Historiallinen vaalikamppailu

Yhdysvaltain uuden presidentin sisäpoliittinen asema vaikea

- Yhdysvalloissahan on käytössä tällainen termi kuin "lame duck", joka voitaisiin kääntää vaikka rampa ankka. Tällä on aikaisemmin lähinnä kuvattu sitä asemaa, joka istuvalla presidentillä on sen jälkeen, kun uusi presidentti on jo valittu. Sitä on käytetty yleisemminkin kuvaamaan tilannetta, jossa presidentti on, jos ei nyt toimintakyvytön, niin ainakin hänen toiminnallaan on hyvin selvät rajat, Iivonen selvittää.

Yhdysvaltain tulevan presidentin toimintaa rajoittavat tulevaisuudessa useat tekijät.

- Vastapuoli pystyy halutessaan aina vetoamaan siihen prosessiin, jolla uusi presidentti valittiin. Tämän vuoksi presidentti ei pysty viemään läpi mitään kovin yksiselitteistä omaa linjaansa. Kompromissien haku tulee erittäin tärkeäksi, jos ei haluta lamauttaa koko järjestelmää, Iivonen pohtii.

Iivonen muistuttaa myös, että kongressissa voimasuhteet ovat hyvin tiukat, vaikkakin molemmissa kamareissa republikaaneilla on hiuksenhieno etulyöntiasema.

- Republikaanien ylivoima on kuitenkin niin pieni, että se ei esimerkiksi mahdollista määräenemmistöä, jota joissakin lainsäädännöllisissä kysymyksissä edellytetään.

Sisäpolitiikassa vaikeuksia

Yhdysvaltain tulevan, 43. presidentin heiveröinen asema tulee Iivosen mukaan näkymään ennen kaikkea sisäpolitiikassa. Ulkopolitiikassa presidentin toimia helpottaa se, että demokraatit ja republikaanit ovat yhtä mieltä politiikan päälinjauksista.

- Mutta kun aletaan puhua esimerkiksi veropolitiikasta, sosiaalipolitiikasta, eläkkeistä, terveydenhuollosta, koulutuksesta tai oikeuslaitoksien toiminnasta, niin tilanne tulee kyllä näkymään, Iivonen ennakoi.

Iivosen mukaan uusi presidentti voi pyrkiä parantamaan vaikutusmahdollisuuksiaan muun muassa nimeämällä joillekin keskeisille ministeripaikoille vastapuolen edustajia. Tuleva presidentti, George W. Bush olisi ainakin huhujen mukaan myös valmis näin tekemään.

- Toinen mahdollisuus on yksinkertaisesti se, että huolellisesti käsitellään esille tulevat asiat ja katsotaan etukäteen miten pitkälle niistä on mahdollisuus löytää yksimielisyys, jotta kongressikäsittely ei mene pelkäksi riitelyksi, Iivonen aprikoi.

Goren tulevaisuus synkkä

Demokraattien ehdokkaan Al Goren poliittinen tulevaisuus vaakalaudalla.

- Gore pääsi lähtemään vaalikamppailuun varapresidentin asemasta ja ennennäkemättömän pitkän talouskasvun siivittämänä. Se, ettei hän onnistunut hyödyntämään näitä lähtökohtia tämän paremmin, aiheuttaa demokraateille kyllä melkoiset paineet vaihtaa ehdokasta, Iivonen sanoo.

Sen sijaan Yhdysvaltain 210 vuotta vanhan presidentin valitsijamiesvaalijärjestelmän muuttamiseen Iivonen ei usko:
- Pienemmät osavaltiot katsovat menettävänsä valtaansa, mikäli siirrytään suoraan kansanvaaliin. Sen sijaan on mahdollista - ja toivottavaa - että vaalin tekniseen läpiviemiseen ja sen yhdenmukaisuuteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

Historiallinen vaalitaistelu

Yhdysvaltain vuoden 2000 vaalitaistelu jää historiankirjoihin. Demokraattien Al Gore hävisi vaalin todella niukasti: voittoon vaaditaan 270 valitsijamiestä ja Gore sai niistä 267.

Hän jäi siis kolmen valitsijamiehen päähän voitosta. Bush sai voitettuaan Floridan kaikkiaan 271 valitsijaa eli yhden yli vähimmäismäärän.

Bush on Yhdysvaltain historian neljäs presidentti, joka on itse asiassa saanut vähemmän ääniä kuin vastustajansa, mutta saanut valitsijamiesten enemmistön.

Edellisen kerran niin kävi vuonna 1888, kun Benjamin Harrison valittiin presidentiksi. Harrisonin vastustaja Grover Cleveland valittiin kuitenkin seuraavaksi kaudeksi Valkoiseen taloon.

Kyseessä on myös vasta toinen kerta, kun Yhdysvalloissa poika on seurannut isänsä jälkiä Valkoiseen taloon. John Adamsin (vallassa 1791-1801) poika John Quicy Adams oli presidenttinä 1825-1829.

Vaalissa tehtiin myös lähihistoriaa. Sekä Valkoinen talo että kongressi ovat ensimmäistä kertaa yli 45 vuoteen republikaanien hallussa. Enemmistö kongressissa on tosin äärimmäisen niukka.

STT-VT
15.12.2000

Ulkomaat -sivulle