Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

13.10.2000

Jarrutetaanko tietokoneohjelmien kehitystä

Euroopan patenttivirasto tahtoo poistaa tietokoneohjelmat niiden tuotteiden luettelosta, joita ei tarvitse patentoida. Se merkitsisi tietokoneohjelmien siirtymistä normaalin patenttisuojan piiriin, joka ei tähän asti ole koskenut niitä.

Asia saattaa vaikuttaa vähämerkitykselliseltä, mutta se ei ole sitä. Toteutuessaan patenttisuojan ulottaminen tietokoneohjelmiin merkitsisi huomattavaa mullistusta eurooppalaisille ohjelmistotaloille ja niiden kilpailukyvylle.

Euroopassa ei tähän saakka ainakaan periaatteessa ole voinut saada patenttia puhtaalle tietokoneohjelmalle. USA:ssa ja Japanissa tilanne on ollut toinen, kun nämä tietoteollisuuden suurvallat ovat tahtoneet suojata tietotekniikka-alan yritystensä innovaatioita kilpailulta.

Itse alan kannalta innovaatiosuoja on merkittävä. Se mahdollistaa yritysten tuotekehittelypanoksen kotiuttamisen.

Uuden tuotteen kehittäjä on voinut kilpailulta suojassa hinnoitella tuotteensa varsin vapaasti ilman, että on tarvinnut pelätä kilpailijoiden riistävän tuotekehittelytyön tuloksen sijoittamatta sitä panosta, joka on vaadittu tuotteen kehittämiseen.

Patenttilainsäädäntö on kuitenkin ongelmallinen. Suoja-ajan pituus ja patenttisuojan asiallinen ulottuvuus ovat monilla aloilla vääristäneet kilpailua. Vain suurilla yrityksillä on ollut varaa monimutkaisiin ja pitkiin patenttioikeudenkäynteihin sekä patenttisuojansa valvomiseen.

Patenttisuoja ei ainoastaan vääristä kilpailua. Monilla aloilla se saattaa myös muodostua kehityksen esteeksi. Kilpailevaa tuotetta ei taloudellisista syistä ole mahdollista tai kannattavaa kehittää.

Oman ongelmansa saattavat muodostaa myös alan erityisluonteesta johtuvat tekijät. Näin on esimerkiksi juuri tietotekniikka-alalla, jossa tuotekehitys on erittäin nopeaa mutta johon sovelletaan silti samoja patenttisuoja-aikoja, kuin perinteisiin teollisuustuotteisiin, joiden osalta innovaatiokierto on paljon hitaampaa.

Patenttisuojalla on merkitystä myös eri maiden kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta. Kun tietokoneohjelmapatentteja on tähän mennessä myönnetty noin 13 000 kappaletta, niin niistä peräti 75 prosenttia on osunut Yhdysvaltojen osalle.

Kansalliset intressit eroavat siis toisistaan, eikä ole suinkaan kirkossa kuulutettu, että Suomen kannattaa kansallisen etunsa vuoksi kannattaa laajaa suojaa. EU-komissio pyrkii nyt yhdenmukaistamaan lainsäädäntöä nimenomaan Yhdysvaltojen kanssa, vaikka EU:n etu saattaisi olla toimia juuri päinvastaisesti.

EU:n osalta asia tulee esille marraskuun lopulla pidettävässä konferenssissa. Suomi ei ole vielä muodostanut omaa kantaansa. KTM onkin järjestänyt laajan kuulemiskierroksen, jossa kuka tahansa voi saattaa kantansa ministeriön tietoon.

Ainakin monet suomalaiset tietokoneohjelmistoja kehittävät yritykset ovat varautuneet lausumaan kielteisen kantansa tästä hankkeesta, jonka ne katsovat vaarantavan kilpailukykynsä.

Luonnollista olisi, että Suomi muodostaisi kantansa suomalaisten yritysten edun perusteella. Se on pitkällä tähtäimellä myös kansallinen etumme.

TIMO KERVINEN

Toimiiko kunnallinen kansanäänestys

Ajatus demokraattisen päätöksenteon hajauttamiseksi mahdollisimman lähelle niitä, joita päätökset suoranaisesti ja välittömämmin koskevat on kaunis ja mitä kannatettavin.

Sen toteutumisen eteen on jo tehtykin sen verran, että kuntalaki tuntee mahdollisuuden kunnallisten kansanäänestysten järjestämiseen ja valtio ohjaa nykyisin entistä vähemmän sitä, mihin kunnat valtiolta saamansa varat käyttävät.

Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämän mielipidemittauksen mukaan noin puolet pääkaupunkiseudun äänestysikäisistä kannattaa kunnallisten kansanäänestysten käytön lisäämistä ja väittää ainakin mielipidemittauksessa tuntevansa mielenkiintoa asioihin vaikuttamiseen niiden kautta. Vastaavasti 40 prosenttia kokee vaikutusvaltansa jo nyt riittäväksi.

Tähän mennessä maassamme on järjestetty neuvoa-antavia kunnallisia kansanäänestyksiä lähes yksinomaan kuntaliitoksia koskevista kysymyksistä. Pienempiin kysymyksiin niitä ei ole sovellettu silloinkaan, kun kysymys olisi ollut helposti muotoiltavissa niin, että siihen voi vastata joko kyllä tai ei.

Suomessa on koko itsenäisyydenajan vallinnut edustuksellinen demokratia. Tämä merkitsee sitä, että yleisillä ja yhtäläisillä valitut luottamusmiehet käyttävät päätäntävaltaa ja vastaavat tekemisistään vaaleissa. Jos luottamusmiesten vallankäyttöön ei olla tyytyväisiä, heidät vaihdetaan.

Edustuksellisen demokratian periaate ei kuitenkaan estä uusien kansanvallan muotojen kokeilemista ja käyttöönottoa. Esimerkiksi paljon puhutulla nettidemokratialla voi olla merkitystä kuntalaisten mielipiteiden kartoittamisessa, vaikka menetelmä ei toistaiseksi täytä sen enempää yleisen kuin yhtäläisyydenkään vaatimuksia.

Mikään edistysusko ei poissulje sitä tosiasiaa, että kansalaisten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon Internetin välityksellä eivät monestakaan syystä ole yhtäläisiä, eikä niistä pitkään aikaan - ja kenties koskaan - sellaisia tulekaan. Kaikilla ei ole käytössään koneita, yhteyksiä eikä niiden käyttämiseen tarvittavia valmiuksia.

Ainakin toistaiseksi yli puolet äänioikeutetuista äänestää yleisissä vaaleissa. Niinpä edustukselliseen kansanvaltaan perustuvat elimet ovat legitiimejä. Mikään ei kuitenkaan takaa, että kunnallisissa kansanäänestyksissä - ainakaan jos niitä järjestetään tämän tästä - tullaan saavuttamaan kovin korkeita äänestysprosentteja.

On siis olemassa vaara, että kunnallisissa kansanäänestyksissä äänestävät vain ne, jotka ovat erityisen aktiivisia käsiteltävänä olevan kysymyksen suhteen. Tämä vääristää vääjäämättä kansanäänestyksen tuloksen, joka ei idealistien ajatusmallien olettamalla tavalla mittaakaan kansalaismielipidettä, vaan aktiivisen vähemmistön mielipidettä.

Kansanäänestyksiä varmemmin yleinen mielipide saataisiin selville mielipidemittauksilla, mutta niihinkin liittyy huomattavia väärinkäytön vaaroja, kuten jokainen mielipidemittausten kanssa enemmän tekemisissä ollut tietää. Mittaustuloksiin voidaan vaikuttaa monella tavalla, joista kysymyksenasettelu ei ole vähäisimpiä.

Kunnallisiin kansanäänestyksiin liittyy myös vaaliväsymyksen riski. Valtaosa ihmisistä keksii itselleen muitakin ajankäyttömuotoja, kuin miettiä tämän tästä kunnallisia tai muita yhteiskunnallisia kysymyksiä. Edustuksellisen demokratian voima piilee siinä, että se vapauttaa ihmiset tästä tuskasta ja päästää heidät arkipäivän askareisiinsa.

Kansanäänestyksiä parempi keino demokratian palauttamiseksi lähemmäksi kuntalaisia voisi olla lautakuntien määrän palauttaminen karsimista edeltävälle tasolle sekä kunnanosavaltuustojen ja muiden kuntaa pienempiä alueita tai muita etutahoja edustavien vaaleilla valittavien elinten lisääminen.

Näihin elimiinhän hakeutuvat ne, jotka muutenkin tuntevat harrastusta yhteiskunnallisiin asioihin.

Muiden taas ei tarvitse. Ja siinä on edustuksellisen demokratian voima.

TIMO KERVINEN

Onko meillä varaa yritystukiin

Suomi on sen verran vähävarainen maa, että meillä ei ole ollut varaa mittaviin yritystukiin. Toisin on monissa muissa maissa, joissa strategisiksi arvioituja teollisuudenaloja tai työllistäviä yritysmuotoja on tuettu laajasti.

