Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta 40-vuotias

Rauhamäki: Kunnallisvaalit Tuhatkunnan ja ylioppilaskuntien haaste

Opiskelijapolitiikasta Rauhamäki pitää kaudellaan keskeisinä koulutuspolitiikkaan liittyviä kysymyksiä, mutta painottaa myös vuonna 1960 perustetussa Tuhatkunnassa perinteisesti ylläpidettyä keskustelua aatteesta.

Rauhamäki luonnehtii johtamaansa järjestöä aktiiviseksi, mutta myös kriittiseksi toimijaksi, vaikka parannettavaa hänen mukaansa aina löytyykin.

Hän soisi poliittisen vaikuttamisen opiskelijapiireissä voimistuvan nykyisestä, mutta uskoo, että radikalismin aika on ohi. Rauhamäen mukaan sen ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa poliittisesta aktiivisuudesta luopumista.

Ammattikorkea, opintotukiasiat ja yliopistolaki merkittävimpiä

Rauhamäen puheenjohtajakaudella kokoomus vahvisti selvästi asemiaan opiskelijapolitiikassa.

- Huomioitavaa on kokoomuksen kannatuksen yleinen kasvu ja Tuhatkunnan loistava vaalivoitto edustajistovaaleissa syksyllä 1997. Se onnistuttiin kohtuullisen hyvin säilyttämään myös viime vaaleissa syksyllä 1999.

Rauhamäki pitää Olli-Pekka Heinosen opetusministerikautta hedelmällisenä yhteistyön kannalta.

- Koulutuspolitiikka on olennainen osa Tuhatkuntaa. Kun opetusministeri oli omasta puolueesta suurimman osan aikaa, se oli luonnollisesti helpompaa aikaa kuin mitä nyt on edessä tai mitä kuluvana vuonna oli nähtävissä Tuhatkunnan kannalta, Rauhamäki luonnehtii.

Hän toteaa koulutuspolitiikan kentän muuttuneen viime aikoina voimakkaasti.
- Merkittävää oli ammattikorkeakouluverkoston kasvaminen ja sen vakiintuminen osaksi suomalaista korkeakoulujärjestelmää. Kolmessa vuodessa ehti tapahtua paljon.

- Opiskelijapolitiikassa suurimmat asiat olivat opintotuen Tanskan malli, eli opintotuen tarveharkinnan kokonaisuudistuksen toteutuminen, joka tuli heti kauden alussa 1997 ja opintotuen tarveharkinnan kokonaisuudistus, samoin kuin koululainsäädännön kokonaisuudistus, ennen kaikkea uusi yliopistolaki.

- Iso asia oli myös koulutustukikeskustelu, eli se, minkälaisen tuen varassa ihmiset kouluttautuvat. Viimeisimpänä oli tämä budjettiriihestä alkanut asumislisäproblematiikka, Rauhamäki sanoo.

- Yliopistolaista päällimmäisenä jäi mieleen ylioppilaskuntien automaattijäsenyys ja siitä syntynyt kiistely varsinkin puolueen sisällä.

Aate elää Tuhatkunnassa

Jokin aika sitten julkaistun Kokoomuksen Nuorten Liiton historiikin kirjoittaja, dosentti Vesa Vares on viimeistelemässä vastaavaa teosta koskien Tuhatkunnan vaiheita.

Ennalta on arvailtu, että historiikin julkaisu aiheuttaa järjestössä vilkkaan keskustelun samoin kuin Kaksi askelta edellä -teos KNL:n piirissä. Vares on jo valottanut tulevan kirjan sisältöä kertomalla muun muassa Tuhatkunnan taannoisista aikeista vallata Nuorten Liitto.

Rauhamäki tuntee järjestön värikkään historian, mutta toteaa Tuhatkunnan jo pidemmän aikaa profiloituneen entistä enemmän opiskelijapolitiikkaan. Hän antaa kuitenkin esimerkkejä, joiden perusteella aatteellisuudella on edelleen tärkeä sijansa järjestössä.

