Työryhmä: Kansanedustajan lahjominen rangaistavaksi
Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa, että kansanedustajaa voitaisiin rangaista lahjuksen ottamisesta. Myös lahjuksen antaminen kansanedustajalle olisi rikos.Uudistuksella pyritään torjumaan sellaisten etujen antaminen ja vastaanottaminen, jotka heikentävät eduskunnan päätöksenteon asianmukaisuutta kohtaan tunnettavaa luottamusta.
Virkarikosten uudistamista pohtinut oikeusministeriön työryhmä luovutti ehdotuksensa keskiviikkona oikeusministeri Johannes Koskiselle. Työryhmän tehtävänä oli myös tehdä ehdotus lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
Rikosoikeudellisen virkavastuun ala laajenisi muutenkin jonkin verran, kun osa viranomaistoiminnan ulkopuolelle siirretystä julkisen vallan käytön valmistelusta tulisi virkarikossäännösten piiriin.
Virkarikossäännökset koskisivat sellaista julkisen vallan käytön valmistelua, joka tosiasiassa määrää viranomaisen toimen sisällön tai ainakin keskeisesti vaikuttaa sen muotoutumiseen.
Tällaista valmistelua voisi olla päätösesityksen tai -ehdotuksen taikka jonkin selvityksen tai suunnitelman laatiminen. Myös esimerkiksi näytteen ottaminen tai tarkastuksen suorittaminen voisi johtaa virkavastuuseen.
Uutta on, että virkavelvollisuuden vastaisena voitaisiin pitää myös menettelyä, joka on selvästi vastoin hyvän hallinnon ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin virkatehtävien asianmukaiselle suorittamiselle asettamia vaatimuksia. Nykyisin rangaistavuuden edellytyksenä on virkavelvollisuutta koskevien säännösten tai määräysten rikkominen.
Vain selvästi moitittava menettely rangaistavaksi
Työryhmä toteaa, että uudet säännökset ovat tarpeen kansanedustajan riippumattomuuden turvaamiseksi yksittäisiä asioita koskevassa päätöksenteossa sekä poliittisen päätöksenteon yleisen luotettavuuden ja uskottavuuden takaamiseksi.
Niitä edellyttää myös Suomen 1999 allekirjoittaman lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaan saattaminen, jollei Suomi tee siihen tätä koskevaa varaumaa.
Kansanedustajat voidaan useimmissa Euroopan valtioissa saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen lahjusrikoksista.
Lainsäädäntötyössään kansanedustaja ei yleensä ole altis epäasialliselle vaikuttamiselle, mutta poliittista vastuuta täydentävää järjestelmää tarvitaan, kun kansanedustaja tekee päätöksiä, joilla on välitön vaikutus kansalaisten tai yhteisöjen toimintaan.
Työryhmä mainitsee esimerkkeinä tärkeät energiapoliittiset päätökset, tietyn tuen ottamisen talousarvioon tai jonkin ryhmän kannalta tärkeät verotussäännökset.
Kansanedustajaa ei jatkossakaan pidettäisi virkamiehenä, vaan hänen rikosoikeudellinen vastuunsa määriteltäisiin erillisessä lahjuksen ottamista koskevassa rangaistussäännöksessä.
Se on oikeusministeriön mukaan pyritty kirjoittamaan niin, ettei se rajoita kansanedustajan toimintaan oleellisena osana kuuluvaa yhteydenpitoa valitsijoihin ja muihin sidosryhmiin. Säännös koskisikin vain selvästi moitittavia tekoja.
Rangaistavaa olisi lahjan tai muun edun pyytäminen tai vastaanottaminen samoin kuin sitä koskevan lupauksen tai tarjouksen hyväksyminen niin, että kansanedustaja lupaa sen vuoksi eduskunnassa toimia jonkin asian ratkaisemiseksi tietyllä tavalla.
Myös muu aloitteellisuus tällaisen edun saamiseksi olisi rangaistavaa. Lisäksi edellytetään, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta eduskunnan päätöksenteon asianmukaisuuteen.
Se, että edustaja todella toimii lupaamallaan tavalla, ei olisi rangaistavuuden edellytys. Teko täyttyy jo toimintalupauksen antamisella, jos se on säännöksen edellyttämällä tavalla omiaan vaikuttamaan eduskunnan päätöksenteon asianmukaisuutta kohtaan tunnettavaan luottamukseen.
Säännöksessä ei määriteltäisi edun laatua. Käytännössä kysymys voisi olla rahasta tai muusta taloudellisesta edusta, mutta myös ns. aineeton etu voisi tulla kysymykseen. Etu voitaisiin osoittaa myös kansanedustajan sukulaisille tai jollekin häntä lähellä olevalle yhteisölle.
Rangaistus sekä lahjuksen antamisesta kansanedustajalle että lahjuksen ottamisesta kansanedustajana voisi olla sakkoa tai enintään neljä vuotta vankeutta.
IA
12.5.2000
