Verotuksen keventäminen ei uhkaa hyvinvointivaltiota
Kaikki tuntuvat Suomessa olevan yhtä mieltä siitä, että verotusta pitäisi keventää.
Veronkevennyksiä tavoitellaan paitsi niiden itsensä vuoksi myös siksi, että niiden arvellaan vähentävän työttömyyttä. Hallitus onkin ohjelmassaan sitoutunut maltillisiin noin 10-11 miljardin markan veronkevennyksiin vaalikauden aikana.
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ehdotti harkittavaksi tätä suurempiakin veronkevennyksiä osana uutta tulopoliittista ratkaisua. Hänen ehdotuksensa herätti kuitenkin myös vastustusta. Tärkeimpiä vasta-argumentteja ovat huoli hyvinvointivaltion säilymisestä ja talouden ylikuumenemisesta. Molemmat perustelut ovat järkeviä.
Periaatteessa on niin, että verotuksen aito keventäminen edellyttää vastaavia julkisten menojen leikkauksia. Menojen leikkaamisen taas pelätään varsin aiheellisesti merkitsevän uhkaa jo pitkään nälkäkuurilla olleen hyvinvointivaltion lisäkarsinnasta. Käytännössä tämä merkitsisi julkisten palvelujen ja tulonsiirtojen leikkaamista.
Ylijäämä mahdollistaa verohelpotukset
Leikkauksia ei kuitenkaan tarvita, jos valtiontalous on lähtökohtaisesti ylijäämäinen. Tällöin ylijäämä voidaan käyttää verohelpotuksiin eikä menoja tarvitse leikata. Tällainen suotuisa tilanne on nyt ensimmäisen kerran pitkään aikaan näköpiirissä sekä Suomessa että myös useassa muussa maassa. Valtiontalouteen on kehittymässä mittavia ylijäämiä lähivuosina, jos talouskasvu jatkuu. Jos kasvu on nopeaa, ylijäämistä tulee todella suuria.
Ylijäämää kasvattaa tulevaisuudessa kolme tekijää. Tärkein niistä on talouden kasvu, joka lisää valtion verotuloja, kun veropohja kasvaa. Toiseksi työllisyyden paraneminen alentaa työttömyyttä ja työttömyydestä aiheutuvia julkisia menoja. Kolmanneksi valtion korkomenot supistuvat lähivuosina ylijäämien, yksityistämistulojen ja pitkien korkojen laskun vuoksi.
Seuraavien neljän vuoden aikana nämä tekijät parantavat valtiontalouden vuosittaista rahoitustasapainoa yhteensä noin 40-50 miljardilla markalla.
Tästä summasta luvatut työtulojen verotuksen kevennykset nielevät noin 10 miljardia. Pelivaraa näyttää niiden lisäksi jäävän vielä tuntuvasti. Jos muita kuin korko- ja työttömyysmenoja kasvatettaisiin reaalisesti kaksi prosenttia vuodessa, jää ylijäämää vielä noin 15-25 miljardia markkaa. Ylijäämästä tulee suurempi, jos tulonsiirtoja ei reaalisesta koroteta lainkaan.
Tulevaisuuden menopaineisiin varautuminen edellyttää jatkuvasti ylijäämäistä valtiontaloutta, joten odotettavissa olevia ylijäämiä ei ole järkevää käyttää kokonaan. Lisäksi on syytä muistaa, että kuluvasta vuodesta on muodostumassa vasta ensimmäinen aito ylijäämävuosi.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että verotusta voitaisiin keventää lähivuosina aiottua enemmän - ja siitä huolimatta turvata julkisten menojen reaalinen taso (tai jopa maltillinen kasvu) sekä valtiontalouden kohtuullinen ylijäämä. Talouden kehityksestä ja valtiontalouden menokehysten pitävyydestä riippuu, kuinka suuri tämä ylimääräinen veronkevennysvara vuotta kohden laskettuna on.
Kulutusjuhlaa ei näköpiirissä
Veronkevennysten yhdistäminen suhdanteita tasaavaan talouspolitiikkaan on vaikeaa. Veroja pitäisi laskea laskusuhdanteessa ja nostaa noususuhdanteessa. Näin suhdannevaihteluja voitaisiin vaimentaa.
Tämän logiikan mukaan verotusta pitäisikin Suomessa tällä hetkellä kiristää, koska talouskasvun ennustetaan jatkuvan niin ripeänä, että ylikuumeneminen uhkaa. Tällainen politiikka johtaisi kuitenkin nykyisillä kasvunäkymillä järjettömän suuriin budjettiylijäämiin tai poliittisten paineiden purkautuessa liian nopeaan julkisten menojen kasvuun.
Yksi selitys valtiontalouden nykyiseen hyvään tilaan ja veronkevennysmahdollisuuteen on se, että laman aikana ei harjoitettu suhdanteita tasaavaa veropolitiikkaa. Päinvastoin, verotusta kiristettiin. Laman aikana poliitikot myös lupasivat, että parempina aikoina verotusta voidaan keventää. Parempien aikojen nyt koitettua uhkana pidetään talouden ylikuumenemista, jos verotus kevenee.
On kuitenkin kyseenalaista, onko Suomen kansantalous ylikuumentumassa. Työttömiä on edelleen paljon. Korkojen nousu on hillinnyt lainanoton kasvua eikä velkavetoista kulutusjuhlaa ole näköpiirissä.
Bruttokansantuotteen nopea kasvu johtuu ensi sijassa viennin ennätyskasvusta. Sen sijaan yksityisen kulutuksen kasvu on laman jälkeisinä vuosina ollut varsin maltillista - noin kolme prosenttia vuodessa.
Verotuksen asteittainen keventäminen lähivuosina voisi kiihdyttää yksityisen kulutuksen kasvun neljään prosenttiin vuodessa. Kasvu olisi kuitenkin edelleen maltillista, varsinkin jos otetaan huomioon yksityisessä kulutuksessa lamavuosina tapahtunut lähes kymmenen prosentin pudotus. Ylikuumenemista ei välttämättä tapahdu ennen kuin talous on saavuttanut lamaa edeltäneen kasvutrendin.
Verokevennyksiä on myös mahdollista suunnata niin, että ne kasvattavat työvoiman tarjontaa ja siten vähentävät talouden ylikuumenemisen riskiä. Monet asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että tämän tavoitteen kannalta parhaiten toimivat sellaiset verohelpotukset, jotka keventävät pienituloisten palkansaajien tuloverotusta ja palvelualojen työnantajien sosiaalivakuutusmaksuja.
Tällaiset veronkevennykset eivät myöskään kasvata tuloeroja. Jos keveämpi verotus kannustaa useampia ihmisiä aktiivisiksi työnhakijoiksi ja lisää yritysten työvoiman kysyntää, talouden tuotantopotentiaali kasvaa ja ylikuumenemisen uhka siirtyy tuonnemmaksi.
JAAKKO KIANDER
14.7.2000
Kirjoittaja on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja.