- Pitää paikkansa, että pragmaattisuus on enemmän tullut tilalle. Toisaalta kyllä aatteellista kritiikkiä vieläkin löytyy, mutta se on muuttunut hieman eri tyyppiseksi.

- Viime kesän puoluekokouksessa Tuhatkunta vaati periaateohjelman uudistamista ja toissa kesänä haikailtiin työelämän uudistamisohjelmaa kokoomukselle.

- Ollaan tehty aika räväkkiä aloitteita puoluekokouksissa, kuten aloite poliittisten lakkojen kieltämisestä.

- Aloitteemme uudesta periaateohjelmasta kertoo, että kyllä siellä aate on ihan vahvasti taustalla. Aatepolitiikasta on keskusteltu ja se on ehkä enemmän sidoksissa tällaiseen todelliseen politiikan tekemiseen, kun se ennen oli enemmän siitä irrallaan.

- Tietysti aatepoliittinen linja Tuhatkunnan sisällä on muuttunut moneen kertaan sitten vuoden 1960 KNL:sta irtautumisen, mutta niinhän sen pitääkin. Jokainen tuhatkuntasukupolvi määrittäköön itse linjansa, Rauhamäki toteaa.

Ajasta ennen Tuhatkuntaa Rauhamäellä ei ole selkeää kuvaa, mutta pohja tulevalle järjestölle syntyi jo kauan ennen perustamista.
- Ylioppilasoikeisto perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, mutta se lakkautettiin pian Valvontakomission määräyksellä.

- Jossain vaiheessa on sitten tullut tahto irrottautua KNL:sta ja lähteä tekemään vahvemmin opiskelijapolitiikkaa omasta toimesta. Se johtui varmaan osittain myös siitä, että niin demareilla kuin keskustalla oli jo vanhempi opiskelijaliitto siihen aikaan. Toisaalta ylioppilaspolitiikka alkoi tuolloin nostaa päätänsä, Rauhamäki analysoi.

Ylioppilaskuntien pitäydyttävä tehtävissään

1960- ja 70-luvuilla yliopistoissa esiintynyt opiskelijaliikkeiden radikalismi lientyi ja maltillisemmat vaikuttamisen keinot tulivat tilalle. Rauhamäki luottaa nykyisen järjestöpolitiikan vaikutusmahdollisuuksiin, mutta muistuttaa että uusi yliopistolaki määrittelee ylioppilaskunnille tietyt tehtävät, joihin niiden olisi syytä toiminnassaan keskittyä.

- Massaliikehdinnän aika yhteiskunnassa alkaa olemaan vähitellen ohi. En usko barrikaadeilla vaikuttamiseen niin, että esimerkiksi SYL alkaisi järjestämään mielenosoituksia. Nyky-yhteiskunnassa on toisenlaiset vaikutuskanavat, Rauhamäki toteaa.

- Valtakunnalliset kattojärjestöt SYL ja SAMOK on perustettu valtakunnallista vaikuttamista varten. Työnjakoa niiden ja ylioppilaskuntien välillä olisikin syytä selkeyttää.

- Mitä tulee opiskelijoiden aktiivisuuteen osallistua laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, herää kysymys onko ylioppilaskunta siihen oikea kanava, varsinkin jos aihe jakaa jäsenkunnan selvästi eri leireihin. Se on kyseenalaista sikälikin, että yliopistolaki määrittelee melko tiukasti ylioppilaskuntien tehtävät.

- Pitää muistaa erottaa esimerkiksi poliittinen opiskelijajärjestö ylioppilaskunnasta. Poliittinen järjestö on oma aatteellinen yhteisönsä, joka myös ottaa kantaa aatteellisesti ja josta voi erota, jos linja ei miellytä tai lähteä kehittämään järjestöä mieleisekseen. Ylioppilaskuntaan taas on pakko kuulua, jos haluaa opiskella yliopistossa.

