|
14.7.2000 Juna meni jo?
Jäätteenmäki hälventää pyrkimysten ylle mahdollisesti heitettäviä epäluuloja sanomalla, että olisi keskityttävä suuriin asiakokonaisuuksiin valtapoliittisen näkökulman sijasta. Ainoaksi maininnan arvoiseksi asiakokonaisuudeksi jää kuitenkin aluepolitiikka. Porvariyhteistyölle oli viimeksi tilauksensa presidentinvaalien toisella kierroksella. Aho taustajoukkoineen onnistui kuitenkin kampanjoimaan itsensä loitolle porvareista. Tuon tilaisuuden jälkeen keskustan suunnalta on tullut vain pyhäpuheidenomaisia tarjouksia yhteistyöhön ja hanke näytäänkin asiallisesti ottaen kuopatun. Seuraava mahdollisuus yhteistyön virittämiseen olisi luonnollisesti kunnallisvaalien yhteydessä, mutta ainakin vaaliliittostrategiat osoittavat, että puolueet menevät vaaleihin mieluummin omilla listoillaan tai korkeintaan sirpalepuolueiden kanssa vaaliliittoja tehden kuin keskenään. Presidentinvaalien jälkeen matkan varrella, ulko- ja sisäpolitiikassa, on ollut joukko hankkeita, joissa porvarikenttä olisi voinut lyöttäytyä yhteen. Ulkopolitiikan saralta ainoaksi näkyväksi asiaksi voidaan kirjata Keskustan ja Kokoomuksen samansuuntainen kanta EU:n 14 jäsenmaan Itävallan vastaiseen boikottiin. Sisäpolitiikassa puolueet ovat hiihtäneet toinen hallituksen, toinen opposition latuja. Ja kuin vakuudeksi sille, että asetelmat vakiintuvat ennalleen tulivat jo puolueiden kesäkuunkin kannatusluvut. Viimeisimmässä mittauksessa puolueet ovat jälleen lähes tasavahvat ja runsaan vuoden takaisten eduskuntavaalien mukaisissa asemissa. Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". Näyttää kuitenkin siltä, että tämä Jäätteenmäen kesäinen yrityskin yhteistyön aikaansaamiseksi jää huutavan ääneksi korvessa. ILPO KIURU
Camp Davidin historiallinen rauha?
Neuvotteluista ei povata helppoja, sillä ratkaistavana on koko joukko yksityiskohtaisia asioita alkaen uudisasutuksesta ja päätyen suuriin valtiollisiin kysymyksiin. Lisäksi pääministeri Barakilla on takanaan tuore kansanedustuslaitos Knessetin antama epäluottamuslause. Palestiinalaisten joukossa vastaavasti on viljalti niitä, jotka toivovat Arafatin epäonnistuvan. Toisaalta poliittiset paineet ovat kovat, sillä valtiomieshaluja lienee useammallakin. Erityisen kovina paineet kohdistuvat Clintoniin, joka halunnee historiaan muutenkin kuin Lewinsky-suhteensa ansiosta. Yhdysvalloille rauhan aikaan saaminen olisi yksi uusi sulka hattuun maailmanpolitiikan järjestelijänä. Palestiinalaiset ovat joka tapauksessa ilmoittaneet julistavansa Palestiinan itsenäiseksi 13. syyskuuta huolimatta siitä, saadaanko sopimus sitä ennen aikaan vai ei. Alueella, jossa kriisi on kestänyt yhtämittaisesti 52 vuotta, ei tulisi kovin helposti asettaa uusia määräaikoja. Israelin parlamentista saattaa muodostua yksi rauhansopimuksen ongelma. Parlamentissa on koko joukko ortodoksijuutalaisia ja muita fundamentalisteja. Tämä joukko ei tee rauhanprosessista vähääkään helpompaa. Joka tapauksessa olisi suotavaa, että maailmassa Camp Davidin tapaamisen jälkeen olisi yksi kriisipesäke vähemmän. TIMO KERVINEN
|