Poliisijohtaja Kari Rantama: Poliisitoimea uhkaa vakava resurssipula

Juuri julkaistussa poliisiylijohtajan katsauksessa todetaan, että poliisin resurssit on entistä tiiviimmin sidottu hälytystehtävien hoitamiseen ja rikostutkintaan.

Hälytystehtävien määrät ovat viimeisten vuosien aikana kasvaneet tasaisesti, vuonna 1999 oli 8,2 prosentin kasvu edellisvuoteen verrattuna. Resursseja tehtävien hoitamiseen on otettu mm. liikennevalvonnasta ja poliisiylijohtaja Reijo Naulapää toteaa katsauksessaan valvonnan puutteen näkyvän jo liikennekäyttäytymisessä.

Rikostutkinnassa juttujen määrän kasvu on pidentänyt tutkinta-aikoja yleisesti. Kansalaiset toivoisivat poliisilta näkyvämpää partiointia ja lähipoliisitoimintaa, mutta monimutkaistuva ja verkostoituva rikollisuus sitoo entistä enemmän poliisin muutenkin niukkoja voimavaroja rikostutkintaan.

- Juuri kentällä työtä tekevistä on pulaa, poliisijohtaja Rantama sanoo.
- Henkilöstömenot muodostavat 80 prosenttia poliisin menoista. Kun taloudelliset näkymät ovat huonontumassa, ja toimintoja joudutaan ajamaan alas, täytyy miettiä tarkkaan, mihin rahaa käytetään, hän jatkaa.

Lisärahoitus ei riittävä

- Poliisin resurssien lisääminen aiheuttaa määrärahojen korotuspaineita. Rahaa on tullut lisää tämän vuoden budjetissa, mutta sillä ei kuitenkaan pärjätä. Tilanne voi huonontua dramaattisesti, Rantama sanoo.

Vuonna 1999 poliisin käytettävissä oleva reaalimääräraha oli muutaman vuoden laskun jälkeen ensimmäisen kerran suurempi kuin edellisenä. Vaikka poliisin rahoitustasoa on lisätty, korotuksilla on tosiasiassa vain kurottu umpeen lamavuosien määrärahavähennyksien aiheuttamaa vajetta. Vuonna 2000 poliisin rahoitustaso saavuttaa vuoden 1992 tason.

Poliisiylijohtajan katsauksessa todetaan, että jatkuva lisäresurssien odottelussa eläminen on lopetettava, sillä hallitusohjelmassa todettu poliisin voimavarojen lisääminen ei kehyspäätösten valossa toteudu ainakaan vuoteen 2004 mennessä.

Katsauksen mukaan toiminnan sopeuttaminen lähivuosien kehyksiin vaatii menotason jäädyttämistä ja pienentämistä, ja myös henkilöstömenoihin joudutaan puuttumaan kohdentamalla henkilöstöä alueellisesti uudelleen. Naulapää toteaa tämän vaikeuttavan entisestään panostamista ennalta estävään toimintaan.

Hänen mukaansa toinen vaihtoehto on tinkiä toimintavalmiusajasta ja rikostutkinnan tasosta eli yrittää kerätä keskeisiltä tulosalueilta tarvittavat resurssit painopisteen kääntämiseen.

- Taustalla on hallituksen yleisesti tiukka talouspolitiikka. Esimerkiksi julkisen sektorin kolmen prosentin kaavaillut palkankorotukset eivät ole toteutuneet.
- Ministeri tietää kyllä tilanteen, ja hänen kauttaan yritetään ajaa rahoitusasiaa, Rantama kertoo.

Vuonna 1999 poliisitoimen kokonaiskustannukset olivat 3 017 miljoonaa markkaa ja edellisvuonna 2 843 miljoonaa.

Kansainvälistyminen muuttaa toimenkuvaa

Samaan aikaan, kun poliisin toimintaedellytykset uhkaavat heiketä, vastaavasti tehtäväkenttä laajenee. Suomen EU-puheenjohtajuuskauden aikana eurooppalainen poliisiyhteistyö eteni suurin harppauksin. Europol aloitti toimintansa täysimääräisesti juuri Suomen puheenjohtajakauden ensimmäisenä päivänä.

Suomen tavoitteena oli myös entisestään tehostaa EU:n huumausaineiden vastaista torjuntatyötä. Horisontaalisessa huumausainetyöryhmässä valmisteltiin Euroopan unionin huumausainestrategia vuosille 2000-2004, joka vahvistettiin Helsingin Eurooppa-neuvostossa.

Tampereen Eurooppa-neuvostossa tehtiin myös lukuisia EU-maiden rikostorjuntayhteistyötä koskevia päätöksiä. Suomen tavoitteena oli lisätä EU:n ja Venäjän välistä yhteistyötä, ja kahdenvälisiin rikostorjuntasopimuksiin perustuvaa yhteistyötä Baltian maiden ja Venäjän kanssa jatkettiin tiiviisti.

Viron poliisia on tuettu mm. tekniseen rikostutkintaan, rahanpesun torjuntaan ja huumerikostorjuntaan liittyvillä hankkeilla, ja joulukuussa Suomen ja Venäjän sisäasiainministerit vahvistivat Raja 2000-asiakirjan toimenpiteistä järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan tehostamiseksi raja-alueella.

Edelleen Suomen ja Puolan välinen rikostorjuntasopimus allekirjoitettiin marraskuussa ja Suomen poliisin Tallinnaan sijoitetut yhdysmiehet alkoivat hoitaa yhteyksiä myös Latvian ja Liettuan poliisiviranomaisiin. Lisäksi suomalaiset poliisit ovat osallistuneet entisen Jugoslavian alueen siviilipoliisitoimintaan.

