Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

14.1.2000

Suoraan toiselle kierrokselle

Presidentinvaaleissa äänet keskittyivät selvästi kahdelle ehdokkaalle jo vaalien ensimmäisellä kierroksella. Kansalaiset siirtyivät ikään kuin suoraan vaalien toiselle kierrokselle.

Sellainen perinne, että äänestäjät olisivat puolueuskollisia ja äänestäisivät ainakin ensimmäisellä kierroksella kannattamansa puolueen ehdokasta katkesi nyt - ja kenties lopullisesti.

Tämä on suoran kansanvaalin luonteen mukaista.

Toiselle kierrokselle menevät erittäin selvin lukemin Esko Aho ja Tarja Halonen. Kumpikin on saanut huomattavasti ääniä yli puoluerajojen. Myöskään perinteinen jako sosialisteihin ja ei-sosialisteihin ei näissä vaaleissa merkinnyt mitään. Se ei merkitse mitään myöskään toisella kierroksella.

Kokoomuksen ehdokas Riitta Uosukainen kävi työteliään ja mallikkaan kampanjan. Uosukainen uhrautui puolueensa hyväksi tilanteessa, jossa puheenjohtaja Sauli Niinistö omiin ymmärrettäviin syihinsä vedoten oli ehdokkuudesta kieltäytynyt.

Tässä Uosukainen menetteli isänmaallisesti ja teki palveluksen puolueelleen. Myös puolueen kenttäväki teki työtään uutterasti ja yksimielisesti.

Kokoomuksessa olisi jonninjoutavaa ryhtyä jossittelemaan sillä, mitä olisi tapahtunut jos, ja jos, ja jos. Puolueelle ei ole ensiarvoisen tärkeää, että juuri sen edustaja saa haltuunsa Tasavallan Presidentin tehtävät. Kaikista vaaleista presidentin vaali on sittenkin puolueen kannalta vähäarvoisin vaali.

Toisen kierroksen sisään rakennettuun luonteeseen kuuluu spekulaatio siitä, mihin ne puolueet ohjaavat äänensä, joiden ehdokas ei selviytynyt toiselle kierrokselle. Tämäkin spekulaatio on pelkkää ajanvietettä ja kolpakkostrategiaa.

Suoran kansanvaalin luonteeseen kuuluu, että äänestäjät tekevät päätöksen itse ilman, että he ottaisivat ohjausta muutoin kannattamiltaan puolueilta. Voivathan puolueet suosituksia antaa, mutta äänestäjien käyttäytymisen kannalta niillä ei ole merkitystä.

Ainakin olisi erikoista, jos yksilökeskeisyyttä arvostava Kokoomus ryhtyisi nyt antamaan suosituksia siitä, tulisiko kokoomuslaisten äänestää Ahoa tai Halosta.

Kokoomuksen osalta voi myös ennustaa, että poliittinen osto- ja myyntiliike ei juuri nyt ole auki. Kokoomuslaiset osaavat tehdä oman valintansa Ahon ja Halosen - tai tyhjän lipun - välillä ilman ohjaustakin, eikä tuo valinta ole kaikilla samanlainen.

Siitä voimme olla tyytyväisiä, että tulipa valituksi Aho tai Halonen, niin Suomi saa sellaisen presidentin, joka tehtävistään hyvin selviää.

TIMO KERVINEN
16.1.2000

Kuinka suhtautua gallupeihin?

Helsingin Sanomien torstaina julkaisema mielipidemittaus luonnollisesti hämmentää monien kokoomuslaisten mieltä. HS-Gallupin mukaan Esko Aho ja Tarja Halonen olisivat ottaneet muihin ehdokkaisiin nähden sellaisen kaulan, että presidentinvaali olisi näiden kahden ehdokkaan välinen mittelö.

Kuinka tällaisiin mittauksiin pitäisi suhtautua?

Olisi naivia olla välittämättä mielipidemittauksista tai kuitata ne vähättelemällä, jotka ovat yhä tärkeämpi osa politiikkaa. Mittausten avulla seurataan kansalaismielipidettä ja niiden avulla saadut tulokset myös ohjaavat poliittista toimintaa alati enemmän ja enemmän.

Mittausten avulla ei saada etukäteen selville vaalitulosta. Mittausten avulla saadaan sen sijaan virhemarginaalin puitteissa selville, mitä mieltä kyselyyn tavoitetut ja kantansa siinä ilmaisseet kansalaiset sanovat olevansa.

Mittaukset eivät kuitenkaan ohjaa ainoastaan poliitikkojen käyttäytymistä. Ainakin presidentinvaali on siinä määrin henkilövaali, että ne ohjaavat myös äänestäjien käyttäytymistä. Jo viime presidentinvaaleissa oli nähtävissä, että äänestäjillä oli valmius muuttaa omaa aiottua äänestyskäyttäytymistään aina viime hetkiin saakka.

Äänestäjät ovat ottaneet itselleen sen oikeuden taktikoida, joka ennen kuului valitsijamiehille, eikä tämä gallupien vastaisia sotia julistamalla muuksi muutu. Kun tämä äänten myyntioikeus on otettu poliitikoilta pois, on muuttunut tyhjänpäiväiseksi myös spekulointi sillä, kenelle kukin äänensä testamenttaa tai myy.

Mielipidemittausten kanssa on opittava elämään. Ei niiden vuoksi pidä pitää ennen aikaisia voitonjuhlia sen enempää kuin pukeutua tuhkaan ja säkkiinkään.

Joissakin maissa vaaleja edeltää karanteeniaika, jona mittauksia ei saa julkaista. Sellaisen käyttöönotto meillä olisi sekä hätävarjelun liioittelua että helposti kierrettävissä oleva rajoitus.

Kokoomus tekee nyt oikein, kun se ei vedä gallupeista pölyä sieraimiinsa vaan jatkaa omaa vaalityötään Riitta Uosukaisen puolesta aina siihen saakka, kun uurnat sinetöidään.

TIMO KERVINEN
14.1.2000