Päivittäistavaroiden verkkokauppa etenee, asiakkaille oma ruokapostilaatikko
Lemmenkipeitä tekstiviestejä naputteleva nuoriso haluaa perheen perustettuaan naputella ruokatilaukset verkkokaupasta ja kotiin palattuaan valita omasta ruokapostilaatikosta, mitä tänään syödään. Näin uskotaan S-ryhmässä, joka käynnistää toukokuussa uuteen logistiseen ajatteluun nojaavan verkkoruokakauppakokeilun.- Noin kolmasosa päivittäisistä ruokaostoista siirtyy verkkokauppaan kymmenen vuoden kuluessa, uskoo konsernijohtaja Jere Lahti.
Teknologiayhteiskunta muuttaa monia asioita, mutta perustoiminnot kuten syöminen säilyvät. Ruokaostojen tekeminen verkossa ei ole yleistynyt siitä syystä, että kuljetusten logistiikka on suunniteltu perinteiselle kaupankäynnille.
Mutta mitäpä ei uuden talouden nörtti-insinööri keksisi, kun tarvittavat yhteistyötahot antavat mahdollisuuden. Tällä kertaa tarjolla on postilaatikko, joka on samalla jääkaappi, ja jolla ei käy kuka tahansa napostelemassa, vain oman huushollin nälkäiset.
Kauppareissut syövät kallista aikaa
Suomalaiset käyvät ruokakaupassa keskimäärin 4,3 kertaa viikossa. Arkisin siihen tärvääntyy aikaa keskimäärin 48 minuuttia, viikonloppuisin 58 minuuttia. Tästä ajasta suurin osa eli 57 prosenttia vietetään autossa matkalla kauppaan tai sieltä pois. Loppuaika kuluu tavaroita kerätessä, kassajonoissa ja kassien raahaamisessa autoon.
Yleensä kuluttajat eivät miellä, että kauppareissut maksavat heille aikaa ja rahaa, kuluttavat ympäristöä ja lisäävät liikenteen haittoja. Kotiinkuljetus tulisi monilla mittareilla sittenkin kuluttajille ja yhteiskunnalle edullisemmaksi.
Ruokatavaroiden ostaminen verkon kautta on kuitenkin törmännyt siihen, että kaupan logistista järjestelmää ei ole rakennettu sähköistä kaupankäyntiä varten.
Tämän esteen ohittamiseksi ruokapostilaatikkoa varten on ollut yhteistyössä viisi tahoa. S-ryhmä vastaa kokeilun koordinoinnista ja toimittaa tavarat, Helsingin Osuuskauppa HOK verkkokauppapalveluiden tuottamisesta, keräilystä ja jakelusta, Teknillinen korkeakoulu tutkimustyöstä ja Hollming Oy yhdessä tytäryhtiönsä Norpe Oy:n kanssa ruokapostilaatikkokonseptin kehittämisestä ja laitetoimituksista.
Jääkaappi omalle pihalle
Raumalaisen Hollming Oy:n kehittämä ruokapostilaatikko on sähkökaappia muistuttava kaappi, jonka voi sijoittaa pientaloalueella aidanvierustalle, uudistaloissa kuten lämmönjakeluhuoneen tai vastaavan ja kerrostaloissa kenties kellaritiloihin tai pihan parkkiruutuun.
Maisemallisesti se ei ole välttämättä kaunistus, mutta samaan tapaan kuin jätehuollollekin on taloyhtiöissä löydettävä sijoituspaikka, voi ruokapostilaatikoillekin hyvällä suunnittelulla löytyä järkevä sijoituspaikka.
Ruokapostilaatikon sisuksissa on tietokone, joka avaa tiettyjen lukitusjärjestelmien avulla ovet vain tilausten toimittajalle ja ruokapostilaatikon omistajalle.
Kuluttaja voi tilata haluamansa tuotteet Internetin kautta silloin kuin hänelle sopii. Kenenkään ei tarvitse olla kotona, kun ruokatoimitukset saapuvat, sillä ruokapostilaatikko on kylmäkaluste, jossa on tilat pakasteille, jääkaappilämpötilaa vaativille tuotteille ja 8-10 asteen osasto eli ns. banaanilämpötila.