Näin on esimerkiksi USA:ssa, jossa suurta poliittistakin merkitystä omaava autoteollisuus nauttii monenlaisista tuista, kuten kilpaileviin tuotteisiin kohdistuvista tuontirajoituksista.

Viimeinen todella merkittävä yritystukiprojekti maassamme oli Wärtsilä Meriteollisuuden saneeraaminen siihen kuntoon, että sille saatettiin löytää ulkomainen ostaja.

Tämä projekti oli tavattoman kallis, eikä toistaiseksi ole mitään varmuutta siitä, että sen avulla kyettiin turvaamaan laivanrakennusteollisuuden jatkuminen kotimaassa pidemmällä tähtäimellä.

Tällä kertaa yritystukikeskustelun on käynnistänyt ahvenanmaalaisen varustamoyhtiö Viking Linen aie "ulosliputtaa" kaksi matkustajalauttaa ja siirtää ne Ruotsin rekisteriin, koska Ruotsissa työvoimakustannukset ovat halvemmat.

Alusrekisterin vaihtamisella Viking Line tavoittelee ensivaiheessa noin 15 prosentin kustannussäästöä, joka koostuu pääasiassa miehistön palkasta ja sen sivukustannuksista.

Viking Line, joka on koko 1990-luvun maksanut ahvenanmaalaisille omistajilleen hyvät osingot, on käynyt asianmukaiset yt-neuvottelut ja irtisanonut 650 työntekijää.

Tällä hetkellä yhtiö käy neuvotteluja henkilöstön kanssa näiden palkkaamisesta takaisin entisiin tehtäviin mutta huonommin ehdoin. Henkilöstölle uudet sopimukset merkitsisivät palkan alenemista ja eläkeiän nousua. Joissakin tapauksissa eläkeikä nousisi jopa 10 vuotta.

Viking Linen tapaus on surullinen esimerkki siitä, miten suomalainen työvoima voi hinnoitella itsensä kilpailukyvyttömäksi. Tässä niitetään nyt sitä satoa, jonka Merimiesunionin legendaarinen puheenjohtaja, ay-syndikalisti Niilo Wälläri aikoinaan kylvi ja jonka kasvusta hänen seuraajansa ovat pitäneet vähintäänkin hyvää huolta.

Olennaisin kysymys on kuitenkin suhtautuminen yritystukiin. Toistaiseksi Viking Line ei ole esittänyt Suomen valtioon kohdistuvia vaatimuksia, mutta jo siirron syy sisältää ne. Ellei valtio takaa yhtä edullisia työvoimakustannuksia kuin kilpailevat valtiot, yritystoiminta siirtyy sinne, missä sen harjoittamiselle on paremmat edellytykset.

Pohjimmiltaan on yhdentekevää minkä lipun alla Suomenlahden lautat purjehtivat. On vähintäänkin hätävarjelun liioittelua puhua siitä, että matkustajalauttojen säilyttämiselle Suomen lipun alla on olemassa tärkeitä huoltovarmuuteen liittyviä syitä.

Jos todellinen kriisi puhkeaisi, ei lautoilla olisi suurtakaan sotilaallista merkitystä. Esimerkiksi takavuosina harjoitetukin lauttojen käyttäminen joukkojenkuljetuksiin on pelkkää teoriaherrojen puuhastelua.

Jos kasvavien yritystukien tielle lähdettäisiin, olisi kyseessä loputon korpivaellus. Yhä uudet kannattamattomiksi ajautuneet alat vaatisivat yhä uusia ja uusia tukia. Tälle tielle ei loppua olisi.

Lisäksi yritystukien massiivinen jakaminen olisi varma tae sille, että yritykset eivät itse huolehtisi kilpailukyvystään siinä määrin, kuin nyt tapahtuu.

Koko yritystukiproblematiikka nousee entistä tärkeämmäksi siinä vaiheessa, kun Virosta tulee EU:n jäsen.

Tuhannen taalan kysymys on, miten suomalainen työvoima kykenee kilpailemaan virolaisen työvoiman kanssa. Pelkkä osaamiseen ja työvoiman laatuun panostaminen ei tätä ongelmaa ratkaise. Ei siis ihme, että SAK on alkanut suhtautua koko Viron EU-jäsenyyteen varauksellisesti.

On maamme pieni ja siksi jää. Niinpä meillä ei jatkossakaan ole varaa kasvaviin yritystukiin, vaan joudumme toimimaan avoimen globalisoituneen talouden oloissa.

TIMO KERVINEN