Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Pääomapako Venäjältä jatkuu edelleen



Laaja pääomapako Venäjältä ulkomaille jatkuu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkijoiden mukaan edelleen voimakkaana.


Pääomien pako hidastui elokuussa 1998 tapahtuneen ruplan kurssin romahduksen jälkeen, mutta on sen jälkeen kiihtynyt uudelleen. Näin arvioivat tutkijat Prakash Loungani ja Paolo Mauro IMF:n julkaisemassa Venäjän pääomapakoa käsittelevässä tutkimuksessa.

Pääomaliikkeiden valvonnan kiristäminen vuonna 1998 auttoi vain tilapäisesti hidastamaan pääomapakoa. Se on Lounganin ja Mauron mukaan saanut uutta puhtia raakaöljyn hinnan noususta, joka on lisännyt mahdollisuuksia pääomien laittomaan siirtämiseen Venäjältä ulkomaille.

- Pääomapako näyttää vuodesta 1994 lähtien olleen äärimmäisen suurta. Pakovirta nousi hyvin korkeaksi vuosina 1996-1997 ja on sen jälkeen pysynytkin korkeana, totesivat Loungani ja Mauro.
He laskevat Venäjän keskimääräiseksi vuotuiseksi pääomapaoksi vuodesta 1994 alkaen noin 20 miljardia dollaria. Pääomapako oli 150 dollaria jokaista venäläistä kohti vuodessa.

Tämän arvion mukaan Venäjän pääomapako vuosina 1994-2000 nousisi noin 140 miljardiin dollariin. IMF:n viime vuosikymmenen puolivälissä julkaisemassa tutkimuksessa arvioitiin, että vuosina 1991-1993 Venäjältä pakeni ulkomaille 21 miljardia dollaria.

Koko vuosikymmenen aikana pääomapako nousisi siten jo yli 160 miljardiin dollariin. Tämänhetkisen dollarin kurssin mukaan summa vastaa lähes 1 000 miljardia markkaa.


Venäjä eroaa muista siirtymätalouksista

Venäjän pitkään jatkunut ja edelleen jatkuva pääomapako on Lounganin ja Mauron mukaan poikkeustapaus siirtymätalouksien joukossa. Muissa siirtymätalouksissa pääomapako oli selvästi vähäisempi ja kesti vain muutaman vuoden. Sen jälkeen pääomavirta kääntyi ja ne alkoivat saada pääomaa ulkomailta.

Kuudessa Keski-ja Itä-Euroopan maassa keskimääräinen pääomapako oli 15 dollaria henkeä kohti eli kymmenesosa Venäjän tasosta. Kroatian, Unkarin, Puolan, Tshekin, Slovakian ja Slovenian pääomavirrat kääntyivät tutkijoiden mukaan jo vuonna 1993. Vuosina 1993-1998 niiden ulkomailta saama pääomavirta nousi keskimäärin 75 dollariin henkeä kohti.

Baltian maiden kehitys kulki tutkijoiden mukaan samaa uraa kuin Itä-Euroopan maissa, vaikka niiden käänne ajoittui paria vuotta myöhemmäksi. Venäjän pääomapaon kesto on jo ylittämässä Meksikon vuoden 1982 velkakriisiä seuranneen Latinalaisen Amerikan pääomapaon, joka kesti lähes vuosikymmenen.

Venäjä on useiden muidenkin tutkimusten perusteella poikkeustapaus siirtymätalouksien joukossa. Loungani ja Mauro huomauttavatkin, että Venäjä on laajempaa maksutasetta tarkasteltaessa usean vuoden ajan ollut ainoa pääomaa vievä siirtymätalousmaa.


Sekava tilanne ja korruptio pääsyyt

Perussyynä Venäjän jatkuvaan pääomapakoon ovat IMF:n tutkijoiden mukaan Venäjän sekasortoinen poliittinen tilanne, sekava talouspolitiikka, konfiskatorinen verojärjestelmä, maksukyvytön pankkijärjestelmä, laajalle levinnyt korruptio ja heikko omaisuuden suoja. Luottamusta yhteiskuntaan ja talouteen syö eritoten laajamittainen korruptio.

Venäjän viennin keskittyminen öljysektorille on tehnyt siitä yhden maan pääomapaon keskeisistä kanavista. IMF:n tutkijat Stanley Fisher ja Ratna Sahay arvioivatkin, että "öljyn kirous" on hyvä selitys Venäjän uudistusten hitauden, korruption ja pääomapaon muodostamalle kolmiyhteydelle.

Pääomapako Venäjältä ulkomaille ei Lounganin ja Mauron mukaan lopu ennen kuin sen perussyihin puututaan. Pääomaliikkeiden vapauttaminen on heidän lisäkseen keskipitkällä aikajänteellä myös välttämätöntä.

Venäjän valuuttasäännöstelyn kiristäminen vuonna 1998 ei hillinnyt pääomapakoa. Sen sijaan se johti tutkijoiden mukaan korruption lisääntymiseen.

Nopeaa ratkaisua pääomapakoon ei tutkijoiden mukaan ole näköpiirissä. Kokemukset muista siirtymätalouksista osoittavat heidän mukaansa kuitenkin, että pääomavirta on mahdollista kääntää muutaman vuoden aikana. Se edellyttää pääomapaon perussyihin puuttumista, todellisia talousuudistuksia, rahoitusjärjestelmän vahvistamista, hyvää hallintoa ja toimivaa verojärjestelmää sekä energiasektorin eturyhmien pitämistä aisoissa.

STT-IKK
14.7.2000


Ulkomaat -sivulle