Naisia ensi kertaa mukana
Merentutkimuslaitoksen historian suurin retkikunta tutki Etelämantereen oloja
Suomen kaikkien aikojen suurin Etelämantereen tutkimusretkikunta Finnarp 99 on saanut työnsä tältä kaudelta päätökseen Aboa-tutkimusasemassa.
23-henkiseen retkikuntaan kuului nyt ensi kertaa
naisia. Varsinkin isojen maiden ja mm. Ruotsin
tutkimusasemissa on jo aiemmin ollut mukana
naistutkijoita.
- Kaikki sujui hyvin eikä sopeutumisvaikeuksia
ollut, kertoo retkikunnan johtaja Henrik Sandler
kotimatkallaan Kapkaupungista Etelä-Afrikasta.
Matka Etelämantereelle tehtiin sikäläisen kesän
aikana. Säät alkavat taas talvistua ja
tutkimusasema on "pantu naftaliiniin" eli
tiivistetty ja tilkitty visusti talven varalle.
Otolliset ajat tutkijoille koittavat jälleen vasta
marraskuussa.
Suomalaisten lisäksi retkikunnassa oli
englantilainen tutkija sekä hollantilaista,
kanadalaista ja eteläafrikkalaista väkeä.
Merimatkoihin vuokrattiin venäläinen Akademik
Fedorov -tutkimusalus, joka hoiti suomalaisten
lisäksi muidenkin maiden retkikuntien ja
tutkijaryhmien kuljetuksia. Laiva on vanha tuttu,
rakennettiinhan se vuonna 1987 Suomessa Rauma
Yardsin telakalla. Valtaosa suomalaisista jatkaa
Kapkaupungista lentäen kotiin.
Lunta mittaamaan myös satelliitilla
Helsingin yliopiston geofysiikan laitoksen ja
kanadalaisen Sherbrooken yliopiston tutkijoiden
ryhmä keräsi retkellä tietoa Etelämantereen
Kuningatar Maudin maan lumioloista kolmessa eri
ympäristössä: merijäällä, rannikon jäätikön
reunalla ja sisämaassa mannerjäätiköllä.
Mantereella mittauspaikoille jätettiin
automaattiset lumiasemat tallentamaan
aikasarjaa lumipeitteen kehittymisestä eteläisen
pallonpuoliskon talven yli. Asemat noudetaan
seuraavan retkikunnan mukana.
Saaduilla tutkimustuloksilla on käyttöä mm.
satelliittikuvien tulkinnassa ja tähän liittyvässä
mittauksen hienosäädössä eli kalibroinnissa. Näin
saataneen keino tutkia lumen vuosittaista
kerääntymistä myös avaruuden satelliiteista.
Tutkalla syynättiin jään ominaisuuksia
Retkikunnan jäsen, englantilainen jäätikkötutkija
John Moore on vanhempi tutkija ja dosentti
Arktisessa keskuksessa Lapin yliopistossa
Rovaniemellä. Hän sekä suomalaiset Anna
Sinisalo ja Jari Vehviläinen käyttivät uutena
menetelmänä maatutkaa jään ominaisuuksien
selvittämiseen.
Tieteellinen kiinnostus menneiden aikojen
ilmastoon on suuri, ja tietoa siitä voidaan saada
jäätikön jäänäytteistä.
Syvältä kairattuja tai
muuten vanhaa jäätä sisältäviä jäänäytteitä on
kairattu vähän mm. huolto-ongelmista johtuen.
Vanhaa jäätä on kuitenkin myös pinnalla sinisen
jään alueilla, jotka ovat yleisiä Kuningatar Maudin
maassa.
Tätä jäätä pidetään erinomaisena kemiallisiin ja
fysikaalisiin analyyseihin, koska sen lämpötila ei
ole koskaan ollut lähellä sulamispistettä.
Ryhmä teki maatutkalla havaintoja lumipeitteisillä
jäätiköillä jään sisäisistä happojen aiheuttamista
heijastuksista, jotka olivat peräisin jään sisäisistä
tulivuoren purkauksista. Niiden syvyyksien
perusteella on mahdollista määrittää jään ikä
normaaleilla jäätikkötieteellisillä menetelmillä.
Jäätä pakkasessa Rovaniemelle
Työryhmän tutkan mittausaineisto käsitellään ja
tulkitaan Rovaniemellä. Projektin aikana tehdään
myös jäänvirtausmittauksia sinisen jään alueella
tarkkaa GPS-paikkatietojärjestelmään apuna
käyttäen. Mikäli mallinnus ja tulkinta onnistuvat,
siellä esiintyvän sinisen jään ikä on mahdollista
arvioida.
Pinnassa esiintyvää vanhaa jäätä on kairattu
näytteiksi, joita säilytetään pakkasessa ja
kuljetetaan Rovaniemelle, jossa analysoidaan
kemiallisesti jään ioni-pitoisuuksia.
Nämä ionit
ovat peräisin merivedestä ja
tulivuorenpurkauksista tai biologisesta
toiminnasta. Ne edustavatkin sen ajan ilmastoa,
jolloin lumi on satanut.
STT-MH
11.2.2000
Ajassa -sivulle
|