Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Vallanvaihdosta uusi alku EU:n ja Serbian suhteisiin?



Jugoslavian moniosainen vaalipaketti on lopulta purettu. Kansa korjasi vaalituloksiin tehdyt väärennökset. Tämä antaa koko Itä-Euroopan demokratialle uutta toivoa Venäjän kafkamaisten presidentinvaalien jälkeen.


Itänaapurimme vaaleissa länsimaat tunnustivat kakistelematta Milosevicin yritystä mittavammat väärennökset kansan apaattisesti alistuessa.

Jugoslavian sisäpolitiikkaan vallanvaihdos merkitsee mullistusta. Maata puoli vuosisataa hallinneen aluksi kommunistisen, sitten sosialistisen puolueen ylivalta on ohi.

Sosialistien hallituskumppanit kansallisradikaalit hylkäsivät heti vaalien jälkeen entisen partnerinsa, ja sosialistien ote hallintoaparaateista on murtumassa. Serbiassa poliittinen oikeisto on saanut tilaisuutensa.

Mutta mitä tämä merkitsee ulkopolitiikalle, joka on niin tärkeä Euroopan unionille? Balkanilla vallitsee konfliktien, kurjistumisen ja rikollisuuden kierre, joka uhkaa ja on jo alkanut levitä myös ydin-Eurooppaan.

Sitä Euroopan johtavat valtiot ovat olleet mukana aikaansaamassa osittain taitamattomuuttaan, osittain valmiuttaan jättää Euroopan asiat oman unioninsa ohi ulkovaltojen hoitoon.

Ongelmien ytimessä ovat häiriintyneet suhteet Balkanin maantieteelliseen keskusvaltioon, Jugoslaviaan. Se on ajautunut alueen vastarannan kiiskeksi, jonka kanssa ei haluta olla yhteistyössä ja jonka kanssa asioidessa ei olla turhantarkkoja kansainvälisistä laeista ja sopimuksista.

Aina historiassaan ylpeä ja taipumaton Serbia on tästä käynyt entistä uhmakkaammaksi. Ilman sitä ei tietenkään mistään vakautuksesta voi tulla mitään.


Kostunica haluaa EU-suhteet kuntoon

Pintapuolisesti Jugoslavian ulkopolitiikkaan tuskin tulee suuria muutoksia. Vaalit olivat kansalle sisäpoliittinen linjanveto, irtiotto ikivanhan puolueaparaatin dinosauruksista.

Missään Euroopassa ei poliittinen oikeisto liene vähemmän kansallismielistä kuin vasemmisto, ja tämä pitää paikkansa myös Serbiassa.

Sosialistien hellimän nostalgisen jugoslavialaisuuden tilalle tulee entistä yksiselitteisemmin serbialainen kansallismielisyys.

Uusi presidentti Kostunica on tehnyt selväksi että mistään sotarikoksista syytettyjen luovuttamisesta tai valmiudesta Kosovon tai peräti Montenegron eroon Jugoslaviasta ei hänen johdollaan ole puhettakaan.

Silti suuretkin ulkopoliittiset muutokset lienevät mahdollisia, jos myös Euroopan unionissa ollaan valmiita vapautumaan menneisyyden haamuista.

Siinä missä opportunistinen Milosevic tukeutui milloin Yhdysvaltoihin, milloin Venäjään ja viimeksi Kiinaan, näyttää Kostunica haluavan selvää ja yksiselitteistä perussuuntausta Euroopan unionia kohti.

Talouspolitiikan ja turvallisuuspolitiikan peruslinjojen harmonisointi eurooppalaisiksi näyttää mahdolliselta.

Tätä varten Euroopan unionin on pysyttävä sinä, mikä sen pitää arvojensa ja peruskirjojensa mukaan olla, mutta mistä poikkeuksia tehdään pelottavan paljon: itsenäisten, ylpeitten ja historiatietoisten kansallisvaltioiden vapaana yhteenliittymänä yhteisten ongelmien yhteiseksi ratkaisuksi.

Euroopan unioni ei saisi luisua neuvostoliittotyyppiseksi, niin omien kuin vieraitten valtioiden sisäisiin asioihin sekaantuvaksi ylimieliseksi superbyrokratiaksi, joka yrittää verhota kyvyttömyytensä ja henkisen tyhjyytensä humanististen iskulauseitten hoilotukseen.

Kostunican Euroopalle tarjoamaan sovinnon käteen on siis tartuttava. Ranskan välittömästi vaalien jälkeen tekemä aloite Jugoslaviaan kohdistuvien EU-pakotteiden poistosta on juuri oikea vastaele historiallisessa tilaisuudessa.

Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja osoitti mitä ilahduttavimmin, että Suomi pystyy nopeaan ja oikeudenmukaiseen reagointiin kansainvälisen politiikan kysymyksissä annettuaan heti päättäväisen tukensa aloitteelle.


Sotarikostuomiot uusiin puihin

Monia mutkia tulee silti parhaassakin tapauksessa olemaan Serbian eurooppalaistumisen tiellä. Hyvin mahdollista on, että pahimpana kantona kaskessa tulee olemaan politikoiva ja epärehellinen entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuin Haagissa.

Se antoi pelottavan, joskin onneksi epäonnistuneen näytteen valmiudestaan häiritä sovintoprosesseja Jugoslavian pommitusten aikoihin: juuri sillä hetkellä kun käytännössä Saksan junailema rauhanprosessi oli läpimurtovaiheessa tehtailtiin äkkiä syyte Jugoslavian presidenttiä vastaan.

Asiaan kuuluu, että Milosevicin osuus sotarikoksiin Bosniassa ei ollut lainkaan kiinnostanut tribunaalia silloin kun Yhdysvaltojen ulkopolitiikka piti Milosevicia "Balkanin rauhan ja vakauden takuumiehenä".

Ei auttanut, vaikka vaikutusvaltaiset Belgradin poliitikot olivat luvanneet antaa todistajanlausuntoja.

Historiallinen kokemus on osoittanut, että tuomioistuinten väärinkäytön estämiseksi puoluepoliittisiin tarkoitusperiin on välttämättöntä luoda kansakuntien valitsemille poliittisille edustajille koskemattomuusjärjestelmä.

Heitä voidaan syyttää vain omien edustuslaitostensa luvalla. Tällainen järjestelmä on käytössä kaikissa sivistysmaissa, myös Suomessa.

Jugoslavian sotarikostuomioistuimesta saadut kokemukset osoittavat jälleen kerran tämän vanhan valistukseen pohjautuvan oikeuskäytännön viisauden. Euroopan tulevan vakauden vuoksi pitäisi saada tällainen korjaus aikaan myös mainitun tribunaalin toimintaan.

Vaihtoehtoisesti voisi koko tribunaalin korvata Etelä-Afrikan sovintoprosessissa erinomaisia kokemuksia antaneella totuuskomissio -järjestelmällä.

Etelä-Afrikan totuuskomission tuottamiin epämiellyttäviin totuuksiin kuuluvat monet ennen tuntemattomat faktat ulkomaiden sekaantumisesta maan rotusotiin. Tällaisista ei Jugoslavian tribunaali ole löytänyt jälkeäkään, kumma kyllä.

PEKKA KAUPPALA
13.10.2000

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Renvall-instituutin tutkija erikoisalanaan Venäjä ja Itä-Eurooppa.


Ulkomaat -sivulle