Tavarat pakataan tuoteryhmittäin muovilaatikoihin ja sinetöidään niin, ettei kuljetuksen aikana kukaan pääse vohkimaan herkkuja.
Laatikoiden ei pitäisi kulkeutua vääriin paikkoihin, sillä kuljettaja voi käsiskannerilla laatikkoa osoittamalla tunnistaa, kenelle laatikko kuuluu.
Nykyversiossaan yhden talouden oma ruokapostilaatikko on tilavuudeltaan noin parisataalitrainen. Kokeilun tavoitteena on selvittää, kuinka suuria kertaostoja suomalaisperhe on halukas tekemään ja minkälaisia tuotteita tilataan. Väestö ikääntyy ja sinkkutaloudet ovat tätä päivää, joten kokoja ehkä tarvitaan useampia.
Kylmäketju kaupasta asiakkaalle
Kuljetusten kylmäketju voidaan taata, sillä tavarat kuljetetaan jäähdytysautoista suoraan keskusvarastolta. Jos asiakas tilaa paaleittain vessapaperia, vaippoja ja pojalle uuden lätkämailan ruokapostilaatikko on nykymuodossaan liian pieni.
Hollming Oy:n konsernijohtaja Risto Salo esitteli ruokapostilaatikkoa torstaina Espoossa. Hänen mukaansa se ei ole kassakaappi, mutta mahdollisia nälkäisiä varkaita ajatellen vaikeasti avattava, irrotettava, painava ja vailla kantokahvoja.
Kaikkein edullisinta sekä kaupan että kuluttajan kannalta olisi, jos ostoksia toimitetaan kerran viikossa, ja niin, ettei toimitusten tarvitse olla perillä tiettynä kellonaikana.
Tämä järjestely antaisi mahdollisuuden rakentaa järjestelmän, jossa kuljetusautot eivät joudu ajamaan edestakaisia matkoja vain siksi, että asiakas haluaa tavarat tietyllä kellon lyömällä.
Ruokapostilaatikko on auki kaiken aikaa ja on samalla jääkaappi. Lukittava laatikko on samalla myös lisäsäilytystilaa.
Suomalaisperheet tilannevat ruokatavaroita 500-800 markan arvosta kerralla. Toukokuusta syyskuuhun kestävän kokeilun aikana tämäkin arvio täsmentyy.
Peltomarketit uhanalainen laji
Konsernijohtaja Jere Lahden mukaan on selvää, että verkkoruokakaupan kehittyessä alkaa vähittäiskauppojen pudotuspeli. Hän ounastelee samantyyppistä kehitystä kuin on nähty elokuvateattereiden osalta.
Televisio ja video kuihduttivat teattereita siihen saakka, kunnes ala havahtui tarjoamaan uutta palvelukonseptia. Teattereita yhdistettiin palatsimaisiksi kokonaisuuksiksi, joissa on tarjolla asiakkaiden viihdykkeeksi muutakin kuin popcornia.
Kaupan jättejä vastaan on Lahden mukaan mahdollista kilpailla verkottumalla joustavasti. Kauppiaat joutuvat keksimään keskinäistä yhteistyötä lisääviä luovia ratkaisuja.
Kauppa on joka tapauksessa suurten muutosten edessä, sillä teknologisesta kehityksestämme huolimatta Suomi on jäljessä tässä suhteessa maailmanmenosta. Jo nyt 400 suurinta kauppaa ja supermarkettia vastaa puolesta Suomen ruokakaupasta, vaikka maassa on noin 4200 vähittäisruokakauppaa.
Amerikkalaisista aikuisista noin 60 prosenttia on tutkimusten mukaan sitä mieltä, että ruokaostoksilla käyminen on lähinnä riesa ja vähintään 70 prosentilla kahden palkansaajan talouksista on tietokone.
Tähän yhdistelmään perustuvat olettamukset, että sähköinen ruokaostelu kasvaa lähitulevaisuudessa räjähdysmäisesti. Suomalaisten kuluttajien tottumukset voivat olla tiukemmassa, mutta uusi tietokonesukupolvi suosii todennäköisesti vaivattomia ratkaisuja.
MARGIT HARA
14.4.2000
