Nicaragua - koettelemuksia koettelemusten perään
Hirmumyrskyn jälkiä korjataan edelleen Nicaraguassa
En haluaisi koskaan muistella sitä päivää, kun meitä kohtasi niin suuri murhe, parahtaa Rosa Norma Rivera Castillo. Hän kertoo pohjoisnicaragualaisen Yalagüinan kylän kauhun hetkistä lokakuussa 1998 - vuosisadan pahimman hirmumyrskyn, Mitchin, iskiessä Väli-Amerikkaan.Pelkästään Nicaraguassa sai yli 3 000 ihmistä surmansa ja lähes miljoona ihmistä hakeutui hätämajoitukseen. Arviolta 30 000 asuntoa ja valtava määrä pienviljelmiä ja teitä tuhoutui tai vaurioitui.
Konservatiivinen presidentti Arnoldo Aleman kieltäytyi päiväkausia - ilmeisesti jonkinlaisista kunniasyistä ja useiden ministereiden vetoomuksista huolimatta - aloittamasta evakuointia ja julistamasta kansallista hätätilaa, joka oli edellytys ulkomaiselle katastrofiavulle.
Sellainen olisi (maata vuosina 1979-90 hallinneiden vasemmistolaisten) sandinistien tapaista, hän sanoi. Aleman vakuutteli televisiossa, että kyse on vain ohimenevistä tihkusateista.
Tuhoisat tulvat tulivat siten yllätyksenä monelle nicaragualaiselle. Alejandro Pilchen perhe Rosan naapurista pelastui hädin tuskin.
- Satoi kovasti ja joki tulvi maantielle. Kello puoli seitsemältä illalla tuli eräs tyttö juosten ja huusi "Juoskaa, juoskaa!" Mekin aloimme juosta. Kiipesimme ylemmäksi ja ylemmäksi ja olimme koko yön märkinä, hän kertoo. Pilchet viettivät kaksi päivää kukkulalla.
Rosa Norma Rivera Castillo ei menettänyt ketään perheenjäsentään, mutta tulvan pyörteet veivät hänen puolivuotiaan veljentyttärensä äidin sylistä.
- Tunsimme sen kuin omassa lihassamme.
- Minusta tuntui hyvin surulliselta ja pahalta, ettei meillä tulisi koskaan enää olemaan kotia. Nyt me olemme hyvin tyytyväisiä, kun kansat ovat yhdessä auttaneet meitä, hän sanoo.
Uudet kodit Suomen avulla
Syynä tyytyväisyyteen on se, että Suomen Nicaraguan asiainhoitaja Heidi Pihlatie oli muutamaa hetkeä aiemmin vihkinyt käyttöön uudet talot 27 perheelle kilometrin parin päässä tuhoutuneesta Yalagüinan kylästä runsaat 50 kilometriä Estelin kaupungista pohjoiseen.
Samanlaiset vihkiäiset pidettiin maaliskuun lopulla myös kahdessa muussa kylässä, Totogalpassa Ocotalin lähellä sekä syrjäisessä Santa Mariassa aivan Hondurasin rajan lähellä. Niissä vihittiin 141 taloa.
Talot on rakennettu niillä 5 miljoonalla markalla, jotka Suomi myönsi vuosiksi 1998-99 hirmumyrsky Mitchin tuhojen korjaamiseen myrskystä eniten kärsineessä Pohjois-Nicaraguassa. Kaikkiaan rakennetaan 250 asuntoa.
Suomen yhteistyökumppaneina ovat lähinnä alueen kunnat, useat kansalaisjärjestöt sekä YK:n kehitysohjelma (UNDP), joka koordinoi ja valvoo hankkeen toteutusta.
Asukkaat ovat pääasiassa itse suunnitelleet ja rakentaneet uudet kotinsa avustus- ja kansalaisjärjestöjen sekä viranomaisten opastuksella ja tuella.
Mistä toimeentulo köyhistä köyhimmille?
Vaikeudet eivät ole kuitenkaan ohi. Mitch tuhosi pienviljelmät, myös siemenviljan, ja siten hyvin monen ihmisen mahdollisuudet toimeentuloon. Rosa Norma Rivera Castillokin ansaitsi elantonsa kastelemalla taimitarhoja. Nyt hänellä ei ole työtä, sillä Yalagüinaan järjestetty juomavesi on liian kallista käytettäväksi kasteluun.
Nicaragua on läntisen pallonpuoliskon köyhin maa Haitin jälkeen ja eniten hirmumyrskystä kärsivät juuri köyhän Pohjois-Nicaraguan asukkaat. Monet lapset ovat aliravittuja ja lähes kaikki asukkaat mainitsevat oma-aloitteisesti köyhyyden, kun heidän kanssaan keskustelee.
Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto on tästä syystä myöntänyt 10 miljoonaa markkaa jälleenrakennushankkeen toiseen vaiheeseen, joka käynnistyy tänä vuonna ja jatkuu vielä vuoteen 2003. Tässä vaiheessa keskitytään ihmisten toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen. Säästämistä kannustetaan ja ihmisille annetaan mahdollisuus ottaa lainoja.
Nicaragua - koettelemuksia koettelemusten perään
Nicaragua on harvinaisen paljon kärsinyt sekä ihmisen ja että luonnon aiheuttamista katastrofeista. Jo diktaattori Anastasio Somozan ja sissijohtaja Augusto Sandinon joukkojen välisessä sodassa 30-luvulla kuoli yli 20 000 ihmistä.
Sandinistien voitokas sissisota Somozan poikia, Luisia ja Anastasiota, vastaan 60- ja 70-luvuilla vaati arviolta 50 000 ihmishenkeä ja Yhdysvaltain tukemien oikeistolaisten contrasissien sota 80-luvulla vaati puolestaan 60 000 uhria.
Vuonna 1972 surmasi maanjäristys arviolta 30 000 ihmistä ja lähes tuhosi pääkaupungin Managuan. Nicaragua on sen jälkeen ja sitä ennenkin kärsinyt tulivuoren purkauksista ja myrskyistä.
Vuonna 1998 ennen hirmumyrsky Mitchiä, El Nino -sääilmiö aiheutti ensin tuhoisan kuivuuden ja sen vastakohta, La Nina, pitkän sadekauden.
Nicaragualla on myös toisenlaisia ongelmia. Suuri osa vuoden 1972 uhreille tarkoitetusta kansainvälisestä avusta päätyi diktaattori Anastasio Somoza Debaylen taskuihin. Mitchin jälkeen oikeistolainen presidentti Arnoldo Aleman yritti ohjailla avustusrahoja pääasiassa oman puolueensa, liberaalien, hallitsemille kunnille.
Ulkomaiset avunantajat, mm. Suomi ja muut Pohjoismaat sekä YK:n kehitysohjelma (UNDP), ovat kuitenkin terästäytyneet ja pitävät nyt hyvin tarkkaan huolta siitä, että apu joutuu oikeisiin käsiin.
Apua tarvitaan, sillä Nicaragua on maailman köyhimpiä maita: sen bruttokansantuote oli vuonna 1997 noin 410 dollaria (runsaat 2 500 markkaa) henkeä kohti (Suomen bkt oli yli 20 000 dollaria eli yli 120 000 markkaa). Virallisen kehitysavun osuus Nicaraguan bruttokansantuotteesta on runsaat 60 prosenttia.
STT-IA
14.4.2000
