Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Suuri suomalainen juopottelukirja:

Eläkeläiset - huumoria ja humppaa humalassa



Suuri suomalainen juopottelukirja ei ole suomalaisen ryyppäämisen historiikki, vaan vähemmän ryppyotsainen tarina Eläkeläisistä. Yhtyeestä, joka on tehnyt jotain sellaista, jota kukaan järkevä ei välttämättä kuvittelisi tekevänsä: soittanut suomalaista humppaa umpikännissä saksalaisyleisölle.


Kuten Suuren suomalaisen juopottelukirjan toimittanut Ilkka Mattila esipuheessaan kirjoittaa, Eläkeläiset ei ole Suomen suosituin yhtye, eikä yhtye täytä mitään niistä tunnusmerkeistä, joita hyvälle rockyhtyeelle yleensä asetetaan.

Yhtyeen imagoon ei kuulu yleisön nuoleskelu, eikä yhtyeen jäseniä yleensä kuvata nuoriksi ja seksikkäiksi idoleiksi. Pikemminkin päinvastoin.

Keikoillaan Eläkeläiset solvaavat yleisöään milloin milläkin mieleen tulevalla tavalla ja juopottelevat julkisesti. Yhtyeen noin kolmekymppiset jäsenet pukeutuvat ihan oman pukeutumiskoodin mukaisesti ja vähät välittävät, jos soitto ei kulje.

Eläkeläiset on siis erilainen pop- tai humppayhtye, joka jäsenilleen kirjan perusteella näyttää olevan elämäntapa, joka kaivetaan esiin "reissuille". Yhtyeen jäsenillä on myös muuta elämää, jota kirjassa ei paljoa esitellä.


Viinanjuonti, nousu ja tuho

Suuri suomalainen juopottelukirja ei yritä selittää yhtyeen juopottelua millään filosofialla. Se pikemminkin kuvaa yhtyeen elämää ja siihen matkalla sattuneita kännitiloja edesottamuksineen.

Martti: Tavoitteena olis, että saavuttais stereonäön. Telkkari oli huonessa auki, ja vitunmoinen juhlinta tuli, jos joku saavutti stereonäön, eli näki kahtena telkkarin kuvan. Tässä oli kaks astetta, eli hallittu stereonäkö, jossa pystyi vielä kohdentamaan sen yheks ja sitten hallitsematon, ei enää pysty muuten kuin laittamalla silmän päälle käden. Sen jälkeen vasta oli valmista kauraa nukkumaan.

Vaikka viinanjuonnista kirjassa paljon puhutaankin, tiukkapipoisen moralistinkin kannattaa huomata, että kirja pitää sisällään valistusta myös siitä, miten onnettomasti voi kännissä käydä. Jalkoja voi mennä rikki, silmälasit hävitä tai tavaroita, kuten sähköurkuja, romuttua tai kadota.

Onni: No mie aattelin heittää Kristianin rumpukapulat järveen hauskana vitsinä. Kristian soitti vähän aikaa kaljapulloilla, mutta sitten se heitti miun sähköurut järveen.
Kristian: Taisinpa heittää muuten saman tien ne siun sähköurut järveen.

Urkujen hävittämisen vuoksi he ovatkin laittaneet Internetissä (http://www.humppa.com/) pystyyn Organ Donation -kampanjan, jonka tarkoituksena on kerätä yhtyeelle vanhoja sähköurkuja lahjoituksena.


Hulluja, mutta ei aivan holtittomia

Yhtyeellä on kuitenkin periaatteita juovuksissa törttöilemisessään.

Onni: Vahinkoa saa tehdä itelleen, mutta ei kellekään muulle.

Kirja ei kuvaa yhtyeen jäseniä myöskään perisuomalaisiksi ryyppysankareiksi, joiden pää kestää omien puheiden mukaan ihan mitä tahansa. Yhtyeen äänenpaineen tarkkailija Ilmari Koivuluhta on myös tunnettu absolutisti.

Kristian:...Kun oli tää Seal On Velvet -kiertue vuonna 93, niin äiti oli kattomassa meidän keikkaa, ja mie olin niin hirveessä soosissa, että äiti sitten jossain vaiheessa sanoi, että eiköhän mennä kotiin. Mie olin, että mennään vaan, ja äitin käsipuolessa sitten mentiin puku päällä ja lakeerikengät jalassa, kun en enää osannu omin voimin kävellä.
Ilmari: Äiti talutti humppatähden.

Kirjan mukaan Eläkeläiset muistavat humalassa tekemänsä typeryydet lähinnä iloisina ja piristäviä asioina. Yhtye ei ole myöskään jättänyt humalatilan vuoksi yhtään keikkaa soittamatta: "Jotakin on aina esitetty".


