Työttömyysturvan vastattava muuttuvaa työelämää
Kaikki työ ei perustu vakituiseen täysiaikaiseen työsuhteeseen - eivätkä kaikki yrittäjät toimi varsinaisella yrittäjäriskillä.
Yhä useammat tekevät pätkätöitä, jotkut samanaikaisesti eri työnantajille tai työllistävät itsensä vapaina ammatinharjoittajina eli freelancereina. Tällaisten henkilöiden työttömyysturvassa on kuitenkin korjaamisen varaa.
Työelämän paineet ja hyvä taloudellinen tilanne ovat vaikuttaneet siihen, ettei vakituinen työsuhde ole enää kaikille edes tavoiteltavin vaihtoehto.
Etätyömahdollisuuksien parantuminen tekee kotoa työskentelyn vaivattomaksi ja työntekomarkkinat laajemmiksi. Freelancerin on myös helpompi yhdistää työ ja perhe-elämä, harrastukset tai muu yksityiselämä.
Freelance-työn tekemiseen liittyy kuitenkin monia ongelmia ja epäselvyyksiä, joista suurimpia on se, että työttömyysturvamme tuntee vain yrittäjän ja palkansaajan, mutta ei mitään siltä väliltä.
Ongelmana on myös yrittäjän määritelmän erilaisuus eri laeissa. Freelance, joka ei täytä yrittäjien eläkelain mukaista yrittäjän määritelmää, saattaa kuitenkin olla yrittäjä työttömyysturvan puolella.
Joka kymmenes akavalainen on free
Joka kymmenes akavalainen on viime vuoden aikana työllistänyt itseään freelancerina joko pää- tai sivutoimisesti. Kolme prosenttia akavalaisista toimii päätoimisena yrittäjänä.
Akavalaisia freelancereita työskentelee konsultointi- ja suunnittelutehtävissä, koulutus-, tiedotus- ja viestintäalalla, erilaisissa tutkimushankkeissa ja kääntäjinä. Yleisiä free-ammatteja ovat myös toimittajat ja taiteilijat.
Freelance-nimitystä käytetään henkilöistä, jotka työllistyvät omalla työllään, mutta joilla ei ole vakituista työsopimusta. Useimmilla on useita toimeksiantajia ja toimeentulo perustuu erilaisiin työpätkiin tai keikkoihin.
Freelance myy omaa osaamistaan, usein työsuhteeseen verrattavissa olosuhteissa eikä toimintaan liity varsinaista yrittäjäriskiä. Statukseltaan freelance on yleensä yrittäjä, joka vastaa siten itse eläke- ja sosiaalivakuutustensa järjestämisestä.
Työn ja yrittäjyyden välimaastossa hetteikkö
Erimittaiset työsuhteet ja itsensä työllistäminen yrittäjänä voivat hyvinkin lomittua toisiinsa. Silti työttömyysturvamme perustuu edelleen tiukkaan kahtiajakoon yrittäjän ja palkansaajan välillä. Järjestelmä ei jousta rajapinnassa: henkilö on joko yrittäjä tai palkansaaja, väli- ja sekamuodot eivät ole mahdollisia.
Välimaastoon jäävän henkilön on itse valittava, kuuluuko hän palkansaaja- vai yrittäjäkassaan. Molempiin ei voi kuulua. Jos henkilö on vakuuttanut itsensä "väärässä" kassassa, hän voi jäädä työttömänä ilman ansiosidonnaista turvaa.
Selkeästi palkansaajapuolelle kuuluva henkilökin on ongelmissa, jos hänellä on useita työnantajia: ansiosidonnaisen työttömyysturvan edellytyksenä oleva työssäoloehto ei kerry, mikäli yksi työsuhteista ei työllistä vähintään 18 tuntia viikossa ja jollei palkka siitä ole vähintään 4 880 markkaa kuussa.
