Tiedustelun asiakirjoja piilotettuna Suomessa
Operaatio Stella Polaris heräämässä henkiin
Operaatio Stella Polariksen alkuperäisiä asiakirjoja on edelleen olemassa, vaikka virallisesti ne tuhottiin Ruotsissa maan sotilasjohdon määräyksestä kohta toisen maailmansodan jälkeen, heinäkuussa 1946.
Suomen puolustusvoimien sotien aikaisen tiedustelun aineistoa on paikannettu rakennuksen betoniseinään muurattuna Pirkanmaalla. Tieto asiapaperikätköstä on saatu operaatioon osallistuneen suomalaisupseerin antamien tietojen perusteella.
- Aineisto tiedustelun papereista on tiettävästi toistaiseksi
paikallaan. Parhaillaan selvitetään sen avaamisen
oikeudellisuutta, kertoo Suomen Sotilas -lehden päätoimittaja,
everstiluutnantti evp. Heikki Tiilikainen.
Valittuja osia aineistosta on tarkoitus julkaista vielä tämän
vuoden aikana. Operaatio Stella Polarikseen johtanutta
problematiikkaa taas valotetaan painovalmiissa suomalaisen
sodanaikaisen tiedustelu-upseerin muistelmateoksessa.
Miehityksen pelossa
Syksyllä 1944 Neuvostoliiton kanssa tehdyn
välirauhansopimuksen jälkeen Suomesta vietiin Ruotsiin suuri
osa puolustusvoimien tiedustelun arkistoa ja radiotiedustelun
laitteet.
Hankkeeseen ryhdyttiin, koska Neuvostoliiton pelättiin
miehittävän Suomen. Tiedustelun avulla vastarinta ja sissisota
miehittäjiä vastaan olisivat olleet helpompia toteuttaa.
Baltian maiden miehityksen yhteydessä neljä vuotta aiemmin
sekä Latvian että Viron tiedustelujärjestelmät oli tuhottu ja
niiden tiedustelupäälliköt ammuttu.
Samalla siirtyi Ruotsiin ja ulkomaille satamäärin tiedustelun
palveluksessa olleita henkilöitä, joista suurin osa tosin palasi
kuukauden kuluessa takaisin Suomeen.
Osa aineistosta myytiin
Hankkeen käytännössä toteuttaneet suomalaiset
tiedustelupäälliköt jäivät ulkomaille. Suurin osa tiedustelun
alkuperäisestä aineistosta tuhottiin Ruotsissa.
Osa siitä oli
kuitenkin ehditty myydä operaation rahoittamiseksi Ruotsin,
Japanin ja Yhdysvaltain tiedusteluille.
Suomalaista tiedusteluaineistoa mikrofilmattiin tuhansia
arkkeja. Tätä aineistoa hyödynsivät ranskalaiset.
Neuvostoliitto puolestaan sai amerikkalaisilta suomalaisia
tiedusteluasiakirjoja. Niitä kulkeutui ruotsalaisilta vielä
englantilaisille.
Koko operaation peitenimi oli "Stella Polaris", jota käytettiin
myös tunnussanana.
Tiedustelun visiot
Suomalainen tiedustelu oli vuodesta 1942 alkaen ryhtynyt
suunnittelemaan ja valmistelemaan työnsä jatkamista siinäkin tilanteessa, että sota päättyisi tappioon. Vuoden 1943 alkupuolella se arvioi jo Saksan todella hävinneen sodan.
Kesäkuussa 1944 puolustusvoimiemme johto oli sitten tositilanteen edessä.
Pahin vaihtoehto oli, että taistelu jatkuisi sissisotana. Siinä
tilanteessa tiedustelun olisi ollut pakko huolehtia tietojen
saamisesta vastarintaliikettä tai sissitoimintaa johtavalle
esikunnalle.
Toinen tilannevaihtoehto oli, että Saksan tappion jälkeen
Neuvostoliiton ja länsiliittoutuneiden välille olisi ennen pitkää
syttynyt aseellinen välien selvittely. Sen ulkopuolelle Suomi
tuskin olisi voinut jäädä.
Södertäljeen ja Värmlantiin
Tiedusteluaineisto puolestaan siirrettiin Tukholmaan hotelli
Astonin kellariin, ja sitä ryhdyttiin järjestelemään. Lisäksi
suomalaiset mikrofilmasivat koko aineiston.
Pääosa koko aineistosta, peräti 120 laatikkoa siirrettiin
Södertäljeen Hörningholmin linnaan ja 30 laatikkoa erään
tehtailijan maatilalle Rottneroosiin Värmlantiin.
Ruotsiin varastoitu Stella Polariksen aineisto päätettiin tuhota,
koska sen pelättiin joutuvan Suomessa Valpon käsiin ja
edelleen Neuvostoliitolle. Tämä oli myös Ruotsin etu.
Ruotsin sotilasjohto antoi heinäkuussa 1946 määräyksen
tuhota varastoitu suomalainen tiedusteluaineisto, joka
poltettiin uunissa.
Rottneroosin laina
Kuitenkin Rottneroosissa varastossa olevia laatikoita oli joku
päässyt "kopeloimaan". Tässä yhteydessä mainitaan
suomalainen entinen sotilasasiamies.
Lisäksi Ruotsin
tiedustelupalvelulla oli "lainassa" seitsemän laatikollista
salakirjoituksen murtamiseen ja salasanomien avaamiseen
liittyvää aineistoa. Ne olivat ruotsalaisten käytössä koko sodan
jälkeisen ajan. Nykyisin koodit ovat jo vanhentuneita.
Japanilaiset antoivat puolestaan osan Stella Polaris
-aineistosta saksalaisille. Tämä aineisto joutui sittemmin
englantilaisten käsiin sotasaaliina.
Eli vaikka alkuperäinen Stella Polariksen aineisto on
käytännöllisesti katsoen tuhottu, sitä löytyy edelleen eri
maiden tiedustelupalvelujen arkistoista.
STT-IA
13.10.2000
Ajassa -sivulle
|