Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Hylätyt talot, autiot pihat ei pyri sotaelokuvaksi

Elämän ja kuoleman juoksua Kannaksella



Laila Hietamiehen romaaniin perustuva elokuva Hylätyt talot, autiot pihat tehtiin tiiviillä aikataululla, mutta varsinaiseen työhön kiinni pääseminen kesti vuosia.


Jörn Donner lupautui elokuvan tuottajaksi, mikäli siviilit saadaan keskeiseen osaan - sotaelokuvaan Donner ei halunnut sitoutua.

Elokuvan ohjaajaksi Donner halusi vain Lauri Törhösen, joka taas ei ollut koskaan lukenut Hietamiehen Kannas-sarjaa.

- Tämähän on tilaustyö, aluksi se tuntui matkalta tuntemattomaan maahan, jota pelkään. Kuvausten aikana tunnelma muuttui, syntyi kollektiivinen into kertoa tämä tarina, ikään kuin olisimme sen velkaa niille, jotka ovat tämän kaiken oikeasti kokeneet, Törhönen kuvaa.

Hylätyt talot, autiot pihat on ensimmäinen Laila Hietamiehen teoksesta tehty elokuvaversio. Donner pitää kirjaa koskettavimpana Hietamiehen romaaneista, ja sen filmaamista on suunniteltu jo kymmenisen vuotta.

Pitkä prosessi saatiin päätökseen, kun elokuva kantaesitettiin maanantai-iltana Lappeenrannassa, Laila Hietamiehen entisessä kotikaupungissa.

Tarina lähtee liikkeelle pienen Suontaan kylän evakkovaiheista vuoden 1944 kesässä Kannaksen suurhyökkäyksen alla. Elämän ja kuoleman juoksua kuvataan sitten Viipurissa, jonka kaaosmaista puolustustaistelua Hietamies kertoo tutkineena kauan.

- Viipurin kaduille ilmestyneet rintamakarkurit ja yhden karkurin teloitus perustuvat tarkkaan dokumentaatioon. Ymmärrän miesten väsymyksen ja pelon. Täysin nääntyneinä heidät komennettiin vielä Tali-Ihantalan suurtaisteluun Viipurin menettämisen jälkeen.


Surua ei ehditty surra

Kapteeni Aarne Heikkilä (Mats Långbacka) saa lyhyen vihkiloman Syväriltä mennäkseen naimisiin opettajatar Martan kanssa (Jonna Järnefelt).

Häävalssi on tanssittava ilman sulhasta. Mies joutuu takaisin rintamalle ja vaimo evakkoon. Seuraavan kerran tavataan Viipurin viimeisenä päivänä.

Helmi-Elisa on menettänyt miehensä ja veljensä. Totutun elämänmuodon hajotessa ilmahälytyksiin suru on siirrettävä syrjään. 7-vuotias tytär Laura on samanikäinen kuin Laila Hietamies itse oli evakkomatkansa aikana.

- Sota merkitsi, ettei surua ehtinyt surra, sille ei ollut aikaa eikä tilaa. Ja eniten kärsivät lapset, Hietamies painottaa.

Carl-Kristian Rundman esittää lääkintämajuri Pekka Karjalaista, joka on menettänyt perheensä Viipurin pommituksissa.

- Miehen ympärillä on muuri, se on keino selviytyä tilanteessa, joka on täynnä silpoutuneita ruumiita. Jos jonkun pystyy pelastamaan elämälle, niin tietää, että tämä elämä tulee olemaan tuskaa, Rundman kuvaa rooliaan.

Elokuvaa kuvattiin Viipurissa viime kesänä runsaan viikon ajan. Ennen lähtöä ilmassa oli useita kysymysmerkkejä, mutta paikan päällä työ sujui hyvin.

Carl-Kristian Rundmanille kyseessä oli jo toinen Viipuriin tehty kuvausmatka, sillä hän oli mukana Anja Kaurasen Ihon ajassa, josta osa kuvattiin Viipurissa.

Lauri Törhönen korostaa, ettei Viipurin viimeisten päivien pakokauhua ole vieläkään tyhjentävästi selvitetty, joten kaaosta kuvattiin taiteellisesti soveltaen.
- Työn aikana jouduimme vielä tahtomattamme keskelle Karjala takaisin -keskustelua.

STT-MH
11.2.2000


Ajassa -sivulle