parasta pitää "suunsa kiinni" Tshetshenian-kysymyksessä.
- Yhdysvallat olisi varmasti toiminut samoin, hän sanoi viitaten siihen, että ensimmäisen Tshetshenian sodan jälkeen tilanne jatkui epävakaana.
- Moskova myönsi Tshetshenialle vuonna 1996 tosiasiallisen - joskaan ei muodollista - itsenäisyyden, ja seuraukset olivat katastrofaaliset kaikille.
- Mashadov ei saanut aikaan toimivaa hallitusta, ja rosvoilu ja sieppaukset kasvoivat räjähdysmäisesti, amerikkalaisessa Carnegie-säätiössä Kaukasus-asiantuntijana työskentelevä Lieven sanoi STT:n haastattelussa. Rötöstely ulottui tasavallan rajojen ulkopuolelle.
- Ingushiassa ei ole yhtään varakasta perhettä, jonka jäsentä ei olisi siepattu vuoden 1996 jälkeen (lunnasrahojen saamiseksi), pakolaisleireillä alkuvuodesta vieraillut Lieven kertoi.
Itsenäisyys ei onnistu
Lieven ei usko Tshetshenian itsenäistymisen mahdollisuuteen. - Arabisotapäällikkö Hattab ja tshetsheenipäällikkö Shamil Basajev ovat avoimesti ilmoittaneet pyrkivänsä Tshetshenian ja Dagestanin yhdistämiseen islamilaiseksi tasavallaksi.
Venäjä ei voi sallia radikaalien, venäläisvastaisten sotapäälliköiden ottavan haltuunsa tasavaltaa, joka on sen rajanaapuri. Lieven korostaa, että Venäjä ei ole syytön altavastaaja konfliktissa.
- Vuoden 1994 sota oli rikollinen teko ja Venäjän olisi pitänyt yrittää paljon pontevammin tehdä yhteistyötä maltillisen Mashadovin kanssa.
Hän tuomitsee myös venäläisjoukkojen raakuudet ja siviilien surmaamisen. Kaukasuksella onkin Lievenin mielestä ajauduttu umpikujaan.
- Venäjä voi sotilaallisesti voittaa sodan siitä yksinkertaisesta syystä, että Tshetshenia on niin pieni Vietnamiin, Afganistaniin tai Algeriaan verrattuna. Koko Tshetsheniahan on kaiketi suomalaisen läänin kokoinen. Voittoa seuraisi kuitenkin terrorismi, kuten olemme jo nähneet, Lieven ennusti.
Rauhanturvaajat joutuisivat sotaan
Lieven ei usko, että kansainvälisestäkään väliintulosta olisi apua.
- Kuka kustantaisi sinne hyvin suuren kansainvälisen rauhanturvajoukon? Se joutuisi riisumaan tshetsheenit aseista, ja nämä eivät todellakaan pidä siitä. Rauhanturvaajat löytäisivät itsensä pian sodasta, Lieven sanoi.
Hän ei myöskään innostu ajatuksesta Tshetshenian jakamisesta kahteen vyöhykkeeseen, joista pohjoinen tasankoalue olisi venäläisten hallussa, ja etelä Mashadovin ja sotapäälliköiden valvonnassa.
- Venäjän näkökulmasta se saattaisi olla järkevää poliittisesti, muttei sotilaallisesti. Tätä yritettiin ensimmäisen Tshetshenian-sodan aikana. Tshetsheenitaistelijat käyttivät tulitaukoa hyväkseen vahvistaakseen voimiaan ja hyökkäsivät uudelleen venäläisjoukkoja vastaan.
- Niin pitkään kun Tshetshenian maaperällä on venäläisjoukkoja, taistelijat hyökkäävät niiden kimppuun. Venäjän armeijakaan tuskin sallisi sitä, koska sen tehtävä on voittaa sota, Lieven epäili.
Ensimmäistä Tshetshenian sotaa The Times -lehden kirjeenvaihtajana seurannut Lieven on pessimistinen Tshetshenian tulevaisuuden suhteen.
Hän toivoo, että rakentava kansallismielisyys pääsi kehittymään: maasta puuttuvat poliittiset rakenteet ja yhteiskunnalliset instituutiot, joita ilman siitä ei voi tulla itsenäistä - niin Moskovan kuin sotapäälliköidenkin vaikutusvallasta riippumatonta - maata.
- Olin toivonut, että tämä kehitys alkaisi sodan jälkeen 1996, mutta näin ei käynyt. Parhaimmillaankin kehitys vie kymmeniä vuosia, hän muistutti.
Lue myös artikkeli:
STT-VT
11.8.2000
