Arkadianmäen ääni
11.2.2000
Mitä jäi käteen?
Presidentinvaalit eivät olleet kovinkaan yllätykselliset. Suomi sai uuden presidentin, niin kuin oli jo etukäteen tiedossa. Loppusuorasta tuli erittäin tasaväkinen, joka sekin oli ounasteltavissa heti ensimmäisen kierroksen jälkeen.
Lopputuloksen perusteella mikään ei myöskään näytä muuttuvan. Halonen jatkanee pitkälti Ahtisaaren viitoittamalla poliittisella linjalla, sikäli mikäli kavennetut valtaoikeudet antava siihen mahdollisuuden. Mitä vaaleista sitten jäi käteen?
Presidentinvaalit tarjosivat mielenkiintoisen näköalan poliittisen järjestelmän kehittymiseen. Vaalien ensimmäinen kierros osoitti, kuinka sivistyneesti vaalikampanjaa voidaan käydä. Ehdokkaat ja heidän tukijansa keskittyivät omiin kampanjoihinsa ja jättivät kilpailijoiden sättimisen väliin.
Näimme myös, miten äänestäjät oppivat taktikoimaan äänestyskopissa. Välttämättä ei äänestettykään sitä ehdokasta, joka oli paras vaan varmisteltiin toisen kierroksen asetelmaa.
Joku voisi sanoa, että äänestäjät halusivat olla voittajan puolella ja unohtivat periaatteensa. Ollessamme Lasse Lehtisen kanssa esiintymässä "Politiikka ja media" - seminaarissa, presidentintekijä Lehtinen esitti taktikoimiseen liittyen ajatuksen, että "kukaan ei ole niin epäluotettava kuin suomalainen äänestäjä".
Toinen kierros oli niinikään ehdokkaiden suhteen positiivista katsottavaa. Vaalikeskustelut olivat asiallisia ja mielenkiintoisia. Kaksi asiantuntevaa ehdokasta tekivät omalta osaltaan suuren palvelun suomalaiselle politiikalle osoittamalla korkeatasoista asiantuntemusta ja tarjoamalla erilaisia malleja nähdä presidenttiys.
Ei niin hyvää, ettei jotakin pahaakin. Toisen kierroksen ikäviksi piirteiksi nousivat tukijoiden ylilyönnit. Moninaiset uhkailut ja vihjailut työpaikkojen menetyksestä, poliittisen uran loppumisesta aina avustajani henkeä uhkaaviin viesteihin, veivät maun ainakin minulta koko presidentinvaaleista.
On selvää, että helposti ymmärrettävät henkilövaalit kiehtovat myös ns. "kylähulluja", jotka provosoiduttuaan tekevät ylilyöntejä. Murheellista oli kuitenkin se, että aisan yli potkijoihin kuului ihan selväjärkisiäkin ja hyvissä tehtävissä olevia henkilöitä.
Ammattipoliitikkona itseeni kohdistuvan negatiivisen palautteen sietoraja on kohtuullisen korkealla. Kaikkea ei kuitenkaan voi hyväksyä. Jos joku ei kunnioittanut sitä, että Kokoomuksen piirinpuheenjohtajana seisoin piirimme päätöksen takana uhkailuista huolimatta, niin asialle ei sitten voi mitään.
Ne, jotka vaativat minua ottamaan kantaa Esko Ahon puolesta ja päättivät uhkailemalla vaikuttaa asiaan, joutuivat pahan kerran pettymään. Jatkon kannalta on uhkailijoiden hyvä tietää, että uhkailu on paras tapa epäonnistua vaikuttamisessa. Vihollisen painostukseen en taivu jatkossakaan.
Porvariyhteistyö on yksi mielenkiintoisimmista vaalien nostattamasta keskustelun aiheista. Keskustelimme ja polemisoimme asiaa viimeviikolla Keskustan varapuheenjohtaja Maria-Kaisa Aulan kanssa eduskunnan kuppilassa.
Koti, uskonto ja isänmaa - "pyhä kolminaisuus" -, joka tuli taannoin tutuksi Kokoomuksen periaatteena, valjastettiin porvarillisuuden symboliksi "jumalatonta" Halosta vastaan. Kolminaisuus edustaa minulle edelleenkin keskeisimpiä arvoja, joita tulevaisuudessakin pitää vaalia.
Keskustajohtajan kanssa puhuessamme totesimme, ettei porvarillisuutta nykyään voida määritellä pelkästään koti, uskonto, isänmaa -teemalla. Kolminaisuuden käyttö vaalitilanteessa sai puhtaasti arvokonservatiivisen sisällön.
Sellaiset porvarillisuuden tärkeimmät arvot, kuten yksilöllisyyden ja erilaisuuden kunnioittaminen sekä valinnanvapauden ja suvaitsevaisuuden arvostaminen eivät oikein istuneet moniin niihin puheenvuoroihin, joissa peräänkuulutettiin porvariyhteistyötä. Porvarillisuutta markkinoitaessa korostettiin valitettavasti sellaisia piirteitä, jotka ajoivat pois osan perinteisesti Kokoomusta äänestävistä henkilöistä.
Vertaillessamme Aulan kanssa Keskustan ja Kokoomuksen yhtäläisyyksiä ja eroja sekä puolueisiimme kohdistuvia ennakkoluuloja huomasimme, että kummassakin puolueessa on löydettävissä toisiaan muistuttavia fraktioita, jotka edustavat erilaisia painotuksia ns. porvarillisuudesta.
Innostuimme pohdinnasta sen verran, että jatkoa on odotettavissa. Nyt voisi olla aika julkiseen debattiin kokoomuslaisuudesta, keskustalaisuudesta ja porvarillisista arvoista. Johtaako tämä mihinkään riippuu siitä, onko aatteellista yhteyttä löydettävissä ja onko oikeasti halua porvariyhteistyöhön.
JYRKI KATAINEN
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Kuopion vaalipiiristä.