Huumorin voimalla Pohjois-Karjalasta

Kirjan toimittaja on valinnut pääasialliseksi esitystavaksi kirjassa yhtyeen jäsenten omien kommenttien ja kertomusten ylöskirjaamisen. Valinta on onnistunut.

Kirjaa lukiessa ei pääse ikävystymään ja käytetty kieli on rehevää ja pohjoiskarjalaisittain kirjoitettua. Vaikka teksti sisältääkin kohtuullisen annoksen puhekielen kirosanoja, suomen kielen köyhdyttämisestä kirjaa ei pääse syyttämään.

Yhtye on kotoisin Pohjois-Karjalasta. Mattilan mukaan pohjoiskarjalainen mielenlaatu on antanut yhtyeelle peruseväät, vaikkakaan ketkä tahansa henkilöt noilta seuduilta eivät olisi saaneet aikaan vastaavalla tavalla toimivaa yhtyettä.

Mattilan mukaan soittajia yhdistää ainutlaatuinen huumorintaju, outo perhehenki ja fyysinen ja henkinen sitkeys. Kaikkia näitä ominaisuuksia varmasti tarvitaan, jos edes puolet kirjassa kerrotuista jutuista on totta.

Yhtyeen toilailuissa on sellaista iloa ja ryppyotsattomuutta, jota ei tapaa ihan kaikista Suomen kolkista. Kyse on siitä, ettei kaikki asioita elämässä ole syytä ottaa ihan niin vakavasti kuin nykyisestä jatkuvan kasvun maailmanmenosta voisi päätellä. Eläkeläiset antavatkin pitkät tämän maailman tabuille ja mediamyllytyksille, jos siihen annetaan aihetta.

Onni: Mediamyllytyksen mestaruutena mie pidän sitä, kun annettiin Saksassa haastattelua kahteen televisioon. Siellä oli Viva ja RTL ja toinen niistä luuli, että me ollaan ruotsalainen yhtye. No, mehän ollaan ruotsalainen yhtye. Puhutaan Ruotsin musiikkielämästä kaikenlaista. Sitten tulee seuraava, joka tietää, että me ollaan Suomesta. Sille puhutaan Suomen musiikkielämästä ja omista jutuistamme. Ensimmäinen hastattelija on naama punaisena, että voi vittu.

Ilo elää on taitolaji. Sitä ei voi suunnitella.


Humppa rytkyy edelleen

Yhtyeen musiikkia voi pitää jossain määrin kaavamaisena ja jonkun mielestä ehkä tylsänäkin. Eläkeläiset soittavat muiden tekemiä hittejä rytkyävin humppasovituksin.

Vaikka eläkeläiset tunnetaan lähinnä armottomana keikkabändinä on se tehnyt vuosien varrella myös koko joukon levytyksiä, joista viimeisin on kirjan kanssa samaan aikaa julkaistu tuplakokoelma Humppa-akatemia.

Yhtyeen musiikista ja muusta tuotannosta kiinnostuneille kirja on mitä mainioin lähdeteos, sillä kirjan liitteeksi on laitettu täydelliset disco- ja filmografiat. Kirja on kuvitettu runsaalla kuvamateriaalilla, jota on kerätty mm. Eläkeläisten omista arkistoista.

Musiikillisen tiedon lisäksi liitteistä löytyy myös kuvaukset yhtyeen elokuvatuotannosta, kuten lyhytfilmistä Folio-olio kohtaa Lapin seriffin, joka on kuvauksensa mukaan kolme minuuttia kaitafilmille kuvattua isänmaallista scifi-kauhua.


Haudattu kahdesti - matka jatkuu

Eläkeläiset on yhtyeenä tähän mennessä haudattu jo kahdesti, mutta silti matka jatkuu. Yhtyeen motivaatio tuntuu olevan ennallaan.

Onni: Siitä voi olla ylpeä, että vaikka keikkaliksat on nousseet, niin motivaatio ja tyyli on pysyneet samana. Eli ihan täysin hällä väliä.

Ovatko kirjan tarinat sitten totta? Kirjan toimittaneen Ilkka Mattilan mukaan Suuri suomalainen juopottelukirja ei ole Eläkeläisten historiikki.

Kuten maailman parhaassa viihteessä yleensäkin, myös tässä kirjassa on noudatettu klassista periaatetta: jos legenda ja totuus ovat ristiriidassa, painetaan legenda, Mattila kirjoittaa

Tämän kirjan kohdalla voi ilman omantunnon tuskaa todeta: haitanneekos tuo mittään.

VILLE TENHUNEN
13.10.2000

Lähde: Ilkka Mattila (toim.), Suuri suomalainen juopottelukirja, Like Kustannus Oy, Helsinki, 2000


Ajassa -sivulle