Kymenlaakson kalliomaalaukset tutkittu
Neljännesvuosisadan kestäneen tutkimustyön tuloksena on julkaistu kirja Kymenlaakson kalliomaalaukset. Amanuenssi Timo Miettisen teos on ensimmäinen ammattitutkijan tekemä kirja maamme kalliomaalauksista.Hänen mukaansa kirjan alkuosa on suunnattu asiaan jo perehtyneille. Maalauksista kertovan teoksen loppuosan hän sanoo tehneensä helpommin tajuttavaksi.
Pääosa Suomen kalliomaalauksista kytkeytyy tyypillisen kampakeramiikan aikaan, ja ne ovat keskimäärin 6 000 vuotta vanhoja.
Iitin Konniveden maalaus on vanhin ajoitettavissa oleva kalliomaalauksemme. Se on voitu tehdä ainoastaan Kymijoen synnyn aikaan noin 7 000 vuotta sitten tai jopa sitä ennen.
Miettisen mukaan Kymenlaakson kalliomaalausten esittely omana julkaisunaan on monessakin suhteessa perusteltua.
- Pääosin maakunnan pohjoisosan järvialueelle sijoittuva maalausesiintymä on Suomen tihein. Alueella sijaitsee 18 maamme 83 maalauksesta. Kymenlaakson kalliomaalausten kuvastoa voidaan pitää keskimääräistä monipuolisempana.
- Siihen sisältyy myös muutama maassamme ainutlaatuinen erityispiirre ja tietyn kuva-aiheen paras ilmaus, Miettinen luettelee.
Tieteiden välistä tutkimusta tarvitaan
Kymenlaakson suurin kalliomaalaus sijaitsee Valkealan Verlassa. Se kuuluu maamme merkittävimpiin maalauksiin. Verlan epätavallisen naturalistiset, yhtenäisen jonon muodostavat hirvenkuvat on varustettu sydänmerkein, ja yksi sen ihmiskuvista on ehkä Suomen kalliotaiteen yksilöidyin.
Epätavallisen moni Kymenlaakson kalliomaalauksista sijaitsee ruhjeisissa kallioissa, joissa on nähtävissä sivulta katsoen jättiläismäinen kasvoprofiili.
Miettisen mukaan kyseessä on meille ainutlaatuinen luonnonmuotojen hyväksikäyttö, joka on ollut ominaista etenkin paleoliittiselle luolataiteelle.
Kymenlaaksosta Miettinen arvelee löytyvän vielä pari uutta kalliomaalausta. Maalausten tutkiminen ja uusien hakeminen ovat aikaa vievää työtä. Tutkimukseen hän kaipaisikin rahaa, mutta Suomessa ei kulttuurirahastoista sitä tahdo herua.
- Tavoitteena olisi vielä saada aikaan isompi opus, jossa esitellään Suomen kalliomaalaukset ja luodaan samalla niille kehys Pohjois-Euroopan kalliotaiteessa. Kirjaa varten pitäisi saada aikaan eri tieteiden (antropologia, uskontotiede, semantiikka) välistä tutkimusta, jonka avulla pyrkisimme avaamaan maalausten sanoman, Miettinen suunnittelee.
Mistä rahat humanistiseen tutkimukseen
Miettinen on huolissaan humanistisen tutkimuksen tilasta Suomessa. Tieteen rahoitus on hänen mielestään kieroutunut.
Meillä jaetaan avokätisesti kulttuuritukea eri taidemuodoille ja viihteelle. Myös luonnontieteitä tuetaan, jos tutkimusten tuloksista voidaan tehdä taloudellisesti tuottavia, hän luettelee.
- Ymmärrän asian niin, että nyt elämme ylikansallista aikaa, ja sen takia kansallinen kulttuuri on siirretty syrjään. Tietyt muotitutkimukset ja trenditieteet tuntuvat kyllä saavan tukea. On erittäin vaarallista, jos tieteen rahoituksessa lähdetään ajamaan ajankohtaisia ilmiöitä takaa, Miettinen muistuttaa.
Neljännesvuosisadan kalliomaalauksia tutkinut Miettinen pelkää, että maalausten tutkimus loppuu kokonaan.
- Kalliomaalaus on suomalaista kulttuuria arvokkaimmillaan ja tyypillisimmillään. Niissä ovat suomalaisen kulttuurin juuret. Jos ei mistään tule rahaa, on tilanne maalausten tutkimuksessa toivoton.
Paitsi rahan puute myös kalliomaalausten tuhoutumisen nopeutuminen saa Miettisen mietteliääksi.
- Onko syynä ilmaston epätasapaino? Ovatko happosateet lisääntyneet? Sitä en osaa sanoa. Jo tämänkin takia rahoituksella olisi kiire.
STT-IA
13.10.2000
