Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Leirintäsesonki käynnistyi viimekesäistä myöhemmin



Leirintäsesonki lähti liikkeelle alkukesän koleiden kelien vuoksi tänä vuonna selvästi myöhemmin kuin edellisenä. Viime suven helteiset säät saivatkin telttailijat ja karavaanarit kiiruhtamaan leirintäalueille poikkeuksellisen aikaisin.


- Leirintämatkailu on tyypillisesti perhelomailua, joten kausi alkaa koulujen päättyessä. Sesonki alkaa kuitenkin yleensä tämän vuoden tapaan vasta juhannuksen jälkeen ja jatkuu kotimaisten matkailijoiden osalta aina elokuun puoliväliin. Ulkomaisia leiriytyjiä saapuu enemmän loppukesästä, Suomen leirintäalueyhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Saukkonen kertoo.

Suomessa lasketaan olevan tällä hetkellä liki 600 leirintäaluetta. Lukuun on kuitenkin laskettu mukaan kaikki kuntien telttailualueet, seurojen yksityiset karavaanarialueet, hiihtokeskusten vaunualueet sekä lomakylät, joissa on vähintään kymmenen mökkiä.

Yleisiä leirintäalueita maassamme on noin 350. Yhteensä näistä löytyy tilaa noin 125 000 ihmiselle.

Saukkosen mukaan 7 000 mökin kapasiteetista saattaa olla käytössä heinäkuun huippusesongin aikaan jopa 90 prosenttia. Leiripaikkojen käyttöastetta ei ole tilastoitu, mutta sen on arvioitu olevan parhaimmillaan noin 60-70 prosentin luokkaa.


Telttailijat ovat vähemmistöä

Viime vuosina telttailijat ovat jääneet leirintäalueilla vajaan 15 prosentin vähemmistöksi. Saukkosen mukaan kehitys on jatkunut saman kaltaisena aina 70-luvulta asti, joskin hellekesät tekevät trendiin poikkeuksen.

- Kun leirintämatkailuun kerran on löytynyt kipinä, useimmat ostavat vaunun. Yleisillä leirintäalueilla puolet majoitusvuorokausista tulee matkailuajoneuvoista, Saukkonen toteaa.

Hän ei usko telttailijoiden kuitenkaan katoavan kokonaan. Heidän osuutensa on pysynyt kutakuinkin tasaisena koko 90-luvun. Pääsääntöisesti telttailijat ovat Saukkosen mukaan nuoria. Urheasti teltalla leirintäalueita kiertävät perheet ovat selkeä vähemmistö.

Leirintävuorokausi maksaa Suomessa 70 markkaa, kun naapurissamme Ruotsissa keskiarvo kipuaa yli sadan markan.

- Pohjoismaissa käytössä on perhekohtainen leirintämaksu, kun taas Keski-Euroopassa autosta, koirasta ja jokaisesta matkalaisesta täytyy maksaa erikseen, Saukkonen vertaa.

Suomessa yleinen käytäntö on, että yksin liikkuvan maksu on noin puolet perhemaksusta.


Luokittautuminen on vapaaehtoista

Maamme 350:stä yleisestä leirintäalueesta vajaa kolmannes on luokiteltu vuoden 1996 alusta käyttöön tulleen viisiportaisen järjestelmän mukaan.

Toistaiseksi viiteen tähteen on yltänyt vain Kuopion Rauhanlahti. Neljän tähden alueita löytyy alle kymmenen, valtaosa luokitelluista alueista on saanut kolme tähteä.

Saukkosen mukaan tasoluokitus on varsin tiukka. Hän pitää järjestelmän uudistusta kuitenkin positiivisena, sillä sitä seurasi selkeä investointipiikki.

- Nyt leirintäalueiden rakentajilla, suunnittelijoilla ja päättäjillä on selkeä tieto siitä, mitä tänä päivänä tarvitaan tiettyyn tasoluokkaan pääsemiseksi, Saukkonen kiittää.

Nykyisen järjestelmän mukaan luokittautuminen on vapaaehtoista. Valtaosa luokittelemattomista alueista on Saukkosen mukaan varsin pieniä.

Luokittelemattomuus ei kuitenkaan hänen mukaansa kieli välttämättä heikosta tasosta.

- Passailijoita on paljon. Alueet eivät halua lähteä tekemään yltiöpäisesti investointeja tähtien takia, vaan kehittävät ensin rauhassa palvelujaan ja katsovat vasta sitten, mihin luokkaan alueen taso yltää.

Saukkonen toteaa, että paljon tähtiä niittäneillä alueilla palveluiden määrä on yleensä runsaampi ja näin mahdollisesti myös hintataso tyyriimpi. Selkeitä alueellisia eroja maan sisällä ei hänen mukaansa juurikaan löydy. Hinta määräytyy alueen koon, sijainnin ja palvelutason mukaan.

STT-IKK
14.7.2000


Ajassa -sivulle