Ensimmäinen "tekstiviesti" maailmassa Kotkasta Suursaareen 100 vuotta sitten
Helmikuun 5. päivänä 100 vuotta sitten pietarilainen fyysikko Aleksandr Popov lähetti langattoman viestin Kotkan edustalla sijaitsevasta Kuutsalon saaresta.Viesti vastaanotettiin 50 kilometrin päässä Suomenlahdella Suursaaressa. Kysymyksessä oli nykykielellä sanottuna "kännykkäviestinnän" ensiaskel.
Maailman kymmenen suurimman yrityksen joukkoon kuuluva suomalaisyritys Nokia kertoi viime viikolla kännykkäkaupan siivittäneen yhtiön taas huipputulokseen. Suomesta, Kuutsalon saaresta, Aution kylästä alkoi siis kehitys, jolla on ollut koko maailmaa mullistavat seuraukset.
Kymenlaakson maakuntamuseossa avattiin viime viikonloppuna tapahtuman 100-vuotisjuhlan tunnelmissa radion historiasta kertova näyttely Kipinälähettimestä digitaaliradioon.
Näyttely esittää mm. Popovin toimintaa Kotkassa talvella 1990. Popovin työtä radioaaltojen parissa valottavat useat hänen kehittämänsä laitteet, joita hän teetätti mm. Ranskassa.
Popov keksi antennin
Popovin onnistunutta yhteyttä Kotkasta Suursaareen pidetään maailman ensimmäisenä langattomana radioviestinä, joka on kantanut horisontin taakse. Radion teoreettisen periaatteen keksi 1865 englantilainen Clerk Maxwell.
Ensimmäisen radiolähettimen ja vastaanottimen rakensi saksalainen Heinrich Hertz 1880-luvun lopulla. Englannissa toiminut italialainen Guglielmo Marconi patentoi radiolaitteen 1896.
Aleksandr Popovin ansiona on antennin keksiminen, jonka avulla kantomatka kasvoi oleellisesti. Hänen radiolaitteensa palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 kultamitalilla ja kunniakirjalla.
Popov työskenteli Kronstadtin Torpedokoulun ja Teknillisen Merisotakoulun opettajana. Hänen silloin salaperäisen laitteensa parissa tekemistä kokeista ei ole paljo tietoa.
Popovia tutkineen kotkalaisen diplomiekonomi Ragnar Backströmin arvion mukaan Pietarissa toiminut amiraliteetti halusi pitää keksinnön sotasalaisuutena.
Popovin aiemmat kokeet olivat amiraliteetin tiedossa. Siihen aikaan laivojen viestintävälineinä olivat lippusingnaalit ja valomerkit. Pimeässä ja sumussa niistä ei ollut mitään hyötyä. Radioyhteys olisi sata vuotta sitten ollut melkoinen valttikortti Venäjän sotalaivaston salaisena aseena.
Tosin jälkimaailmalle on Backströmin mukaan syntynyt sellainenkin kuva, ettei amiraliteetti ehkä oikein ollut vakuuttunut 40-vuotiaan Popovin keksinnön luotettavuudesta.
Sotalaivan pelastustöistä raportoimaan
Kotkaan Popov pääsi anottuaan sitä. Amiraliteetti toivoi hänen laitteestaan olevan apua, kun Pietarissa haluttiin seurata haaksirikkoutuneen sota-aluksen pelastustöitä. Venäläinen panssarilaiva Kenraaliamiraali Apraksin makasi Suursaaren tuntumassa karilla ja tiukasti jäiden puristuksissa.
Kotkasta oli kaapeliyhteys Pietariin, mutta pelastustöiden edistymisestä kertoneet sähkeet piti ensin saada mantereelle 50 kilometrin päästä Suomenlahdelta. Se oli kovissa talvioloissa liian hidasta puuhaa, joten nuori tiedemies Popov tarjosi apuaan.
Hän oli aiemmin kokeillut laitettaan lyhyillä etäisyyksillä Itämerenlaivaston aluksella Viipurinlahdella ja 1899 Mustallamerellä. Kokeet oli tehty ulkopuolisilta salassa.
Kuutsalosta Suursaareen tarvittava yhteys oli ennätyksellisen pitkä. Siihen saakka pisin sähkötysetäisyys langattomalla lennättimellä oli ollut noin kymmenen kilometriä.
Kuutsaloon valmistui lennätinasema 27. tammikuuta 1900 ja Suursaareen asema valmistui 5. helmikuuta. Popov oli Kuutsalossa, kun Suursaaresta tehtiin aamupäivällä ensimmäinen yhteydenotto. Sanoman luettavuus oli alussa heikko, mutta sen laatu parani nopeasti.
Kuutsalon ja Suursaaren välillä toimi yhteys kevääseen asti. Keväällä Kuutsalon asema siirrettiin mantereelle ja Kotkansaaren Norskan kalliolle nousi uuden aseman korkea antennimasto.
STT-MH
11.2.2000