- Nykytilanne on verrattuna aikaan ennen Neuvostoliiton sortumista täysin toinen. Nyt rajat ja toiminta on avoimia. EU:n poliisiyhteistyö on hyvä asia, mutta sekin syö voimavaroja, kertoo Rantama.

- Ennen oli vain Interpol. Nyt mm. Schengen-sopimuksen valvonta vaatii paljon uusia resursseja. Ratkaisut ovat kuitenkin kansallisia, ja tarkoittavat valtiolle lisääntyviä menoja. Ruotsissakin on paha poliisivaje ja budjetissa nostopaineita. Mutta täytyy sanoa, että muihin pohjoismaihinkin verrattuna olemme Suomessa tarjonneet poliisin palvelut todella halvalla, Rantama toteaa.

Rikollisuus kasvussa, huumeongelma paha

Poliisin tietoon tulleiden rikoslakirikosten määrä lisääntyi viime vuonna edellisvuodesta n. 3 prosenttia. Erityisesti lisääntyivät huumausainerikokset, joissa kasvua edellisvuoteen oli 19 prosenttia.

Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset ja omaisuusrikokset lisääntyivät myös muutaman prosentin verran. Näistä kasvua oli erityisesti varkauksissa, näpistyksissä, vahingonteoissa ja moottoriajoneuvoihin kohdistuneissa rikoksissa.

Poliisi selvitti kaikista rikoslakirikoksista liikennerikokset poislukien 44,9 prosenttia ja törkeissä yksilöön kohdistuneissa rikoksissa selvitysprosentti oli 81,6.

Rikosten tutkinta-ajat pidentyivät keskimäärin omaisuusrikoksissa 14 päivää, henkeen ja terveyteen kohdistuneissa rikoksissa 18 ja huumausainerikoksissa neljä päivää keskimääräisen tutkinta-ajan ollessa omaisuusrikoksissa 93 päivää ja henkeen ja terveyteen kohdistuneissa rikoksissa 119 päivää.

EU:n määritelmän mukaisia järjestäytyneitä rikollisryhmiä toimii Suomessa jo useita kymmeniä. Ryhmiin kuuluu muutama sata henkilöä ja ne keskittyvät pääasiassa huumeiden, alkoholin ja tupakan salakuljetukseen.

Huumausainerikollisuuden kasvu onkin selittävä tekijä myös monissa muissa rikollisuuden lajeissa. Huumeongelma on paha kaikissa suurissa kaupungeissa, joista erityisesti Turun alueella. Huumeet ovat levittäytyneet myös haja-asutusalueille ja pieniin taajamiin.

- Huumeet ovat koko yhteiskunnan ongelma. Kenttävalvonnassa poliisilla on avainpaikka, mutta väkeä ei ole tarpeeksi kentälle. Huumeet ovat kyllä painopistealue poliisin toiminnassa, Rantama toteaa.

- Viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen yhteistyö on tällä alueella kiitettävästi lisääntynyt. Huumeisiin liittyvällä järjestäytyneellä rikollisuudella on paljon heijastusvaikutuksia, hän jatkaa.

Kansalaiset toivovat näkyvyyttä

Suomalaiset arvostavat edelleen poliisin työtä suuresti ja poliisin työn laatuun ollaan erittäin tyytyväisiä. Poliisin turvallisuusbarometri vuodelta 1999 osoittaa, että poliisitoimintaan luottaa erittäin tai melko paljon 91 prosenttia ja sama määrä arvioi poliisin onnistuneen toiminnassaa erittäin tai melko hyvin.

Tyytyväisyys poliisipalveluihin vaihtelee lääneittäin niin, että tyytyväisimpiä poliisin toimintaan ollaan Oulun läänissä ja tyytymättömimpiä Lapin läänissä.

Yleisesti kansalaiset toivoisivat poliisilta lisää näkyvyyttä ja haluaisivat poliisin kehittävän asiointipalveluiden muotoa niin, että poliisin kanssa voisi asioida puhelimella, sähköpostitse tai vastaavalla tavalla esimerkiksi neuvonta-asioissa.

- Päätökset toimintamuotojen painotuksista tehdään viime kädessä poliisilaitostasolla. Lähipoliisitoimintaan ja näkyvään partiointiin haluttaisiin panostaa, mutta hälytysluontoiset asiat ovat etusijalla, Rantama sanoo.

- Kunnat ovat tulleet viime aikoina enemmän mukaan turvallisuussuunnitteluun. Toisaalta turvallisuuspalvelut ovat siirtymässä yhä enemmän ostopalveluiksi. Näen kehityksen jonkin verran huolestuttavana, koska puhutaan palveluista, jotka yhteiskunnan pitäisi turvata.

- Toiminnanmäärittelyä esimerkiksi vartiointi- ja poliisitoiminnan rajoista on ollut käynnissä jo pidemmän aikaa.

Kansalaiset eivät tilastojen mukaan suojaudu aktiivisesti rikoksilta, joten esimerkiksi omaisuusrikosten kasvua voitaisiin omaehtoisesti ehkäistä. Väkivaltarikoksilta suojautuminen on vaikeampaa.

- Raaka väkivaltarikollisuus on valitettavasti joskus äärimmäisen sattumanvaraista, Rantama huokaa.

MIKKO LAITINEN
12.5.2000

Kotimaa -sivulle