Useammasta samanaikaisesta työsuhteesta ehtoa ei voi kartuttaa, vaikka ne yhdessä yltäisivät minimirajojen yli. Työturvajärjestelmä pitää korjata vastaamaan paremmin työelämän monimuotoisuutta. Työssäoloehtoa pitäisi pystyä keräämään useasta samanaikaisesta työsuhteesta. Samoin tulisi selvittää, voisiko työssäoloehto kertyä palkansaaja- ja yrittäjäkassasta yhtä aikaa.
Tulisi myös selvittää, ovatko minimituntiraja ja palkkaraja ylipäätään perusteltuja, vai pitäisikö työssäoloehdon kertyä jo alhaisemmillakin tuloilla. Sama koskee myös yrittäjäkassaa, jossa vakuuttaminen edellyttää vähintään 4 222 markan tuloja.
Jos et tee mitään, et menetä mitään
Työssäoloehdon lisäksi toinen iso ongelmakenttä on yrittäjän ja palkansaajan välinen rajanveto, jota pitäisi pikaisesti selkiinnyttää. Ongelmia syntyy, kun osaksi omalla työllänsä tuloa hankkiva palkansaaja hakee työttömyysturvaa tai työtön palkansaaja alkaa hankkia omalla työllänsä lisätuloa.
Etukäteen ei voi aina tietää, milloin tulee luokitelluksi yrittäjäksi ja jää kokonaan ilman ansiosidonnaista. Päätöksen tekevät työvoimatoimikunnat.
Henkilö katsotaan päätoimiseksi yrittäjäksi, jos yritystoiminnan vaatima työmäärä on niin suuri, että se on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Vastaavasti vähäinen yritystoiminta on palkansaajallekin sallittua.
Suurta ja vähäistä työmäärää ei ole mitenkään määritelty, joten ratkaisu perustuu arvioon freelance-työn vaatimasta työmäärästä. Kriteeri on siten varsin epämääräinen ja soveltaminen vaihteleva.
Järjestelmä ei rohkaise palkansaajaa hankkimaan lisätuloa, koska silloin vaarantuu koko työttömyysturva. Voisi kärjistää: älä tee mitään, et menetä mitään.
Yrittäjyys pitäisi arvioida tulorajoin
Yksi vaihtoehto voisi olla se, että työmäärän arvioinnin sijasta päätoiminen yrittäjyys ratkeaisi tulorajan avulla tiettynä ajanjaksona.
Selkeämpi säännös mahdollistaisi palkansaajalle lisätulon hankkimisen ilman pelkoa siitä, että joutuu tietämättään ja tahtomattaan katsotuksi päätoimiseksi yrittäjäksi. Työttömyyskorvaus alenee lisätulon johdosta, joten myös yhteiskunnan kulut alenevat.
Epäselvää on myös, mihin yrityksen aloittamistoimiin voi työttömänä ryhtyä menettämättä työttömyyskorvaustaan. Yritystoimintaa harkitseva palkansaajaottaakin toimeentulostaan melkoisen riskin.
Tilanne tulisi selkiyttää luomalla säännökset siitä, mihin yrityksen aloittamistoimiin voi ryhtyä työttömyysturvaansa menettämättä. Myös ennakkolausunnon saamisen tulisi olla mahdollista. Pääsääntönä tulee toki edelleen olla se, ettei työttömyysturvalla rahoiteta yritystoimintaa.
Takaisinperintä kuitenkin vähenisi, jos henkilö pystyisi ennakolta tietämään, milloin hänet katsotaan yrittäjäksi. Kyse on siis myös oikeusturvasta.
Työvoimapolitiikassa on korostettava ihmisten omatoimisuutta. Näin ollen työllistymisen - myös lyhytaikaisen - pitäisi aina olla palkansaajalle kannattavaa. Nykyinen työttömyysturva valitettavan usein passivoi eikä rohkaise hankkimaan lisätuloa.
MINNA HELLE
14.7.2000
Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti ja Akavan lakimies.