Rauhamäki näkisi mielellään opiskelijoiden vaikuttavan enemmän puolueiden kautta.
- Toivoisin opiskelijoiden lähtevän myös puolueisiin, eikä vaikuttavan pelkästään nykyisten järjestöjen kautta. Se olisi tärkeää kansanvaltaisen demokratiankin kannalta, Rauhamäki sanoo.

Paikallinen vaikuttaminen sisäistettävä

Rauhamäen mielestä on voimavarojen tuhlausta, jos pienet ylioppilaskunnat keskittyvät esimerkiksi opintotukijärjestelmän kysymyksiin. Vastaavasti niiden olisi hänen mielestään panostettava paikalliseen vaikuttamiseen muun muassa kunnallispolitiikan kautta.

- Ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien kannattaisi keskittyä enemmän paikalliseen lobbaamiseen ja kaupunkipolitiikkaan, olipa sitten kyse joukkoliikennealennuksista tai opiskelija-asumisesta.
- Opiskelijat olisi saatava liikkeelle syksyn kunnallisvaaleissa.

Rauhamäen mukaan opiskelijoiden osallistumista kunnallisvaaleissa haittaa tietynlainen juurettomuus, eli opiskelu vieraalla paikkakunnalla, jossa kunnallispolitiikkaa ei koeta läheiseksi.

Käynnissä olevat presidentinvaalit osoittavat osaltaan mediavallan kasvua politiikassa. Tämä kehitys tullee myös jatkumaan samalla kun viestintä saa uusia muotoja. Rauhamäen mielestä viestintä on kuitenkin vain yksi osa poliittista vaikuttamista.

- Poliittinen vaikuttaminen on kokonaisuutena aika vaikea asia. Siinä on niin paljon tekemistä henkilökohtaisilla kontakteilla, etenkin kun julkisuuskynnys on osoittautunut korkeaksi. Sillä, miten hyvin esimerkiksi uusmedian kautta saadaan kantoja näkyviin, tulee varmasti olemaan tietty merkitys.

- Opiskelijapolitiikka on ainakin toistaiseksi ollut aika reaktiivista, asioihin reagoidaan vasta valmistelun päätyttyä. Pitäisi olla selkeät tavoitteet ja isompia kokonaisuuksia, jos niitä lähdettäisiin lobbaamaan virkamiestasolla. En oikein usko tähän, koska opiskelijapolitiikka on dynaamista, mielipiteet ja henkilöt vaihtuvat aika lailla, Rauhamäki arvioi.

Opiskelijoiden näkökantoja poliittisiin kysymyksiin näkyy julkisuudessa verraten harvoin. Rauhamäen mielestä vallitseva poliittinen kulttuuri ei tue lähidemokratiaa.

- Olen vähän skeptinen sen suhteen, että opiskelijoiden asiat läpäisisivät kynnyksen päästä isoihin medioihin. Nuorella toimittajapuolella on tässä tietysti oma vastuunsa. He voisivat useamminkin tiedustella kantoja kentältä, eikä aina mennä kyselemään mielipiteitä professoreilta laitoksissa.

- Hyvä esimerkki on eurovaalien alhainen äänestysprosentti, jonka syitä olisi voinut tiedustella niiltä, jotka jättivät äänestämättä. Siinä joukossa oli myös paljon opiskelijoita.

- Poliittisen kulttuurin tulisi yleisesti muuttua avoimemmaksi, mennä lähemmäksi ihmistä. Tällä en kuitenkaan tarkoita suoraa demokratiaa laajemmassa mitassa, vaikka median valta kasvaa. Mielipidevaikuttajia pitää olla, mutta uskon edustuksellisen demokratian tulevaisuuteen, Rauhamäki toteaa.

MIKKO LAITINEN
14.1.2000

Politiikka -sivulle